Sunnuntai 31.8.2014

Päällystakki

Ti, 03/03/2009 - 08:28 -- admin
  • Kuva: Tanja Ahola
    Kuva
    Minna Suuronen ja Martti Suosalo

Tähän päivään ulottuva yhteiskuntasatiiri yhdistettynä venäläisten mestareiden kykyyn tehdä sielukkaita karikatyyrejä luo mahdollisuuksia moneen. Ryhmäteatterissa itänaapurin klassikko, Gogolin Päällystakki asettuu kehykseksi työelämän lähihistorialle.

Ryhmäteatteri ei ole ainoa teatteri, joka tänä talvena käyttää Venäjää ja jopa Neuvostoliittoa avuksi, jotta saataisiin perspektiiviä nykypäivän tilanteeseen. Tampereen Työväen Teatterissa esitetään Gogolin Reviisoria ja Kansallisteatterin isolla näyttämöllä nähdään Dostojevski. Helsingin kaupunginteatterin Myyrässä perataan neuvostoaikaa.

Sami Keski-Vähälän ja Esa Leskisen käsikirjoittama ja Leskisen ohjaama Päällystakki limittää varsin onnistuneesti revyymäistä kerrontaa ja Gogolin tummempaa näkemystä ihmisluonteesta. Maailmat lävistävät toisensa; Gogolin Päällystakin rispaantuneista rakosista näkyy tämän ajan työelämä. Revyy käy kuin pikakelauksella läpi Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyen historian pääkohdat.

Meininki on selkeää, osoittelevaa ja laittaa asiat järjestykseen ehkä liiankin palikkatasolla. Oivalluksia ensimmäisen puoliajan revittely ei tarjoa, mutta kirvoittaa monet naurut. Toinen puoliaika itkettää. Yhteiskuntasatiirin piikit iskevät toisella puoliajalla tiukemmin ja syventävät esitystä huimasti.

Alussa kerronta muistuttaa Reko Lundánin näyttämökieltä Kansallisteatterissa viitisen vuotta sitten esityksessä Ihmisiä hyvinvointivaltiossa. Mutta toisin kuin Lundánin tietopaketissa, Päällystakissa pyritään tavoittamaan ajan henkeä, ei niinkään taloushistoriaa, vaikka toki sitäkin puretaan.

Kokonaisuutta pitää koossa gogolilainen, työelämän muutoksia kokeva ihminen, 50-luvulla syntynyt, Martti Suosalon näyttelemä Akaki Akakijevitš, jonka mielenliikkeen värähtelyihin yleisö pystyy samastumaan.

Jo lapsena Akaki näyttää virkailijalta, ja niinpä hän päätyykin 60-luvulla pankkiin harjoittelijaksi. Vuosikymmenet vaihtuvat, mutta Akaki ei muutu, vaan tekee työnsä ja menee kotiin. Hän on tarkkailija ja mykkä todistaja. Hän myös edustaa yleisöä luodessaan paljastavan katseensa lavalla pyörivään sirkukseen.

Työolot alkavat dramaattisesti huonontua, kun Akaki päättää hankkia uuden takin. Kun uusi päällystakki asetetaan hänen hartioilleen, hän saa kokea arvonnousun ja romahduksen saman tien. Ihminen on taloutta varten eikä talous ihmistä varten. Talouden näkymätön käsi, ei inhimillisyys, saa päättää kaikesta.

Muu näyttelijäjoukko tekee valtavan määrän rooleja, jotka vaihtuvat tiheään ja nopealla tempolla. 70-luvun suomettunut, sukkahousuja Leningradissa myyvä pomo (Taisto Oksanen) vaihtuu 80-luvun ankaraan pomoon joka passittaa heti taistolaisfossiilit pois valuuttakauppaa häiritsemästä. Pomot vaihtuvat. Saharaa myydään ja futuureilla keinotellaan. Tähän mielettömyyteen verrattuna Gogol vaikuttaa realistilta.

Akakin lisäksi eri vuosikymmenillä työpaikkansa säilyttävät tietotekniikkaan perehtynyt notkealanteinen Keijo (Tuomas Rinta-Panttila), joka kokee muodonmuutoksen joka vuosikymmenellä ja saapuu aina ajan hittimusiikin siivittämänä vokottelemaan vieressään työskentelevää blondi-Heliä (Minna Suuronen).

Kaikilla näyttelijöillä on nappihetkensä, kuten Sanna-Kaisa Palon esittämällä pomolla, jonka pumppu reistailee. Nuoren Armi Toivasen näyttelemän vuokratyöntekijän humalainen monologi jaksoi myös itkettää ja naurattaa vielä seuraavanakin päivänä.

Valot tekevät suuriman osan Janne Siltavuoren suunnitteleman, ilmavan näyttämökuvan muutoksista. Lavastus pysyy lähes samana, mitä nyt työpaikan koneet uudistuvat. Näyttämön yllä paistavat työpaikan loisteputket, niitä ei kukaan pääse pakoon. Erityisen hyvin Tomi Tirrasen valosuunnittelusta jää mieleen muutama kohta, joissa Akakin silhuetti piirtyy himmeästi näyttämölle ja jättää syvän jälkikuvan.

Loppumonologi tuo kyyneleet silmiin. Suosalon mestarillisen pienieleinen näytteleminen iskee suoraan katsojien sydämiin. Akaki on meidän veljemme ja hänen kohtalonsa meidän kaikkien asia.

Teostiedot: 
Komedia työelämän huononemisesta Perustuu vapaasti Nikolai Gogolin samannimiseen kertomukseen KÄSIKIRJOITUS: Sami Keski-Vähälä ja Esa Leskinen Ohjaus: Esa Leskinen Rooleissa: Martti Suosalo, Taisto Oksanen, Sanna-Kaisa Palo, Minna Suuronen, Tuomas Rinta-Panttila, Armi Toivanen Lavastu ja Puvustus: Janne Siltavuori Maskeeraus: Tuija Luukkainen Valosuunnittelu: Tommi Tirranen Ääänisuunnittelu: Jussi Kärkkäinen