Sunnuntai 27.5.2012

Syödäänkö tulevaisuudessa Lillqvistin torttuja?

Luotu: 
7.2.2009 17:11

Vuosi on kulunut siitä, kun Katariina Lillqvistin ja Hannu Salaman yhdessä kirjoittama Uralin perhonen nostatti myrskyn Suomessa.

Lillqvistin ohjaaman nukkeanimaation tekijät ja arvostajat olivat ”punikkeja” ja yleisönosastot täyttyivät
”Kommarit Siperiaan ja huorat perässä!” kaltaiseen loanheittoon. Lillqvist ehti saada jopa muutaman tappouhkauksen.

Mistä moinen viha sitten nousi? Katariina Lillqvist häpäisi erään kansanosan mukaan Marsalkka Mannerheimin, esittämällä tämän homoseksuaalina, joka käytti korsettia.

Tabu, tabu, tabu. Niitä Uralin Perhonen on pullollaan, eikä matopurkkia olisi mistään hinnasta saanut avata. Lillqvist ei taipunut. Hän käänsi kaikki kivet kerralla ja paljasti niiden alla kihisevän maailman.

- On sanottu, että sodan trauma koskee kolmea sukupolvea. Ensimmäinen on keskellä tapahtumia, toinen vaikenee koko asiasta ja kolmas sukupolvi on sitten se kyselevä ja analyyttinen, kertoo Lillqvist roolistaan tuon kolmannen sukupolven edustajana.

Neljännelle sukupolvelle tapahtumat ovat jo kirjahistoriaa, jonkun näkemys asioista.

Katariina Lillqvistiä voisi hyvällä syyllä kutsua uudeksi Runebergiksi. Hänet on helppo kuvitella reppu selässä kulkemassa maita ja mantuja, taltioimassa mikrofonilla kansanperimää.

- Olen työstänyt romaniaiheiset animaationi samaan tapaan kuin Uralin perhosen. Keräsin talteen romanien suullista perinnettä. Näitä tarinoita ei virallisesti ollut olemassa suurelle yleisölle, kertoo Lillqvist työtavoistaan.

Uusin työn alla oleva dokumentti tutkii saamelaisista kulttuuria.

Katariina Lillqvist uskoo, että Uralin perhosen nostattama kohu on osa uuskonservatismia.

- Jos olisimme Amerikassa, oltaisiin Texasissa, sanoo Lillqvist.

Hän viittaa viime vuoden ”kohuteoksiin”: Kristian Smedsin ohjaama Tuntematon sotilas, neitsythuora- installaatio Kiasmassa ja Lillqvistin oma teos Uralin perhonen. Kaikki saivat samankaltaisen, paheksuvan vastaanoton. Useassa tapauksessa kovimmin kommentoivat he, jotka olivat saaneet tietonsa iltapäivälehtien lööpeistä, näkemättä itse teosta.

- Yle ja nimenomaan Jungner tekivät miehen teon. Uralin perhonen näytettiin prime time ajassa, eikä sitä hukutettu myöhään yöhön. Jungner ei alistunut stallareiden painostukseen ja tv-esityksen jälkeen alkoi vihdoin kaivattu, asiallinen keskustelu vapaussodasta.

Katariina Lillqvist on myöntänyt, että Uralin perhosen yksi tarkoitus oli myös paljastaa pimeämpiä puolia jalustalle nostetusta Mannerheimista.

- Kuulin äskettäin puheen, Mannerheimin vanhana miehenä pitämän, jossa hän totesi, että elämä oli mennyt eikä käteen ollut jäänyt mitään. Uralin perhosessa Mannerheim pohtii tekojaan kiirastulessa. Se aiheutti paljon vihaisia reaktioita, mutta jos tunnustaa kristillistä uskoa, on silloin myös tunnustettava että joutuu tilille teoistaan. Se on ajatus, jota nykyihminen ei halua miettiä. Surutta työnnetään ekokatastrofitkin jonkun muun syyksi, vaikka omilla, pienen pienillä teoilla on merkitystä. Se on sitä ekologista kiirastulta, huomauttaa Lillqvist.

Lillqvistin mukaan maailmassa tapahtuu havahtumisia koko ajan.

Hän toteaa kuinka Natsi-Saksasta ei ole kuin kuusikymmentä vuotta. Toisen mokoman jälkeen sanotaan niille, jotka kysyvät tuosta ajasta, että ei ollut tietoa. Tieto kuitenkin oli, se vain muutti Lillqvistin mukaan muotoaan matkan varrella.

Katariina Lillqvist aloitti uransa dokumenttien parissa. Hän valmistui Ylen koulusta ensin dokumentaristiksi ja sitten leikkaajaksi.

- Aloittaessani opintoni Prahassa, tsekkien työelämän hierarkia tuli todellisena yllätyksenä. Olin tottunut tekemään kaikkea alusta loppuun saakka itse ja yhtäkkiä mittakaava olikin aivan toisenlainen. Kun täällä tehtiin pienissä ryhmissä ja montaakin työtä päällekkäin, Prahassa oli nukeille erityinen kenkientekijäkin.
Kaikki todellisia käsityön ammattilaisia, muistelee Lillqvist.

Katariina Lillqvist on viehättynyt nukke-animaatiosta, koska nuket ovat autenttisia. Ne eivät esitä mitään.

- Siksi ne koetaankin niin pelottaviksi ja uhkaaviksi. Marionettihan on pikku Maria, ikonien kantaäitejä. Toisin sanoen pyhimys on saanut narut niskaansa, naurahtaa Lillqvist.

Toukokuussa avataan Istanbulissa retrospektiivinen näyttely, jossa Lillqvist on mukana. Näyttely nähdään myös Ateenassa.

- Turkissa varjoteatterilla on jo pitkät perinteet sananvapauden väylänä. Se on pelkistetty ja maaginen taidemuoto.

Näyttelyn yhtenä aiheena onkin Turkin ja Kreikan varjoteatterin historia ja sen vaikutus nykyaikaan.

Lillqvistin matka jatkuu. Hänen elämäntyökseen näyttäisi jäsentyneen kirjoittamattoman, sanallisena periytyvän historian taltioiminen, ennen kuin on liian myöhäistä.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

T.Arvonen

"Vuosi on kulunut siitä, kun Katariina Lillqvistin ja Hannu Salaman yhdessä kirjoittama Uralin perhonen nostatti myrskyn Suomessa."

Entäs sitten? Onko tarkoitus viettää vuosijuhlaa, vai mikä funktio kolumnilla on?

"Hän toteaa kuinka Natsi-Saksasta ei ole kuin kuusikymmentä vuotta."
Niin ???

tapio_o_neva

Jäämme odottamaan trilogian toista ja kolmatta osaa: nuori Mannerheim zoofilina ja vanha Mannerheim pedofiilina. Bonuksena Mannerheim nekrofiilina.

Lillqvist edustaa konservatiivista homofiilista suuntausta ja peittää Mannerheimin luonteen vivahteikkuuden...

hanuristahan se oli

Olihan se teos näin ilman puoluekantaa tai tunteellista mielipidettä vapaussodasta analysoituna: hirveää paskaa. Eikä sen muka tabuja avaava ja keskustelua herättävä ote muuta tätä tosiasiaa mihinkään. Suomessa vaan keskustelunaiheet ovat vähissä ja kulttuurielämä niin pienissä ympyröissä ja sisäsiittoista, että kohua koitetaan väkisin vääntää tälläisestä nollatyöstäkin. Vanhin tapa julkisuushakuisilla amatööreillähän on juuri pyrkiä keksimään joku tabu, jota voi sitten yrittää rikkoa. Tavoitteeena on juuri henkkia julkisuutta itselle ja mitäänsanomattomille projekteille. Media tekee karhunpalveluksen kaikille tehdessään tällaisia juttuja.

Jostain Lillqvistin tasoisesta "taiteilijasta" ei ikinä tule uutta Runebergiä, tai sitten olemme vajonneet todella alas.

Ola

Pieni vinsksahtaneiden joukko Salaman ja Lillqvistin kanssa voikin syödä jossain murjussa punatorttuja katsellen samalla hurmioituneina animaatiotaan.

Näistä yltiöpäistä kun ei koskaan tiedä mihin suuntaan seuraavaksi vinksahdetaan torttu suussa. Valkopukuiset herrat sairasauton kanssa voivat odottaa varmuuden vuoksi kadulla takaamassa nopean kuljetuksen lähimpään hoitolaan ylihöystetyn hörhötortun mennessä väärään paikkaan päässä.

Näinhän toimittiin näiden hörhöjen mallivaltiossa NL:ssa. Siitä voitaneen ottaa oppia meilläkin.

Sivusta seuraaja

Uuden Suomen alamäki taisi lähteä sitten tästä. Mitä huomiota tuo Lillqvistin sonta ansaitsisi saada? Ei mitään. Huomattavasti laadukaampaa ja todenmukaisemoaa vasemmistoanimaatiota näkee Pikku kakkosen nukkumatissa, joka taisi joskus ajella Trabantillakin.

tavallinen tallaaja

Lillqvistin omat kommentit ja tarinat kertoivat suoraan sairaasta kostonhalusta ja kyvyttömyydestä käsitellä vaikeita asioita kypsästi.
Kyllä nämä tortut olivat katkeran kitkeriä. Ei suurnainen,vaan pieni kostonhimoinen nainen joka opetellut itäeurooppalaista tekniikkaa.

joukoakoskinen

Mannerheimin homona - ja ottaa riemuiten vastaan suuret korvaukset jäsenelleen joka
valehtelee työnantajalleen olevansa hetero.

Kekkosen synti oli hyvät suhteet neukkulan salaiseen poliisiin. Narttumafialla hyvät
suhteet kuuluu asiaan. Heillä moiset jutut ei häiritse työtehoa
ja -tuloksia. Tasan päinvastoin. ;))

Oksettavaa - vaikka en ole kummankaan suuri ihailija.

Historiaa

"Katariina Lillqvistiä voisi hyvällä syyllä kutsua uudeksi Runebergiksi. Hänet on helppo kuvitella reppu selässä kulkemassa maita ja mantuja, taltioimassa mikrofonilla kansanperimää."

Etteivät nyt olisi menneet Runebergit ja Lönnrotit sekaisin....

Vieras

Uralin perhonen on hieno filmi, mutta tätä kirjoitusta en oikein tajua. Ja se ei johtune Lillqvististä.
Runebergia on kyllä erinomaisen vaikea "kuvitella reppu selässä kulkemassa maita ja mantuja, taltioimassa mikrofonilla kansanperimää"!

Simo.M

Eikö Lillqvistin yksi motiivi mannerheim-animaatiossa ollut kosto. Hän itse sanoi, että halusi kostaa sukulaistensa kokemat vääryydet v. 1918. Ja outo toteamus, että "vihdoinkin alkoi asiallinen, kaivattu keskustelu vapaussodasta (outoa jo seikin että hän kutsuu sotaa "vapaussodaksi). Joka tapauksessa tämä olisi jo ties kuinka mones kerta,kun "vihdoinkin niistä tapahtumista aioitaan puhua ääneen". Tämäkään ei ole varmasti viimeinen kerta, kun "vihdoinkin voidaan...niistä ajoista."

Laitinen

Jos meidän katariina ei olisi ottanut Mannerheimia keppihevosekseen, kuka sitten olisi ylipäänsä hänestä kuullut tai ottanut kantaa asiaan?
No ei kukaan!
Mustalaiset, heistä kuulemme kohta.

Ilman kohua Katariinamme ei olisi mitään, eikä Katariinan tuotokset myisi.

Eli Katariinamme vain rahastaa. Kaupallista ja tarkoin harkittua toimintaa rahan hankkimiseksi, ei muuta.

Tätä mieltä on Laitinen.

John Woo

Epäilyt Mannerheimin seksuaalisista taipumuksista eivät ole uutisia kahdestakaan syystä: niitä on aina ollut, eikä ne ole keskustelun aihe sen kummemmin kuin kenenkään toisenkaan seksuaaliset taipumukset.

Ympäristöministerimme on kuulemma julkihomo tai jotain ja avannut tietä muille, mutta enpä itse ollut moisesta julkisuudesta kuullut. Ilmeisesti julkihomous on nykyään vaikeampaa, kun ei sillä saa enää sitä julkisuutta. Kuka ylipäätään on kiinnostunut SINUN seksielämästäsi? Jos, niin miksi? Puuttuuko kiinnostuneilta oma seksielämä? Miten sitten Mannerheimin kohdalla on toisin ja homous on "tabu?" Voisiko jotain tekemistä olla sillä, että animaatio haisi halulle loukata? Miksi yhden seksielämällä pitää rietostella? Siksi, kun tätä yhtä arvostetaan muista asioista paljon ja, arvatenkin, kaikki eivät siitä taas pidä.

Uralin perhonen herätti tunteita, mutta ei kukaan osaa sanoa tarkkaan miksi. Mielellään närkästynyt vastapuoli tuomitaan tunteelliseksi ja konservatiiviksi Mannerheimin palvojaksi, mutta en minäkään haluaisi itsestäni seksikohtauksia tai asiatonta negatiivista leimaa historian tapahtumista. Tampereen tapahtumia on tutkittu, mutta ne tutkimukset eivät taida voittaa julkisuudessa tätä animaatiota ja tämä animaatio repi vanhoja haavoja ja haastoi riitaa (tahtomattaan tai tahtoen).

On hyvä selvittää mitä tapahtui väärinkäsitysten välttämikseksi (ja näin on tehty), mutta enää ei kannata tapella lähimain sata vuotta vanhoista asioista. Unohtakaa jo kitinä! On niitä pahuuksia muuallakin tehty ja tehdään vastakin. Tosiasiassa Mannerheim on sivuasia ja varsinaiset mätäpaiseet ovat siellä missä pahoja hedelmiä kasvaa (Pispala näköjään). Voi sitä vihaa lietsoa näinkin. Seuraavaksi on tehtävä animaatio suomenruotsalaisista, sitten somaleista ja tietysti Lillqvististä itsestään - kaikki korsetissa. :)

Tosiasiassa ihmiset ovat rationaalisempia kuin Lillqvist kokee. Mannerheimia arvostetaan tekojensa takia, seksuaalisuudestaan riippumatta. Epäilemättä vanhojen ihmisten joukossa arvostus on suurempaa, mutten heidän kokemukset tuntien en ihmettele sitä yhtään ja sallittakoon heille se. Olkoon sodan kokeneilla suuri ja vielä suurempi sankarinsa, miksipä viedä sitä pois - vanhoilta ihmisiltä, mitä se mitään muuttaisi.

Lilli

Hei toimittaja: Runebergko se keräsi kansanrunoutta taivaltaen pitkin maita ja mantuja?
Minusta se oli pikemminkin Elias Lönnrot, joka kokosi materiaalista mm. Kantelettaren ja Kalevalan.

Runeberg oli aikansa suurin runoilija, joka kirjoitti ruotsiksi ja jota arvostetaan kirjallisten ansioidensa vuoksi myös naapurimaassa Ruotsissa.

vapausvalita

"Hän toteaa kuinka Natsi-Saksasta ei ole kuin kuusikymmentä vuotta"

Ajatella, jo kuusikymmentä vuotta, eikä vieläkään ole siirrytty kommunismiin, vaikka Lillqvistin tapaiset kommunistit tietävät että ainoataan kommunismilla voidaan välttää uusien natsisaksojen synty.

tapio_o_neva

Pispalan mummojen perintö pitää saattaa kyllä leveämmille harteille. Nukkeanimaatiota voi käyttää asiallisestikin. Palauttakaa televisioon edes Iltasatu.

Se on paljon parempaa ja uskottavampaa honeckerilaista katsottavaa kuin Kataisen ja Vanhasen puheet elvytyksestä heidän hallituskaudellaan, Urpilaisen oppositiopolitiikka tai väitteet siitä, ettei 2010 tai 2011 olisi vielä huonommin.

Kenialainen heimopäällikkö ja demokraatit yrittävät elvyttää tosissaan Yhdysvalloissa. Siellä on rohkeita järkimiehiä hallituksessa päinvastoin kuin joissain Euroopan unionin jäsenvaltioista.

Vieras

Lillqvistin sukupolvitulkinta on vain se toinen puoli. Niitä puoliahan on koko ajan ollut kaksi, "sotasyylliset" ja "rauhanoppositio". "Sotasyyllisten" lapset eivät vaienneet muulloin kuin "rauhanopposition" läsnäollessa. Nämä tietenkin vaikenivat neuvostovastaisesta historiasta. "Sotasyyllisten" lastenlapset palauttavat isovanhempiensa kunnian, "rauhanopposition" lastenlapset ovat "kyseleviä ja analyyttisiä". Raamatullinen tulkinta neljännestä polvesta saattaa hyvinkin olla oikea.

Sylvain Sepp

Eipä juuri muissa foorumeissa ja lehdissä enää itketä Lillqvistin taiteen aiheuttamien haavojen perään. Täällä katkeruus ei ole hävinnyt mihinkään. Mutta taide on sellaista, se syntyy vastustuksesta ja muutoksesta.

Marskin seksuaalisesta suuntautumisesta kiinnostuneet: suunnatkaa museoon Kaivopuistossa. Marsalkan "sauvat", miespalvelijoiden huoneet ja rikkaan vaimon varhainen lähtö puhuvat puolestaan.

joukoakoskinen

Tekisitte nyt sitten taidetta - muutosta ! Putinia on varmaan kiva pussailla.
Hän kyllä tykkää Marskin mollaamisesta. Laittaa lisää maksuja kanavan käytöstä ja
tukkii suomalaisten liikenteen maassaan. Vetelee putkiaan ja juottaa suomalaisille
pietarilaisten ulosteet.

KIVA _ KIVA _ todellista muutosta ja taidetta.

Vieras

En muista onneksi koko tyyppiä, vielä vähemmän hänen tekeleitänsä, kommenttejen perusteellä lienee niitä luonnollisia "torttuja",
turhia ihmisiä ei kannata muistella-

Sami Mäkelä

...tästä Suurtaiteilijasta, niin 5 vuoden kuluttua hänen nimeään ei muista enää edes Tampereen kommunistit. Tuskin Googlekaan. Lillqvist on uusi epäonnistuja vasemmistotaitelijoiden turhasakissa.

Ola

Odotamme jännittyneenä milloin tulee Lillqvistin seuraava palkittava nukketeatteri. Aihekin on varmaan jo valittuna Putin ja Medvedev unikamarissa: Näin sen teimme. H Kuusinenkin odottaa vuoroaan tyttöystävänsä kanssa. O W Kuusinen se vasta makea olisikin yhdessä Stalinin kanssa.
Sensaatio olisi valmis. Sadat miljoonat katsojat kumartaisivat Lillqvistia. H Salama ja K Holmberg & kumppanit töihin vain. Maailma on teidän "suuret suomalaiset".