- Kuva: Sammakko
Riku Korhosen uusin romaani Hyvästi tytöt alkaa siitä, kun 36-vuotias miespäähenkilö tajuaa, että tytöt eivät enää huomaa häntä. Alkaa keski-ikää lähestyvän miehen muistelo, jonka aikana hän käy läpi elämänsä tytöt.
Kirjan idea ei ole järisyttävän tuore, mutta tyttöjen huomiota tavoitteleva kertoja on niin monisyinen hahmo, että kokonaisuudesta tulee raikas ja toimiva.
Kertoja elää naistensa rahoilla ja heidän ambitioidensa varjossa. Hän yrittää päästä naimisiin millä hyvänsä keinolla. Tyttöjen huomion menetettyään hän tunkee housuihinsa pullistelevan tukun vessapaperia. Tästä kaikesta huolimatta kertoja ei ole luuseri, vaan analyyttisesti maailmaa ja menneisyyttään tarkkaileva toimija.
Hyvästi tytöt lähentelee novelli- tai tarinakokoelmaa. Jokainen tyttö saa kertojalta yhden luvun, ja useat luvuista ovat itsenäisiä kertomuksia. Ja tyttöjä kertojan elämässä on riittänyt! Kirjassa on kaksikymmentäneljä lukua.
Kymmenvuotiaana poikana kertoja pääsee naiskauneuden lumoihin löytäessään kavereidensa kanssa metsästä pornolehtikätkön. Poikien kivisota päättyy siihen paikkaan. ”Sota tuntui tarpeettomalta, jonain päivänä meistä tulisi joka tapauksessa miehiä.”
Kertoja varttuu ja kohtaa yhä uusia tyttöjä, joista useimmat ovat suhteiden aikanakin jotenkin saavuttamattomia ja liian täydellisiä kaikessa tyttöydessään.
Hyvästi tytöt -romaanin sävy on haikea, surullinen ja ajoittain jopa nolo. Kertoja taipuu tyttöjään miellyttämään pyrkiessään aikamoiseksi antisankariksi: ”Jotkin tekoni täyttävät minut niin sakealla alakulolla, että siihen tukehtuu”, hän toteaa.
Haikeuden takana kukkii huumori. Riku Korhosen aiemmista teoksista tuttuun tapaan se on sarkastista ja kerronnan yksityiskohdista kumpuavaa. Rakastuessaan lahjatavarakaupan myyjättäreen kertoja joutuu esimerkiksi hankkimaan läjäpäin turhakkeita, joita kirjassa kuvaillaan hykerryttävästi.
Korhonen kirjoittaa kokonaisesta liudasta tyttöjä, mutta yhtään varsinaista ihmissuhteen kuvausta kirjassa ei ole. Kertojan pitkäaikaisimmatkin tyttöystävät ovat lopulta yhtä litteitä hahmoja kuin tyttökalenterin elokuun sivulta hyppäävä vilautteleva myllärin tytär. Hyvästi tytöt on nimenomaan kertojansa muotokuva, itseään toisten kautta tarkkailevan miehen kuvaus.