- Kuva: Anna Diehl
Charlote Engelkes Miss very Wagner
Kotimaista teatterivuotta arvioidaan useimmiten listaamalla suomalaisia esityksiä. Silti teatteriesityksessä vähiten kiinnostavaa on kansallisuus. Paikallisuus sen sijaan, se antaa esitykselle sen jonkin – tai sitten ei.
Kansallisuus määritellään strategiapapereissa ja vientihankkeissa. Paikallisuus säikäyttää, häiritsee eikä asetu taloksi. Paikallisuus voi olla suvereenia maailmankansalaisuutta tai pikkukylän pikkiriikkistä puuhailua.
Eivätkö kotimaiseen teatterielämään olennaisesti kuulu myös kansainväliset vierailut? Nehän tapahtuvat täällä. Esitys tehdään johonkin, joillekin ihmisille, se syntyy yhdessä sen paikan kanssa, missä se esitetään. Ja etenkin nykyteatteri eri taiteenlajeja iloisesti sekaisin kieputellessaan hakee yleisöön yhteyttä vimmatusti, henkensä kaupalla. Sillä ei kodittomana ole muuta mahdollisuutta kuin lunastaa olemassaolonsa tässä ja nyt.
Viime vuonna kansainvälisiä vierailuja nähtiin Suomessa ja etenkin pääkaupunkiseudulla entistä enemmän. Vuonna 2008 teatteri eli Suomessa yhä vähemmän kansallisessa kuplassa. Jo tutut Baltic Circle -festivaali, Helsingin juhlaviikot ja Tampereen teatterikesä leväyttivät kotimaiselle yleisölle laajan teatterikeinojen paletin, jossa riitti uusia värejä, muotoja ja sanottavaa. Baltic Circle vei esitykset surutta pois saleista toukokuisille kaduille, klubeihin ja Kiasmaan. Espoon kaupunginteatteri ja Korjaamo-teatteri venyttivät kunnianhimoisesti vierailuesityskauden koko vuoden mittaiseksi.
Mistä kaikesta olisimme jääneet paitsi?
Mistä kaikesta olisimme jääneet paitsi, jos ulkomaisia vierailuesityksiä ei olisi nähty? Teatteriohjaajien kärkikastivierailut tulivat idästä, etenkin Latviasta ja Venäjältä. Alvis Hermanis ja Dmitri Krymov innoittivat kokonaisvaltaisen runollisella estetiikallaan. Kiinnostavimmat keskieurooppalaiset ja pohjoismaiset esitykset sen sijaan hämmensivät kokeilevalla performanssityylillä ja tarjosivat demomaisia esitysehdotuksia.
Esiintyjäryhmät koostuvat enenevässä määrin eri maista kootuista joukoista. Ja heidän teoksensa toimivat eri maissa erilaisin tavoin.
Bittiavaruus laajensi esityksiä tapahtumina mannertenvälisiksi. Rimini Protokoll -ryhmän Call Cutta In a Box koetteli kutkuttavasti esittämisen ja toden rajaa. Esityksen osallistui yksi ihminen kerrallaan ja konseptiin kuului, että osallistuja sai rupatella intialaisen puhelinkeskuksessa työskentelevän henkilön kanssa.
Kansainvälisten kontaktien puute olisi jättänyt meidät ilman artivismia. Eli eräänlaista poliittisen taiteen ja aktivismin sekoitusta, jota nähtiin Kiasmassa. Älykäs ja oppineisuudella leikittelevä esittävä taide taas tuli pääosin muualta kuin kotimaasta.
Sellaista edustivat esimerkiksi toukokuussa Espoon kaupunginteatterissa vierailleen Philippe Genty Companyn aikuisten psykoanalyyttinen nukketeatterihupailu ja Korjaamo-teatterissa marraskuussa Wagner-kollaasillaan valloittanut ruotsalainen performanssitaiteilija Charlotte Engelkes.
Pelkät festivaalit eivät riitä
Festivaali on nopeasti, usein alle viikossa, ohi. Samoin siis kansainvälisyys. Onneksi Korjaamo-teatteri ja Espoon kaupunginteatteri pyrkivät vaalimaan kontakteja muulloinkin. Kun esityksiä ripotellaan pitkin vuotta, saattaa perusyleisö – eivätkä vain kriitikot – ehtiä useampaan ei-kotimaiseen näytökseen.
Kotimaisiin teatteritaloihin kokeilevammat esitykset ja voimakkaat ohjaajien visiot eivät kitkatta siirry. Se, mikä meillä mielletään normiteatteriksi, on monissa maissa jo museotavaraa. Kansainväliset vierailut saattavat avata silmät sille valtavalle määrälle kotimaista lahjakkuutta, joka kituuttaa marginaalissa lähes tuetta vain siksi, ettei se suostu vakiintuneisiin kaavoihin.
Muualta kuin Suomesta voi tulla yllättävää nostetta esityksille, joiden tekemiseen ei omasta maasta juuri ole apua herunut. Tästä hyvänä esimerkkinä voi mainita Maria Kilven Harmin paikan, joka ehti saada tunnustusta ulkomailla ennen kuin se täällä edes pääsi lavalle. Viime vuosina ulkomailla ovat niittäneet mainetta muun muassa Viirus-teatteri, Smeds Ensemble ja Quo Vadis -ryhmä. Kansainväliset esitykset ovat olennainen osa koko maailman teatterivuotta. Ne ovat silti aina paikallisia tapahtumia. Malja sille!
Lue Maria Säkön arvio Zigmund Follies esityksistä Espoon Kaupunginteatterissa täällä.
Lue Maria Säkön arvio Laboratory of Dmitri Krymov, Theatre "School of Dramatic Art" esityksistä Korjaamon Stage-festivaalilta täällä.
Lue Maria Säkön arvio Korjaamon Stage-festivaalien Karjalala-esityksestä täällä.
Lue Maria Säkön arvio Baltic Circle -festivaalien Nordost-esityksestä täällä.
Lue Maria Säkön arvio Maria Kilven Harmin paikasta Kansallisteatterissa täällä.
Kommentit
Elämä on yhtä teatteria - arkikansalainen kohtaa itsensä
[orig. torstai, heinäkuu 26, 2007]
(kesäisin useat amatöörit viihdyttävät toisiaan ja toisilleen sadoissa kesäteattereissa)
[ ... kesäisen salmen rannalla siviiliviraltaan kirkkoherra vaatii "ohjaajana" ohjattaviaan esittämään draamaa yhä sykkeellisemmin - puolihävyttömästi siviiliviraltaan pankinjohtaja tokaisee suomalaisten olevan pilkkikansaa, kun aina ovat vonkaamassa reiälle - kts. Kuva 8. ... ]
Kesäteatteri on tavallisen suomalaisen ihmisen esitystä huumorilla arjen käyttäytymisestä, satiiria esitäntää tosielämän tabuista ja inhimillistä yhdessäolon huumoria toisillemme pitkin suven saarelmia ja notkelmia. Kesäteatteri on monen pienen paikkakunnan kulttuurillinen henkireikä ja paluuturistien kohtaantopaikka.
Elämä on yhtä teatteria - on totta ja tarua. Arkena teatteri alkaa aamukahvipöydässä työnjaolla ja tehtävälistan kertaamisella. Illalla teatteri jatkuu päivällispöydässä lasten viilettaessä kaikkialla muualla kuin kotona ja vanhempien juoksuina "harrasteisiinsa" niin sohville, kukkamaalle kuin lähipystypubiin viettämään vapaaillan teatteria kavereiden kera.
Elämä on tabuja ja kiellettyjä asioita, joita ei saa ääneen sanoa ja valoissa tehdä. Kesäteatteri rikkoo tabujen ja siveellisyyden kuin filosofiankin rajoja (viittaus kuvakertomuksen esitykseen). Kesäteatterissa nauramme sille, mille päivällä käännämme selkämme joko posket punoittaen tai mielen pohtiessa sen tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä.
Kesäteatterissa kohtaa moni arjensankari, niin yrittäjä-kotiäiti, opettaja kesälomaltaan kuin pappi tai pankinjohtaja. Kaikki hakevat mielenvirkeyttä, osallistumista ja esittämistä - olemmehan arkielämän virtuooseja ja saamme näin kerrankin toteuttaa sitä, mikä normaalissa elämänkulussa on kiellettyä, torjuttua ja paheksuttua. Tavallinen arjen käyttöäiti ja -isä kuin lapsetkin saavat kosketusta elämän näytelmäpuoleen ja vieläpä luvan perästä - kaiken kukkuraksi naapurin elli ja tarmo vieläpä yleisön seasta taputtavatkin.
Palkkaa ei kesäteattereissa juurikaan makseta, pääsylipputulotkin menevät useasti leijonille tai muille hyväntekijöille. Lippujen hinnat ovat kohtuullisia ja "kesäillan valssit" esitetään ulkona sateessa tai paisteessa. Kesäteatteri on on esiintyjille ja yleisölle kohtaanto sallitussa sallitsemattomista asioista - riippuen käsikirjoituksesta ja ohjaajasta. Tarjonta on vaihtelevaa, draamasta satiiriuden kautta komediaan, farssiin ja rakkauteen. Kesäteatteri on koko kansan perus-in, jossa tavallinen kohtaa tavallisen.
Kesäteatteri elää voimakasta renesanssia. Lava on esittäjälleen straada huomiseen, se on arjen kruunaus uskallukseen ja se on kilpailu itseensä uskalluksesta ja pelon voitosta. Kesäteatteri on yhteiskunnan peruspilareiden lavaloiste, jossa kohtaa tavallinen kansa, joka pitää yhteiskuntaa pienillä puroillaan pystyssä. Kesäteatteri on henkireikä, joka tuo toimintaa, osallistumista, yhteenkuuluvuutta kuin esiintymisen mielihyvääkin erotteeksi arjesta - syntyy kokemus rohkeudesta olla osana yleisön keskipistettä (tunnetustihan esiintyminen ja puheen pitäminen ovat peloista yksiä suurimmista).
Kesäteatterit elävät pienillä budjeteilla, mutta erityisesti talkoohengestä, jossa yhteenkuuluvuutta haetaan ja kasaan hitsataan. Ryhmätoiminta erityisesti pienillä paikkakunnilla on hyvin suotavaa, koska kiihtyvä elämänrytmi vaatii arjenvoimia ja näitä voimia saadaan kevennyksistä olla joukossa ja esiintyä tutuille ja tuntemattomille. Kesäteatteri on Elämän teatterin voitto arjesta juhlaan, vaikkakin pienimmät esiintyjät voivat uupua ilta illan perään toistetuissa näytelmäkuvioissa. Kesäteatteri on perussuomalaisen juhlahetki olla kerrankin elämänsä keskellä.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Kuvakertomus kirjoitukseen "Kesäteatteri - elämä on yhtä teatteria"
Kuva 1
http://www.panoramio.com/photo/3531552
Teksti
Kesäteatterissa kohtaavat amatööreinä niin yleisö kuin näyttelijätkin. Tässä Vehmersalmen Junnu Vainion lauluihin perustuvassa komediassa kohtasivat myös siviilistä pankinjohtaja, opettaja ja pappi. Lapset ovat oleellinen osa Elämän mittaista näytelmädraamaa - niin arjessa kuin estraadilla. Yleisö piti näkemästään heinäkuisena iltana Kuopion Vehmersalmella Syvähiekan kesäteatterissa.
Kuva 2
http://www.panoramio.com/photo/3531522
Teksti
Kesäteatterissa Suomesta Ruotsiin muutto sai ansaitun pilkkunsa miehestä, joka edestään löysi mitä taakseen oli jättänyt. Harrastajavoimin esitetty komedia keräsi yleisön viihtymään asioiden pariin, joita arkisiviilissä ei sallittaisi, mutta huumorilla teatterissa hymyillen totena nyökyteltiin. Kaikki näyttelijät olivat amatöörejä, joilla oli oma siviilityö. Esiintyjäkaarti oli hyvin yhteen hitsattu ja yleisö aplodeerasi lopussa innostuneesti tutuille ihmisille, niin roolina kuin henkilöinä.
Kuva 3
http://www.panoramio.com/photo/3531517
Teksti
Kesäteatterissa kohtaa kansanmies toisensa. Syviä pohtivia tuntoja niin hilpeästi kuin hiukan vakavamminkin kohtasi yleisö Syvähiekassa Kuopion Vehmersalmella heinäkuisena iltana kauniin luonnon ympäröimänä. Amatöörien esitys oli kuin humoristista draamaa elävästä koko Elämän mittaisesta elämän teatterista, missä ihminen kohtasi inhimillisesti toisensa ja yhdessä.
Kuva 4
http://www.panoramio.com/photo/3531512
Teksti
Kesäteatteri kuuluu Suomen suveen. Joukko aivan tavallisia elämän peruspilareita kohtasi yleisönsä nöyrästi ja elävästi kertoen sitä arkitarinaa, mikä useasti tosielämässä jää puhumattomuuden puolelle. Taustalla joukko iloisia lapsia kirmasi vedessä, eivät kuuluneet näytelmään, toki kuuluivat Elämän mittaiseen tosinäytelmään, jossa ihminen etsii toistaan.
Kuva 5
http://www.panoramio.com/photo/3531504
Teksti
Mitä olisi kesä ilman kesäteatteria. Amatöörit niin lavalla kuin lehtereillä. Koko kansan huviksi ja iloksi kesäteattereita pidetään joka niemen notkossa ja saarelmassa. Kesäteatteri on helpottava henkireikä moneen niin ahdistavaan arkeen, jossa totuutta peitetään ja sitä kesäteatteriin katsomaan tullaan. Käsikirjoituksia ja ohjauksia on joka lähtöön, ja kaikille on sävyä kunkin mieltymyksen mukaan. Ehkä tulevaisuudessa tavallinen kansa tekee kiertomatkailua esityksestä toiseen löytääkseen tuntoja syviä ja hehkua lämmintä. Teatteri yhdistää, onhan Elämäkin tarua ihmeellisempää arjen ponnistusta Elämän mittaisessa teatterissa.
Kuva 6
http://www.panoramio.com/photo/3531499
Teksti
Kättä päälle, sanoi kauppias ja voiton kotiin kantoi. Paluumuuttaja Ruotsista kohtasi elämän taakse jätetyt kohtalot ja palasi synnyinkonnuilleen, kuten vielä arkielämän teatterissakin niin monet kypsään ikään päässeet, maalla juurensa ravinneet. Näytelmässä kohtaavat niin lapsi, nuori kuin vanhempikin unohtamatta iloista elämän kypsyyttä, jota tässäkin näytelmässä viekoittelevasti esille tuotiin. Teatteri yhdistää ja löytää syvyyttä ja sävyä kullekin valintansa mukaisesti.
Kuva 7
http://www.panoramio.com/photo/3531492
Teksti
Suomalaisen järven rannalla amatöörien joukko kiittää katsojiaan. He antoivat vilpittömästi kaikkensa ja yleisö piti näkemästään. Rivikansa kohtasi itsensä hymyillen sellaiselle, jota arjessa laistetaan. Tosielämää on mukava katsoa lasien lävitse esitettynä mukamastotuutena tietäen arkielämän sisältävän juuri niitä elementtejä, joille vapautuneesti, mutta ehkä hammasta purren, kesäteattereissa aika ajoin koemme ja esitetyille kommelluksille nauramme.
Kuva 8
http://www.panoramio.com/photo/3275709
Teksti
Ensimmäinen kuva Syvähiekan kesäteatterin esityksestä "Albatrossi ja Heiskanen" [ Junnu Vainion laulujen pohjalta, Jukka Virtasen kirjoittamana sekä Pentti Pesän ohjaamana ] - 12.7.2007, klo 19:00. "Hersyvää esitystä tavallisten ihmisten pilkkijöistä, jotka aina vonkaavat reiälle" - lainaus esityksen aivotuotoksista; - savolaisella huumorilla, tiedättehän, että vastuu siirtyi samalla kuulijoille ;)