Mental Finland
Julkaistu: 13.2.2009
Kuva: Bart Grietens
Faktakulma
Ensi-ilta 11.2. Brysselin flaamilaisessa kansallisteatterissa
Ohjaus ja käsikirjoitus: Kristian Smeds
Videosuunnittelu: Ville Hyvönen
Koreografia: Ari Numminen
Skenografia: Jurate Paulekaité
Valosuunnittelu: Gérard Maraite
Äänisuunnittelu: David Simeon Lipp ja Thomas Binder-Reisinger
Dramaturgia: Ivo Kuyl
Näyttelijät: Juhan Ulfsak, Kalle Holmber, Eva Klemets Tarja Heinula, Tommi Korpela, H-P Björkman, Janne Reinikainen
Tanssijat: Eleonora Valère, Milton Paulo, Domenico Giustino, Milla Koistinen, Laura Lee Kamppila, Stefan Baier, Ana Christina Velasquez
Koreografin assistentti: Laura Lee Kamppila
Mental Finland
Onneksi Smeds Ensemblen useista kansallisuuksista koottu monitaiteellinen esiintyjäryhmä ohjaaja Kristian Smedsin johdolla tarttuu Mental Finland -esityksessään sitä nyt kurkusta kiinni.
Taustan muukalaisvihamielisyyden purkamiselle antavat kaikki eurooppalaisia tällä hetkellä piinaavat kysymykset: ilmastonmuutos, sukupuolten tasa-arvo ja rahan valta.
Esityksessä koko EU on valkoihoinen, sovinistinen ja materiaalisia arvoja ylistävä hanke, jossa naisilla on piikojen ja huorien osa ja alkuperäiskansoilla ei niitäkään rooleja, heistä kun halutaan päästä lopullisesti eroon, jotta se oikea ja alkuperäinen eurooppalaisuus voisi syntyä. Eurooppalaisen äärioikeiston ja kotimaamme kansanmiesten ja -naisten väitteet alkuperäisyydestä saavat esityksessä pökerryttävän helvetillisen käsittelyn.
Mental Finland kertoo Euroopasta vuonna 2069. Eurooppa on muuttunut yhtenäiseksi, harmoniseksi alueeksi, jossa ihmiset elävät sovussa ja vaalivat kauneutta. Ainoat, jotka hangoittelevat vastaan, ovat suomalaiset.
Koska kyseessä ovat henkiset suomalaiset, ovat he pikemminkin stereotyyppejä nykypäivän eurooppalaisista rasisteista. Henkisesti suomalaisiahan Euroopasta löytyy paljon, joten vaille hengenheimolaisia ei tämän sukurutsaisen, asehullun, viinanmenevän, homokammoisen ja amerikkalaisten toimintaelokuvien sankareita ihannoivan (ja kenties sen vuoksi huonoa amerikanenglantia suustaan oksentavan) white trash -porukan toki tarvitse jäädä.
Mental Finland on muodoltaan mitä keskieurooppalaisin leikkisyydessään, sarjakuvamaisen taloudellisessa kerronnassaan, kyynisissä yksityiskohdissaan, itsetietoisuudessaan ja ironisessa ilmavuudessaan. Pinnalta esitys on surrealistinen ja karrikoiva tulevaisuusdystopian ja tulevaisuusutopian taistelu. Mutta sisällöltään se on kuin pohjoisen pasuunan väkevä ja tulikivenkatkuinen saarna ihmisten identiteeteistä ja kahtiajakautuneesta Euroopasta.
Sisäkkäisten kertomusten aarrearkku
Aluksi esitys levittäytyy Brysselin flaaminkielisen kansallisteatterin näyttämölle kauniiden, huikean elastisten, sielukkaiden ja herkkien tanssijoiden myötä. Harmoninen maailma toistuu sinisävyisissä puvuissa, kuultavissa valoissa, taustaheijastuksissa ja jopa musiikin henkevyydessä.
Kahtiajako mykkään historiaan ja mölyävään historiattomuuteen on raju.
Ari Nummisen koreografiassa toinen toisiaan liikkeillään tasapainottava tanssijajoukko luo Mental Finlandin ainoan, mutta sitäkin väkevämmän uskon kauneuteen ja harmoniaan. Tanssijat ottavat toisiaan kiinni, juoksevat toistensa syliin ja pitävät yllä jatkuvaa, jopa meditatiivista liikettä. He ovat monennäköisiä, vaaleita, tummia, ristiverisiä. Ei mitään ongelmia.
Tähän harmoniaan lässähtää kontillinen rumia suomalaisia. Janne Reinikaisen luotsaama joukkio on puettu pahvista ja omatekoisista viritelmistä koostuviin sotisopiin. On vaikeaa päättää, mikä hahmoista on irvokkain. Onko se ehkä Tarja Heinulan pitkätissinen nainen, jonka pimppua kuorruttaa kasa likaisia pitsialkkareita? Tai ehkä Hannu-Pekka Björkmanin hahmo, jonka seivästä koristaa halkaistu vauva ja pääkallo? Tai Tommi Korpelan kalsareissaan hiippaileva homojen pelkääjä?
Hahmot toimivat sisäkkäisten tarinoiden avulla. Pienet yksityiskohdat puvustuksessa ja eleissä sisältävät usein jo itsessään pieniä kertomuksia.
Monet kohtaukset tiivistyvät suurten tarinoiden mittaisiksi pommeiksi. Kuten esimerkiksi Hannu-Pekka Björkmanin esittämän ulkomaalaisen ja suomalaisten saunojien traaginen kohtaaminen. Tai Kalle Holmbergin moralisoivan joulupukin absurdi vierailu lasten luona. Näyttelijäntyö on tarkkaa. Isolla lavalla ei tehdä vain isosti vaan myös äärimmäisen pienesti. Kaikki näyttelijät tekevät metamorfoosin toisensa perään, mikään identiteetti ei ole pysyvä.
David Simeon Lippin ja Thomas Binder-Reisingen musiikissa ja Ville Hyvösen videosuunnittelussa näyttämötunnelmat vaihtuvat tiheään, mutta eivät kaoottisesti. Jurate Pulekaitén lavastuksessa ja Gérard Maraiten valosuunnittelussa jälki on pikemminkin lipuvan tyylikästä, estetisoitua, jossa kauneus ja rumuus törmäävät kerta kerran jälkeen. Punaista tonttulakkia koristaa hakaristi, ihanat tanssijat ammutaan, lempeä saunavihta aloittaa kansojen sodan. Hevi raikaa ja sielukkaat tanssijat ammutaan. Kaikkia assosiaatioita on mahdotonta poimia yhdellä katsomiskerralla.
Pohjoinen eksistentialismi puhuu
Esitys saa dramaattisen voimansa juuri kauneuden ja rumuuden selkeästä vastakkainasettelusta. Myös suomalaisen luonnon kauneus ja puhdas vesi saavat hetken ylistystä. Pian vaalea pohjolan neito (Eva Klemets) kuitenkin hukkuu. Ilmastonmuutos on tehnyt tehtävänsä. Tulva vyöryy lavalle seinistä, katosta ja lattiasta. Juhan Ulfsakin notkeansielukas hahmo toimii pitkin esitystä kertojana ja kommentaattorina, milloin pierullaan tanssijoita tainnuttavana kakkasoturina, milloin vanhempansa tilille laittavana dokumentaristina.
Suomalaisten ja virolaisten näyttelijöiden sekä monista eri kansallisuuksista kootun tanssiryhmän välillä vallitsee koko esityksen ajan stimuloiva yhteys.
Hiljaiset, viisaat ja sisäänpäin kääntyneet tanssijat muuntuvat joukoiksi, jotka kantavat Euroopan historiaa mukanaan. He ovat alkuperäiskansoja, orjia, kansanmurhan uhreja, mykkiä todistajia.
Sen sijaan suomalaisten kontissa elää joukkio tässä ja nyt aseiden, seksin ja viinan voimalla. He ovat litteitä sarjakuvasankareita, historiattomia. Kahtiajako mykkään historiaan ja mölyävään historiattomuuteen on raju.
Teoksen tapa käyttää taltiointeja on myös hyvin teatterillista ja jatkaa Tuntemattoman sotilaan ja Kolmen sisaren linjalla. Hetki sitten tallennettua materiaalia näytetään pian katsojille ja samalla puretaan koko esitystä. Näin tämä tehtiin. Kerronnassa häilyy videoiden hyödyntämisen lisäksi monia Smedsin teoksista, kuten Jumala on kauneus -näytelmästä tuttuja elementtejä, kuten hajottamista, ruuan mössäämistä ja pitkiä monologeja. Täytyy rikkoa, jotta voi syntyä jotain uutta. Nauru muuttuu itkuksi ja kamala ihanaksi silmänräpäyksessä.
Loppukuva häväistystä joulupukista saa taustakseen videon, jossa esitystä puretaan vimmatusti. Aristoteleen runousoppia ei vain hylätä, vaan sitä suorastaan pilkataan. Teos ei jää lillumaan postmoderniin merkityksettömyyteen, vaan sitä pitää koossa kysymys armosta ja sen mahdollisuudesta. Siinä kaikuu kaiken mädänneen hävittämiseen tähtäävä pohjoinen eksistentialismi. Se vetää vertoja fiinien eurooppalaisten eksistentialismille koska vaan.
Tähän artikkeliin liittyvät asiasanat
Henkilöt: Hannu-Pekka Björkman, Janne Reinikainen, Kalle Holmberg, Kristian Smeds, Tarja Heinula, Tommi Korpela
Paikat: Bryssel
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
RSS
Facebook
Tilaa uutiskirje
Kuulostaa tyypilliseltä
Kuulostaa tyypilliseltä "rasisminvastaisuudelta": valkoisia, tässä tapauksessa suomalaisia, lyödään kuin vierasta sikaa tavalla, joka johonkin enemmän pigmenttiä omaavaan ryhmään kohdistettuna johtaisi luultavasti vankeusrangaistukseen. Samalla "monikulttuurisia" ihmisiä romantisoidaan tavalla, joka saa umpimielisimmän nurkkapatriootin näyttämään realistilta.
Smeds ja kumppanit varmasti kuvittelevat tätä kulunutta levyä pyörittäessään tekevänsä jotain tuoretta ja oivaltavaa. Hohhoijaa. En katsoisi vaikka maksettaisiin. Näin siis, jos tämä arvostelu antaa oikean kuvan esityksestä.
Esitystä
Olemme geneettisesti surkeita. Muut parempia.
Heijastetaan rasistiset asenteet rasistien silmille? Kiitti kontribuutiosta tekotaide-eliitti.
Tässä inhimillisen osallistuvaa rasismia - tosiasioina elämästä
[orig. sunnuntai, tammikuu 06, 2008]
Reviirien ja rajojen avaaminen sekoittavat veren, kulttuurit ja vallan
(EU- Schengen avasi uusia maita vapaan tarkastamattoman liikkumisen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi)
[ ... Pääministeri Vanhanen julisti Tallinnassa uuden liikkuvuuden alkaneen, kun mm. Eesti liittyi Schengen-alueeseen. Nyt vaihtuvat Suomen ja Eestin välillä työ, vapaa-aika, tavarat ja rikokset helpommin ja nopeammin kuin aiemmin ... ]
Ihmisten ja eläinten yhteisöt ovat kuitenkin kaikkinensa täynnä rajoja - niin heimollisina, suvullisina kuin alueellisina. Rajat ovat tehdyt turvaksi aina jotakin vastaan. Raja on merkki uuden vaikutusvallan alkamisesta. Suomen ja Venäjän raja on vedenjakaja, jossa kohtaavat uskonnot, kulttuurit, tavat, politiikka ja kauppa.
"Rasismin kritiikki on
"Rasismin kritiikki on kotimaassamme harmittavan hampaatonta."
Tama on totta. On esimerkiksi taysin hyvaksyttavaa etta suomenruotsalainen saa avoimesti julistaa vihaansa ja rasismia suomalaisia kohtaan tekemalla naytoksia joissa kaikki suomalaiset kuvataan kollektiivisesti pahoiksi ja alempirotuisiksi.
Näin vasemmisto"älyköt",
Näin vasemmisto"älyköt", mikä sanahirviö, ovat aina toimineet. Kaikki hajalle, niin kyllä siitä jotain uuttakin saadaan. Tähän mennessä kukaan ei ole vielä tiennyt mitä. Mutta on hyvä jatkaa perinteisellä vasemmiston repivällä tavalla.
Vasemmistolla ja erityisesti äärivasemmistolla on aina ollut halu tuoda asiat esille mahdollisimman roskalaatikkomaisessa muodossa. Se kun on helppo tapa. Älyllinen lähestyminen on heille todennäköissti hyvin vaikeaa.
Typeryksien maa.
Suomi on rasististen punaniskojen maa. Totta. Jotkut kritisoivat rasismia. Väärin. Suomessa rasismiin vastataan positiivisella rasismilla. Keskustelu on väitteiden "Neekeri on paha." ja "Neekeri on ihana." edestakaisin heittelyä.
Olen tyhmä tavis enkä ymmärrä tätä
Vastatkaapa rehellisesti saako joku tällaisesta modernista sekoiluteatterista kukaan tavallinen katsoja mitään irti? Jotenkin vaikea uskoa, että saa. Ainakin itse voin rehellisesti sanoa tällaisten esitysten menevän oman käsityskykyni ohi ja kovaa. En jaksaisi katsoa edes ilmaiseksi.
Toinen asia on esityksen sanoma, joka on uusi piikki suomalaisuuden itseruoskinnassa. Onpas "tuore" näkökulma joo. Tympeää ja kuvottavaa.
No juu - samaa minäkin olen
No juu - samaa minäkin olen ihmetellyt. Tuntuu siltä että kun sitä sisältöä ei osata tehdä - hukutetaan esitys pelkkään ääni ja kuvavyörytykseen. Siitä sitten suomalaiset ovat fiksuudessaan löytävinään sisältöä. Mitenhän mahtaisi käydä jos poistettaisiin valo ja äänitehosteet - mitä jäisi jäljelle. Köyhä käsikirjoitus joka on kyhätty laiskasti. Smedsin tuntematon oli pettymys - uusi tulkinta vanhasta klassikosta oli pelkkää ääni ja kuvamassaa.
Rasismin olemus juontuu epävarmuudesta ja pelosta
[orig. sunnuntai, elokuu 28, 2005]
Rasismi puhuttaa aika-ajoin runsaasti, koska se hipoo ja leikkaa ihmisyyttä. Ihmisyys on meille nimenomaisesti kasvanut ominaisuus, jolla turvaamme itseämme yhteisössämme. Niin ihmiset kuin eläimetkin rajaavat reviireitä. Alunperin reviiri oli elämiselle tuottoalue, jolta yritettiin poistaa kaikki vieraat lajiin kuuluvat ja kuulumattomat eliöt.
Ihminen eli pitkät ajat pienissä kyläyhteisöissä ja uuden ennalta kokemattoman asian ilmaantuminen oli uhka ja pelote yhteisölle. Yhteisö puolusti reviiriään ja koetti pitää vallassa omat ikimuistoisesti vakaiksi koetut menot, tavat ja riitit. Yhteisöön haettiin korkeintaan ulkopuolelta uusia geenejä, kun huomattiin sisäsiitoksista syntyvän vähämielisyyttä ja hengen tylsyyttä.
Mental Finland-esitys
Lyhyistä tv-pätkistä päätellen esitys on katsojaa härnäävä ja mahdollisimman rohkeasti tehty. Samalla on kuitenkin vältetty monien vähemmistöjen, nykyäänkin Suomessa syrjittyjen, esim. romanien ja seksuaalivähemmistöjen osa. Toivottavasti se kertoo siitä, että heidän kohdaltaan asiat ovat 2069 korjattu.
Esitys ei varmasti ole elossa vuoden kuluttua eikä siitä tule klassista taideteosta räävittömyydestö huolimatta tai johtuen.
Vaikka Smeds antaa ymmärtää, produktion tuki on on Suomen valtioltakin hankittua. Olisi mielenkiintoista tietää totuus rahoituksesta.
Tavoitteena on tietysti nostaa Suomen profiilia Brysselin EU-piireissä, joissa 13 yksinäistä EU-edustajaamme, Suomen poliittista broileria, ovat uponneet muiden vähäpätöisten vaikuttajien kanssa kalevalaisesti suohon.
entä jos joku on samaa
entä jos joku on samaa mieltä arabeista,mustista ihmisistä jne?
Hohhoijjaa, otetaan nippu
Hohhoijjaa, otetaan nippu stereotypioita ja vedetään ne överiksi. Vaihtaisivat jo levyä, nää on niin nähty.
Jotain on pieksettävä
...olkoon uhrina sitten suomalaiset. Suomenruotsalaiset eivät perinteisesti suomalaisten kunnioituksestaan ole kuuluisia ja tässä yksi tulos siitä.
Itse olen vakaumuksellisesti sitä mieltä, että rasismia liioitellaan, toisekseen ei tiedetä mitä sillä tarkoitetaan ja kolmanneksi se nähdään puhtaana pahuutena. Siltä perustalta aletaan ampumaan omasta mielestään voimakasta pahuutta vastaan ja siinä sodassa kaikki on sallittua, sillä eihän pahuutta tule hyväksyä ja kunnioittaa.
Ehkä rasismista pitäisi erottaa oma alueensa, "mustavalkorasismi", jossa rasismia on vain valkoisten kritiikki muita rotuja kohtaan.
Usein rasismina pidetään karkeita puheita muista roduista, mutta tosiasia on, että samaa puhetta kuulee niin johtajista, virkavallasta, teini-ikäisistä, nykyajan lapsista, helsinkiläisistä, maalaisista, ihan mistä vaan. Historiallisista syistä yksi näistä ryhmistä on erotettu muista. Tätä ryhmää kannatellaan kritiikin yläpuolella tuomitsemalla pahoiksi heitä kritisoivat.
On selvää, että tässä maassa on karkeita rotukommentointeja, mutta entä sitten? Aniharva tämän maan puukkokaan vierasta etsii.
Asiallisuus on hyve ja jokainen vastaa siitä mitä suustaan päästää.
ESITYKSEN SANOMA: MITÄ SE ON?
Miksi Mental Finland - ja uuden Tuntematon sotilas- esitysten juonta ja sanomaa pitää ihan erikseen selitellä yleisölle?
Onko tämä oikeaa taidetta? Eikö taiteen pidä olla sellaista, että sen sanoman voi keskiverto kansalainen ymmärtää ilman katkismustyyppistä selittelyä?
kansalainen Jake
sanoma
Moikka!
Olen sitä mieltä, että taideteoksessa on aina monia tulkintamahdollisuuksia ja minä kirjoitin tästä teoksesta muutamasta näkökulmasta (mm. rasismi, eksistentialismi). Toki muita tulkintamahdollisuuksia on paljon.
Yst terv
Maria
JOS saisin päättää nin
JOS saisin päättää nin minähän en tämänlaiseen suomenruotsalaisten kommunistien efektipelleilyyn verorahojani laittaisi, sen voin ihan näkemäätkin sanoa.
En tekisi kauhean pitkälle
En tekisi kauhean pitkälle meneviä johtopäätöksiä Smedsin näytelmästä tämän arvostelun perusteella. Arvostelu on nimittäin täynnä todella kummallisia tulkintoja. Arvostelija on mielestäni itseasiassa tulkinnut näytelmän täysin väärin. Arvostelussa esim. todetaan: "Mental Finland kertoo Euroopasta vuonna 2069. Eurooppa on muuttunut yhtenäiseksi, harmoniseksi alueeksi, jossa ihmiset elävät sovussa ja vaalivat kauneutta. Ainoat, jotka hangoittelevat vastaan, ovat suomalaiset." Ilmeisesti arvostelija ei ole tajunnut, että tarkoituksena on tehdä naurettavaksi myös tämä ajatus tulevaisuudessa odottavasta EU -ihanuudesta. Toki näytelmässä suomalaisuudellekin irvaillaan.
Smeds itse toteaa: "Tilanne lavalla on se, että ollaan vuodessa 2069 ja EU on laajentunut valtavaksi imperiumiksi. Kansalliset tavat, kielet ja omituisuudet on kielletty, mutta raha, seksi ja tavarat virtaavat Euroopassa semmosena kauniina balettitanssina. On saavutettu kapitalismin esteettinen unelma. Mutta sitten on yksi pikkunen seitsenhenkinen sissiporukka, joka harrastaa sitkeetä vastarintaa."
Samassa haastattelussa todetaan: "Kristian Smeds on sielultaan valistusihminen, modernisti ja karvalakkisuomalainen. Siksi hän on niin sydämistynyt siitä, että agraari yhtenäiskulttuuri – Suomi johon hän syntyi – on kuollut."
Linkki kyseiseen haastatteluun:
http://www.teatterilehti.fi/1233-mental-smeds/
Hei!
Olisi kiinnostavaa kuulla perustelusi väitteillesi.
Samaa sarjaa YLEn kanssa.
Samaa sarjaa YLEn kanssa. Viikko sitten Jerry Halloween ohjelmassa ylistettiin täydellä laidalla kommunismia ja rekvisiittana oli lapsia, jotka oli meikattu prostituoiduiksi ja punaiset valot vain säihkyivät taustalla näiden tehdessä asennossa kunniaa "liity SKP.hen" veisun aikana..
Ihme porukkaa ei voi muuta sanoa. Halutaan heilutella rakenteita kapinalliseen 60-luvun henkeen, vaikka ovat itse rakenteen ytimessä, eli heiluttavat omaa venettään. - idiotis maximis.
jutusta
Moikka,
minusta jutussa kritisoitiin kaikenlaisia identiteettejä ja niiden rinnakkaiseloa, mm. EU:ta esimerkiksi juuri sen historiattomuuden ja materialismin vuoksi. Suomalaisilla on monia identeteettejä, amerikkalaiset cowboyt ovat vain yksi, on myös muita, mutteivät ne kaikki mahtuneet juttuun.
sanonhan heti alussa:
Esityksessä koko EU on valkoihoinen, sovinistinen ja materiaalisia arvoja ylistävä hanke, jossa naisilla on piikojen ja huorien osa ja alkuperäiskansoilla ei niitäkään rooleja, heistä kun halutaan päästä lopullisesti eroon, jotta se oikea ja alkuperäinen eurooppalaisuus voisi syntyä. Eurooppalaisen äärioikeiston ja kotimaamme kansanmiesten ja -naisten väitteet alkuperäisyydestä saavat esityksessä pökerryttävän helvetillisen käsittelyn.
Mutta kaikki tanssijoiden harmonia ei ole ironiaa, tai ainakaan minä en sitä sellaiseksi tulkinnut. Identieteeteissä on esityksessä hyvää ja pahaa.
Moikka,
Hei,
olemn tosiaan tehnyt jutusta vain yhden tulkinnan, muta mielestäni se ei ole oleenkaan ristiriidassa noiden ajatusten kanssa. En vain käsittele asioita kapitalismin kritiikkinä, van pikemminkin identeteettikysymyksenä.
Sanot:
Ilmeisesti arvostelija ei ole tajunnut, että tarkoituksena on tehdä naurettavaksi myös tämä ajatus tulevaisuudessa odottavasta EU -ihanuudesta. Toki näytelmässä suomalaisuudellekin irvaillaan.
Minä sanon:
Taustan muukalaisvihamielisyyden purkamiselle antavat kaikki eurooppalaisia tällä hetkellä piinaavat kysymykset: ilmastonmuutos, sukupuolten tasa-arvo ja rahan valta.
Esityksessä koko EU on valkoihoinen, sovinistinen ja materiaalisia arvoja ylistävä hanke, jossa naisilla on piikojen ja huorien osa ja alkuperäiskansoilla ei niitäkään rooleja, heistä kun halutaan päästä lopullisesti eroon, jotta se oikea ja alkuperäinen eurooppalaisuus voisi syntyä.
Sanot:
Vanhalle kapinalliselle
Hei!
Kertoisitko tarkasti, miten juttuni on täynnä todella kummallisia tulkintoja? Kuulisin ne mielelläni.
Ystävällisesti,
Maria
Vielä vanhalle kapinalliselle ja muille
Hei!
en ymmärrä, miten kritiikistäni voi saada käsityksen:
a) en nähnyt teoksessa EU-kritiikkiä
b) että mielestäni rasismi käsitettäisiin yksioikoisesti teoksessa
c) että mielestäni teoksen suomalaisuudessa ei nähdä mitään hyvää
d) että mielestäni teos puolustaisi vain joidenkin ihmisten identiteettejä
e) etten ole lukenut etukäteen mitään artikkeleita aiheesta tms. tunne lainkaan teoksen kontekstia vaan teen todella kummallisia tulkintoja
f) Missä kummallisia tulkintoja esiintyy ja mitä ne ovat
Kiitokset jo etukäteen.
Ystävällisin terveisin,
Maria
Vanhalle kapinalliselle
Teatteriarviot ovat turhia jos niissä vain toistetaan ohjaajan tai muiden tekijöiden sanomisia.
Nimimerkille Arvo
Olet saanut päättää! Smeds ei tätä produktiota varten saanut lainkaan verorahoja vaan hankki kaiken rahan muualta, pääasiassa ulkomailta.
Edes kulttuuriministeriön kulttuurivientiin tarkoitettuja määrärahoja ei myönnetty.
Kulttuurivientirahoja käytettiin valokuvanäyttelyn pystyttämiseen Pariisiin, avajaisshampanjoita juomaan saattiin jokunen pariisilainenkin, mutta sen jälkeen näyttelyssä on tiettävästi ollut hiljaista. Mutta saahan muutama pariísilainen Suomelta rahaa palkakseen kun vahtii valokuvia joita kukaan ei halua katsella.
Säästyneet rahat
Kun tähän ei käytetty lainkaan verorahoja, niin verorahoillahan voidaan viedä Eurooppaan suomalaiset kansantanhuajat, niin kaikilla on hyvä mieli. Kulttuuriministeriön kulttuurivientirahat ovat ilmeisesti sitä varten.
joulupukki hirressä
Ei syytä huoleen, suomalaiset. Joulupukin maine ei mennyt, vaan Kristian Smedsin. Näin esityksen. Se oli huono ja ylipitkä. Sanoma ihan hukassa. Amatööri asialla. Tanssiryhmä saa kiitoksen.
Konttikohtaukset olivat huonosti toteutetut: istuttiin sisällä piilossa, kamera kiersi ja tapahtumat heijastettiin isolle kankaalle. Sitä varten mennään elokuviin. Olisin toivonut näkeväni nämä kohtaukset kokonaisuudessaan. Björkmanin pseudokieli oli loistava oivallus.
mental
kyllapa olin iloinen naista kommenteista, viimeinkin keskustelua, jopa brysselin suomalaiset ovat heranneet koloistaan.
mutta kappas kappas, niin monella meista ulkosuomalaisista on jaanyt huomaamatta se tosiasia, etta me suomalaiset olemme ULKOMAALAISIA taalla belgiassa - ja se todellakin tekee meista ulkomaalaisia. vai elammeko pumpulissa, kaukana 'alkuperaiskansoistamme'? kuka hoitaa lapsesi, kuka siivoaa kotisi? kutsuisitko hanet saunomaan paivan paatteeksi?
smeds jaksaa haastaa meidat alyllaan, pysymmeko perassa, pakenemmeko?
Näin esityksen. Olen
Näin esityksen. Olen ohjaajan kanssa samaa mieltä siitä että suomalaisten sielunmaisema on näyttämölle levittämisen arvoinen, olemme jostain syystä kateellista, katkeraa, yksinäistä ja sulkeutunutta kansaa jossa vaimoja ja neekereitä hakataan ja ainoa toivo tuntuu olevan pullossa ja siinä että jollakin muulla menee vielä huonommin. Sen huomaa hyvin monista tämänkin ketjun suomenruotsalaisia haukkuvista älyvapaista kommenteista.
Kuitenkin pistää miettimään miksi tämä näytelmä on tehty, mitä sillä lopulta halutaan sanoa ja kenelle? Suomalaisille että he ovat tyhmiä ja historiattomia ja pelkäävät itseään ja toisiaan? Ei mitään uutta auringon alla. Muutamaa hajanaista teatteriharrastajaa lukuunottamatta en löytänyt katsomosta ainuttakaan ei-suomalaista. On päivänselvää ettei tällainen "finland" -esitys ulkomailla kiinnosta ketään ulkomaalaisia, joten heille tämä ainakaan ei avannut Suomi-kuvaa mihinkään suuntaan.
Jos näytelmässä oli joku muu, syvällisempi sanoma, se jäi katsojalle hämäräksi. Toteutus oli teknisesti hieno, varsinkin tanssi, mutta ylipitkä, turhan raaka ja lapsellinen ja vanhanaikaisia kliseitä toistava, joulupukki hirtettynä, suomalaiset piereskelee eurohomojen päälle. Katsomiskokemus oli aika epämiellyttävä enkä todellakaan haluaisi nähdä esitystä uudestaan.
Hyvä arvio mutta
Hyvä arvio mutta sisältää spoilereita.
Kulttuurivientirahoja
Kulttuurivientirahoja käytettiin valokuvanäyttelyn pystyttämiseen Pariisiin, avajaisshampanjoita juomaan saattiin jokunen pariisilainenkin..Doctorate Degree
Online Nursing Degree