- Kuva: Antti Ahonen
Tuntemattomat sotilaat marssivat. - Kuva: Aki Vilkman
Antti Luusuaniemi
Lammiota Kristian Smedsin Tuntemattomassa esittävä näyttelijä Antti Luusuaniemi ei purematta niele väitettä, jonka mukaan teatteriroolit unohdetaan ja elokuva- ja televisioroolit muistetaan.
– Teatteri jättää parhaimmillaan syvemmän muistijäljen kuin elokuva. Se kokonaisvaltainen kokemus voi olla hurja. Näin pienenä Kolme iloista rosvoa Kansallisteatterissa ja muistan sen paljon paremmin kuin minkään lapsena katsomani elokuvan.
Toki tv ja elokuvat tuovat enemmän julkisuutta.
– Nyt televisiossa pyörivä Morsian, jossa näyttelen, kerää katsojia per jakso enemmän kuin yli vuoden täysille katsomoille esitetty Tuntematon.
Tv:tä katsoessa syödään ja tehdään kaikkea muuta, dvd:n voi laittaa pauselle tai lähteä elokuvateatterista kesken pois. Teatteria ei rasita samanlainen arkipäiväisyys. Esitys tuntuu Luusuaniemestä henkilökohtaisemmalta niin hyvässä kuin pahassa.
– Teatteriesitys, josta ei pidä, aiheuttaa mielipahaa myös esittäjien puolesta.
Vastapainoksi onnistuneen esityksen intensiivisyys on hänestä omaa luokkaansa.
Teatteriesitysten televisioversiot tuovat hänestä myös uuden mahdollisuuden teatterihistorian säilymiseen. Ainakin puhuttuja, keskustelua herättäneitä tai muulla tavoin tärkeitä esityksiä voisi hänen mielestään jossain muodossa tuoda televisioon.
Esityksessä hiljaisuus ja tauot puhuvat. Tuntemattoman tv-esityksestä ne on leikattu pois ja draama vedetty tiukemmalle.
– Perinteinenkään tv-taltiointi ei silti voi saavuttaa esityksen hetkellisyyttä.
Tekniseen henkilökuntaan saakka ulottuva ensemblehenki tekee Luusuaniemestä Tuntemattomasta erityisen.
Esitystä valmisteltiin kauan.
– Jo kesällä 2006 sain tiedon, että olen mukana.
Lammion roolia 29-vuotias pitää ”ihan mahtavana”.
– Sitä esittäessä tulee voimakas tunne. Mutta se on raskas rooli, koska sitä ei voi oikein näytellä. Esitys lähtee aina siitä, mitä me ollaan ryhmänä ennen kulloistakin esitystä.
Pakottomuus kulkee muutenkin ohjenuorana.
– Smeds sanoi meille, että parhaimmillaan esitys voi olla karnevaali, muttei siihen pidä pyrkiä. Joskus esitys on räjähtävämpi, joskus tummemmat sävyt nousevat esiin. Aina se kuitenkin pitää kutinsa, kertaakaan se ei ole lyönyt tyhjää.