Kummalliset löylyt

Kummat on löylyt kotimaisessa kauhuelokuvassa ”Sauna”, koska niitä ei oikeastaan ole. Veressä saadaan tietysti kylpeä siinä määrin, että kiintoisa historiallinen aihepiiri pilaantuu täysin.

Kansainvälisen myyntituotteen Jadesoturin aikaisemmin ohjanneen AJ Annilan Saunassa eletään todellakin varsin kiehtovaa historiallista aikaa: ruotsalaiset ja venäläiset vetävät korpiseuduilla Täyssinän rauhan rajaa vuonna 1595 25-vuotisen sodan päätteeksi.

Täytyy myöntää, että näkisin mielelläni tästä aiheesta historiallisen draamadokumentin tai jopa historiallisen elokuvan, joka olisi voinut silti olla hyvinkin näin halpa tuotannollisesti. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että hyvä näyttelijäntyö, hevoset, lavasteet ja jopa suomalainen luonto menevät hukkaan, kun pitää väkisin pysytellä kauhuelokuvan lajityypissä.

Ville Virtanen ja Tommi Eronen näyttelevät rajakomissioon kuuluvia Sporen veljeksiä, jotka elokuvan alussa jättävät nuoren tytön taakseen kuolemaan. Venäläisten kanssa suurella suolla tarpoessa tyttö tulee kummittelemaan. Virtasen esittämää vanhempaa Sporea riivaavat myös hänen kaikki pitkän sodan aikana tappamansa uhrit. Mies ei tunnu osaavan heretä tappamasta ja sohii epätoivoissaan suonsilmää miekallaan, kun ei enää tässä tilanteessa venäläisiä tohdi.

Suon keskellä komissio osuu merkilliseen ”noiduttuun” kylään, jota asuttavat kuolevat vanhukset ja omituinen pikkuvanha tyttö. Kylän laidalla on myös kummallinen sauna, ja elokuva alkaa siirtyä lopullisesti mystiikan puolelle.

Sauna on puolittain vedessä makaava betoninen suorakaiteen muotoinen rakennus, jonka keskellä oleva oviaukko on ”Musta neliö valkealla pohjalla” kuten Malevitsin kuuluisa teos vuodelta 1913 nimeltään kuuluu! Mitä tämä yht’äkkinen modernismi tarkoittaa? Siirrytäänkö tässä jännittävästi 1500-luvulta johonkin Tarkovskin ”Stalkerin” maailmaan?

Valitettavasti ei. Saunaksikin saunan tunnistaa Saunassa vain puheiden perusteella.

Ehkä se on tosiaan jonkinlainen esikiirastuli, syntien pesupaikka vain, mutta puhdistavaa vaikutusta ei löydy, vapahduksesta puhumattakaan.

Olen pitkään odottanut kotimaista fiktiota, jossa suomalaista luontoa osattaisiin käyttää dramaturgisesti kiinnostavalla tavalla, miksei vähän mystisesti ja kauhistavastikin. Tässä suhteessa Sauna on pettymys, vaikka tarinan puitteet olisivat mahdollisuuksia antaneet.

Liekö sitten niin, että tässä ovat kaupunkilaispojat olleet asialla, kun luonnon detaljeille ei ole silmää. Forssan Torronsuolla on käyty kuvaamassa, minkä heti huomasin, koska olen siellä itsekin kuvannut. Huomautan vain, että suota halkovan tien toisella puolen olisi ollut myös vetisempää suotyyppiä tarjolla. Sen näkee helposti, jos vaivautuu kiipeämään läheiseen lintutorniin.

Ville Virtanen olisi saanut enemmänkin ratsastaa, kun kerran osaa. Kuten sanottu, näyttelijäntyö on muutoinkin hyvin virittynyttä. Esimerkiksi Viktor Klimenko tekee hienoa työtä venäläisen rajakomission johtajana.

Kauhuelementit vain ovat se iso mutta. Ei niistä parane täysin käsikirjoittaja Iiro Küttneriäkään syyllistää: kirjoitusvaiheessa on vaikea nähdä, kuinka paljon silmistä pursuava tervanvärinen veri itse asiassa kokonaisuutta pilaa. Se on sitä kansainvälistä kauhukuvastoa, joka ei millään tavoin suomalaiseen luontoon tai ihmiseen kuulu.