Rööperi

Kun elokuvajulisteessa lukee; Selin, Mäkelä, Edelman, niin elokuva ei kiinnosta.

Lisäksi kun tässäkin Edelman/Selin leffassa on aiheena miesten viinanjuonti ja örinä tietää, että lippurahat voi käyttää paljon paremmin.

Asuin juuri näillä elokuvan sijoilla, Albertinkadun ja Isoroban kulmassa yli 30 vuotta, 1980-luvulle asti, enkä nyt oikein ymmärrä, mikä tässä nurkassa niin myyttistä on. Sjöberg-ressukka herätti vähän hilpeyttä tuhruisine pornokauppoineen ja hiplatessaan kaikkia pikkutyttöjä. Väkivaltaa en nähnyt milloinkaan; en Hokin baarissa, en Myyränkolon nurkilla, en telakalla, mistä haettiin illan viimeiset hämärät. Sepparissa joskus, jotkut töniskelivät, mutta karahtivat karkusalle, kun yksikätinen Veripää pani päänsä kopin ovesta. Leffaa tästä ei kannattaisi tehdä, mutta kuvitellaan lisää, pannaan puolet petäjäistä ja tehdään Sjöberg-ressukasta jonkinlainen sankari. Siinäpä se!

Stuju

Leffan juuri nähneenä voin todeta, että aika kehno verrattuna kirjaan ja "todellisuuteen" jota elokuva ei nostanut "elämää suuremmaksi" niin kuin elokuvan pitäisi, vaan pienensi kehää ja tukkoitui lopuksi henkilöiden keskinäiseksi örinäksi..

Minä näin muuten kerran omin silmin väkivaltaa Punavuoressa, satuin kulkemaan raflan ohi juuri kun poke heitti humaltuneen asiakkaan pihalle. Asiakas horjui takaisin poken eteen, nappasi tältä rillit päästä je heitti ne kaaressa vastapäisen talon seinään:-).

Arvostelu elokuvasta oli ihan nappi, paitsi tähtiä kaksi liikaa.

Maksetaanko Pielelle näistä juu,ei,vaarinhousut-sepustuksista? Kissani kirjoittaisi kiinnostavammin ja pysyisi paremmin asiassa. Oliko vielä niin, että Piela itsekin on jonkinlainen elokuva-ammattilainen olevinaan? Vaikea uskoa, kun hänen käsityksensä elokuvien teosta on kuin mökin mummon.

Alkaa olemaan kuluneita kasvoja nämä samat näyttelijät joka kuvassa. Ja jatkuva rikollisuudella mässäily ei tosiaan kiinnosta. Tulkaa takaisin elokuviin te Heikki Kinnuset, Aake Kallialat, PP Peteliukset jne. Kunnon huumoria peliin.

Kirja oli hyvä ellei erittäin hyvä; vähän minäkin vieroksun leffaa tekijätiimistä johtuen, mutta kaipa tämä tulee mentyä katsomaan. Roolituksen katu-uskottavuuteen liittyen, suoraan sanoen häiritsee ajatus Samulista pääroolissa, mies kun nykyään jeesustelee ja laulaa virsiä, mutta sittenhän sen näkee miten homma toimii. On tuossa ainesta elokuvaan, Punavuoressa pidempään asuneena voin kyllä sanoa, että tietynlainen kriminaali atmosfääri täällä edelleen on aistittavissa (esim Töölöön verrattuna) ja hörhöjä riittää myös 2000-luvun tarpeisiin ;)

Keskinkertainen, kaavamainen viihdeteollisuustuote.

Mutta miksi ihmeessä oli missattu lopun huikea Miljuunan Taalan Paikka:

Miksei Pepen "Rööperiin" -biisiä hyödynnetty?

Katsoja olisi poistunut hyvällä mielellä...

Jospa menisitte katsomaan elokuvan ja sen jälkeen arvioisitte sen. Nyt suurin osa kommentoijista vain soittaa täällä suutaan ja arvostelee elokuvaa, jota ei ole edes nähnyt. Lapsellista.

Jos Aake Kallialaa haluaa nähdä, niin Kotikadussahan tuo pyörii. Taitaa koomikon päivät olla jääneet taa jo kauan sitten...

Kävin katsomassa - kökkö leffa. Pielan arvio on liian löysä.

Kirja on hyvä haastattelukirjaksi ja aiheeltaan milenkiintoinen. Nyt kun rikollisuudesta kertovasta kirjasta yritetään tehdä elokuvaa lisäilemällä siihen keinotekoisia "ihmissuhde"- ja ja itsetarkoituksellisesti näytetään kaikki konnamaailman "rankat" kliseet mennään metsään ja pahasti. Sinänsä kiinnostavat henkilöhahmot eivät syvene leffan aikana lainkaan, eikä nimekkäilläkään "naamanvääntäjillä" ole kuin kaksi ilmettä.

Leffan aikana Kinopalatsin noin 60-100 katsojasta ainakin viisi käveli ulos. meinasin tehdä samoin.

Huonoin näkemäni elokuva n. 10 vuoteen.

Sekä Rööperi kirjassa että leffassa esiintyvä Kukkamaan Ugi on yksi alamaailman legdendoja. Ugin ainutlaatuinen haastatelu on osoitetessa www.barrikadi.fi

Älkää arvostelko Pielaa. Hän on itsekin tekijämies.

Mikko Piela s.1956 opiskeli 1970-luvulla Helsingin yliopistossa oikeustiedettä, teatteritiedettä, käytännöllistä filosofiaa ja estetiikkaa. 1980-luvulla hän kirjoitti elokuva-arvosteluja ja esseistiikkaa mm. Filmihulluun ja Uuteen Suomeen. 1990-luvulla hän ryhtyi ohjaamaan lyhyt- ja dokumenttielokuvia. Tärkeimpiä töitä: ”Naisia yliopistolla”, ”Maitotilipäivä”, Viimeiset liiviläiset?”, ”Kivet”, ”Väinö Auer (1895-1981)”, ”Matka Sokolowiin”.

Aleksi Mäkelällä on paha tapa esittää leffojensa hahmot, Daltonit, Varekset, Häjyt, Nykäset yms, hyvinä tyyppeinä. Rööperinkin ongelma on se että se yrittää, ja se voisi, olla vakava, oikeasti surullinen ja raaka rikosleffa mutta ei. Kyseessä on 2 tuntinen viihdespektaakkeli Rööperin hauskoista rosvokuninkaista.

Aleksi Mäkelä käytti taas tilaisuuden hyväksi näyttää parhaat kaverinsa kovina kundeina jotka hakkaa kenet tahansa vaikka vuosien huumehöyryn jälkeen.

Rööperikin osottautuu niin epäuskottavana paikkana. Ihan kuin joku Rööperi olisi ollu joku New York... Herätys! Se oli 50-70 -luvuilla köyhä työläiskortteli, eikä mikään godfathereita täynnä oleva mafiacity.

Mäkelä ei selvästikään osaa tehdä mitään muuta kuin hauskaa vittu-elokuvaa. Eikä tohon aikaan porukka ees kiroilu koko aikaa niinkun nyt.

Ja muutenkin on merkillistä että miten Rööperi on Mäkelän paras leffa? Siitä puuttuu jotain, joku henki, mikä aiemmin on ollu. Olen yhä sitä mieltä että Pahat pojat on Mäkelän tähän asti inhimillisin, koskettavin ja aidoin elokuva