Torstai 24.7.2014

91-vuotias Facebook-aktiivi: ”Suomalainen kulttuuri katoaa”

Luotu: 
28.7.2012 14:25
  • Kuva: Linda Pelkonen / Uusi Suomi
    Kuva
    Helmiriitta Honkasen töitä on ollut esillä useissa näyttelyissä ympäri maailman.
|

Faktakulma

91-vuotias Helmiriitta Honkanen saattaa olla Suomen vanhin aktiivinen Facebookin käyttäjä.

Koulutukseltaan Honkanen on graafikko ja taiteen maisteri.

Honkanen kirjoittaa aktiivisesti blogia Uuden Suomen Vapaavuoroon.

Uusi Suomi tapasi 91-vuotiaan kuvataiteilija Helmiriitta Honkasen, joka on huolissaan nykytekniikan aiheuttamista ongelmista ja kulttuurin katoamisesta.

Honkanen on aktiivinen Facebookin käyttäjä ja bloggaaja Uuden Suomen Vapaavuorossa.

Honkasen mielestä ajan mittaan tietokoneissa tapahtunut muutos on ”uskomaton”.

– Meidän talossa (HOK Elannossa) oli vuonna 1978 Suomen toinen tietokone ja se oli tämän omakotitalon kokoinen ja nyt se on tuollainen pieni kännykkä. Uskomatonta.

Mainospiirtäjänä työskennellyt Honkanen muistaa ajan, jolloin kaikki tekstit tehtiin käsin. Honkanen ihmettelee, miksi uuteen tekniikkaan on satsattu niin paljon, vaikka sillä jälki ei säily kuten vanhalla tyylillä.

– Se on hassua, että kaikki mikä tehdään digitaalisesti katoaa. Kaikki haihtuu.

Hän kertoo, että esimerkiksi Yliopiston kirjasto pitää kirjoja kellarissa pimeässä 17 asteen lämmössä.

– Siellä pokkarin ikä on 20-40 vuotta ja sen jälkeen se on haalistunut ihan valkoiseksi paperiksi.

Ilmiön voi huomata omistakin tietokoneella kirjoitetuista papereista tai kassakuiteista.

– Kaikki mikä kirjoitetaan tietokoneella haihtuu. Muste, tussi ja lyijykynä säilyy.

Honkanen vastustaa värivalokuvausta, koska sekään ei säily. Mustavalkoiset valokuvat ovat hänen mielestään parempia, koska ne säilyvät.

– Kaikki on hirveän innostuneita valokuvaamaan ja en tiedä, kuinka monta vuotta ne voi katsoa niitä kuvia.

Honkanen on huolissaan myös digitaalisten tallenteiden säilymisestä. DVD- ja CD-tallenteet säilyvät vain noin 15-20 vuotta. Hän ei luota myöskään internetiin laitetun tiedon pysyvyyteen.

– Se on älytöntä kun kirjoja laitetaan tietokoneella ja filmille luettavaksi. Ne kuitenkin haihtuu kaikki, ei niistä ole mihinkään vähän ajan päästä, Honkanen pelkää.

Taide ja kulttuuri pitäisi Honkasen mielestä saada säilymään jälkipolvillekin.

– Silkkipaino, öljymaalaus, akvarelli, akryyli ja vesivärityöt säilyvät, mutta kaikki mikä on tehty huopakynällä tai kuulakärkikynällä tehty katoaa. Käyttökelpoisia ovat myös lyjykynä, muste, tussi ja pastelli.

– Meidän ajoista ei jää mitään jäljelle, jos tämä maailma yleensä on pystyssä vielä silloin.

”Kaikki kaverit käyttävät Facebookia”

Sosiaalisessa mediassa aktiivisen Honkasen mielestä kommentointi internetissä menee joskus ”ihan överiksi”. Mielipiteet ovat puolin ja toisin ”hyvinkin jyrkkiä”.

Iso sosiaalisen median tuoma muutos on Honkasen mukaan se, että ennen pidettiin yhteyttä vain tuttuihin, nykyään muihinkin.

– Nyt tutustuu laajemmin eri piireihin ja eri mielipiteisiin. Ei ennen pidetty yhteyttä näin, oltiin puhelimella yhteydessä.

Honkanen aloitti Facebookin käyttämisen noin kolme vuotta sitten.

– Kaverit kaikki ja lapsenlapset käyttävät Facebookia. Sitten tietää mitä ne minäkin päivänä tekevä.

Paras sosiaalisen median tuomista eduista on Honkasen mielestä se, että voi pitää yhteyttä, vaikka ei pääse aina tapaamaan ystäviään.

– Ystävättäriin pystyy pitämään yhteyttä, vaikka ei ole autoa.

Sosiaalisen median lisäksi Honkasen päivät kuluvat maalaamalla öljyväriteoksia ja kirjoittamalla pakinoita. Helmiriitta Honkanen kirjoittaa blogia Uuden Suomen Vapaavuoroon.

Faktakulma

91-vuotias Helmiriitta Honkanen saattaa olla Suomen vanhin aktiivinen Facebookin käyttäjä.

Koulutukseltaan Honkanen on graafikko ja taiteen maisteri.

Honkanen kirjoittaa aktiivisesti blogia Uuden Suomen Vapaavuoroon.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

Pekka Saukkonen

Linda Pelkonen, tuota otsikkosi lainausta/valhetta enpä löytänyt Helmiriitan jutustasi.
Toivoisin että osaat edes hävetä eli korjata tekoasi.

Internet on suonnut ihmisille keskustella kaikista asioista, ja mahdollisuuden tuoda ihmisille tiettäväksi asioita, joista aiemmin valtamediat ovat vaienneet tai tuoneet vain vääristeleviä asioita esille. Tämä on se suuri ja todellinen muutos aikaisempaan maailman menoon. "Suomalainen" kulttuuri elää kukoistusvaihettaan ja eikä tämä ole häviämässä minnekkään.

Juha Kajander

Korjaaminen on aina ongelmallista, sillä silloin mahdolliset kommentit, kuten sinun kommenttisi yllä, käyvät käsittämättömiksi. Silloin pitäisi poistaa myös kommenttisi, jolloin katoaisi myös kommntin mahdollinen muu sisältä. Parempi on esittää korjauskommentti.

Otsikko ei ole kovin osuva, mutta ei sitä sentään hävetä tarvitsisi. Jotainhan on Hemiriitan mukaan katoamassa. Suomessa katoaa näin menetellen tietysti paljon nimen omaan suomalaista kulttuuria.

Juha Kajander
Vastaus kommenttiin #6

Kommentoitko juttua, jota et ole lukenut? Tässä on kysymys digitaalisen aineiston ja huonolaatuisen painetun aineiston katoamisriskeistä.

Ongelmat alkoivat, kun paperin valmistukseen alettiin käyttää lumpun sijasta puuta. Digitaalinen tallennus voi olla joko uusi ongelma tai ratkaisu, riippuen siitä, miten tietokannoista pidetään huolta.

Kristian Pasanen

Tuo tietokone Hokkiin on varmastikin hankittu 1950 luvulla, silloin nuo koneet olivat kyllas aikas kookkaita, no sittenhan tuli puolijohteet mm pii joka mahdollisti miljoonien transistoreiden integroimisen samalle piirille ja hups loppuhan on historiaa, ihme jos samaa "hoylaa" ovat viela kayttaneet vuonna 1978.

Lauri Hirvonen

Hieno kirjoitus Helmiriitalta. Ai kun muutkin 91 vuotiaat osaisivat käyttää nykytekniikkaa hänen tavoin. Vaimoni äiti täyttää tänään 90 vuotta ja ei hän tietokonetta halua käyttää. Onneksi kännykän käyttö häneltä sujuu.

1978 ei HOK-Elannolla ole voinut olla toinen tietokone Suomessa.

Suomen ensimmäinen tietokone tuli 1950 lopulla Postisäästöpankkiin. Pian sen jälkeen niitä tuli kymmeniä lisää. Kun tuli alalle 1966, niin tietokoneita oli Suomessa noin 50 kpl.

Vain onko niin, että HOK-Elannolla oli toinen Suomeen tuotu tietokone vielä käytössä 1978? Tokkopa, koska 1960 luvulla tietokoneet kehittyivät niin nopeasti,että vanhan koneen tilalle firmat hankkivat uuden tietokneen noin 5 vuoden välein.

Ja eikös se HOK ollut eri firma ja Elanto eri firma ja vasta myöhemmin ne fuusioituvat yhteen?

Mutta Helmiriitta on oikeassa, kun vanhemmile liikkuminen ja puhelinkontaktit vähenevät, niin internet palvelut kuten Facebook ja sähköposti avartavat yhteyksiä muihin.

Viime viikolla kuulin tapauksesta jossa lapsenlapsi oli matkalla Meksikossa ja he kommunikoivat muiden kanssa mm. Skype puhelujen avulla sekä pitämällä internetissä Blogia (mm. valokuvia), miten heidän elämä Meksikossa edistyy.
Me isovanhemmat saimme näin hyvin tietoa, miten laptenlasten elämä sujuu.

Juan Lopez Bonet

Hei Helmiriitta: Sallinet pienen kommenttini siihen otsakkeessa esitettyyn sanomaan siitä, että suomalainen (Suomen) kulttuuri katoaa... Olen itse 77v ja varoaisin liittämästä
kulttuuri- sana kaikenlaisiin hyödykkeisiin osana sitä. Ei tietokone ole mitenkään Suomalaisen kulttuuriin kuuluvaa muutoin kuin helpottavana kapineena, jolla voidaan
kommunikoida tai "pelata". Kulttuuriin ei sisällä tuoteluetteloita, vaan osia historiastamme, tavoisotamme, (sauna esim), uskonnostamme, kirjallisuudestamme j.n.e. Ja koko tuo "omaisuuttaamme kuuluvaa" ei katoa minnekää. Vakuutan sen.

hakalli .

"Digitaalinen keskiaika" tarkoittaa juuri kaiken katoamista melko nopeastikin. Tilanne on vältettävissä siirtämällä kaikki aineisto aina uusiin käyttöjärjestelmiin (tai mitä ne sitten joskus ovatkaan).

Toisaalta, esimerkiksi joku digitalisoitu kirja (luin kai viimeksi kirjan "vuonna 2000" lukulaitteella). Se kirja oli minun kannaltani kadoksissa ennen digitaaliaikaa. Samoin esimerkiksi nettiin siirretty sukututkimustieto tai vaikkapa kartta-aineisto. Varsin toivotonta etsiä paperikirjasta Turun bussiaikatauluja tai Firenzen lentokentän sijaintia, ainakin jossain pikkukaupungissa.

Mustavalko- ja värikuvaus ovat myös samalla viivalla koska molemmat tehdään pääsääntöisesti digitaalisesti.

Saa tuo puheenvuoro kuitenkin taas miettimään asiaa, en kuitenkaan oikein usko kovin suureen huoleen paitsi että tietysti kaikki katoaa kun tarpeeksi odottaa.

Harry Rönnberg

Helmiriitta on oikeassa että henkilökohtaiset tapaamiset ovat saamassa uutta arvostusta. Kyllähän sähköpostitse, bloggaamalla ja facebookilla ja Twitterillä voi muodostaa henkilösuhteita mutta ne muuttuvat todellisemmiksi vasta kun tapaa henkilön ilmielävänä.
Sanoisin myös että toivottavasti suomalainen kulttuuri vahvistuu ja voimistuu sekä virtuaalimaailmassa että todellisuudessa. Jokaisella aikakaudella tietty osa tietoa ja kulttuuria painuu unholaan tai katoaa koska tiedolle tai taidolle ei ole nykyhetkellä käyttöä.
Toisinaan joku konsultti tienaa kivasti muutama vuosi lusikkasyöttämällä mukamas "uutta tietoa / taitoa" jostakin prosessista joka on livennyt johdon käsistä kun viimeiset henkilöstöleikkaukset tuli tehtyä.

Jarkko Hietala

Kyllä pitkään säilyviä digitaalisia tallennus medioita pystyttäisiin kehittämään. Ongelma vain on, että ihmiset eivät halua maksaa sellaisesta. Ihmiset ostavat ennemmin niitä sarjatuotettuja tallennusvälineitä, jossa tieto säilyy korkeintaan sen 5-15 vuotta.

Tuotantosarjojen jäädesse pieniksi pitkään säilyvät tallennusmediat katoavat markkinoilta. Lisäksi valmistajien kannalta on kätevämpää myydä kovalevyjä, jotka hajoavat 5 vuoden välein kuin myydä tuotteita, joita ei tarvitse uusia sataan vuoteen. Kukaan kun ei osta kovalevyä, joka kestaa sata vuotta sata kertaisella hinnalla jos kaupasta saa viisi vuotta kestävät sata kertaa pienemmällä hinnalla.

Liian kauan kestävillä tuotteilla on arvaamattomat vaikutukset työllisyyteen ja työpaikkojen säilymiseen. Aika harva ala haluaa kehittää niin kestävät tuotteet, että heidän omat työpaikkansa katoavat samalla. Jos joku kehittäisi auton jota ei tarvitsisi huoltaa ollenkaan ja vähätkin huollot jotka autoa tarvitsee on helppoa tehdä itse ei olisi pian enää yhtään ainoaa autokorjaamoa olemassa ja niin edelleen. Markkinataloudessa on paljon kannattavampaa tehdä autosta kokoajan monimutkaisempi ja vaikeammin huollettava ja rahastaa asiakkailta auton hinta moneen kertaan käyttäaikana erilaisiana huoltotoimenpiteinä. Sama pätee tallennukseen ja kulutus elektroniikkaan.

Kalevi Kantele

Popular Mechanics -lehdessä ennustettiin vuonna 1949 tietokoneiden tulevaisuutta:
Siinä missä ENIACissa on 18 000 elektroniputkea ja se painaa 30 tonnia,
tulevaisuuden tietokoneissa ei ole välttämättä kuin 1 000
elektroniputkea ja se painaa ehkä vain 1,5 tonnia.

Tiedon säilymisongelma on todella konkreettinen. Ironin esimerkki on se, että MIT:n
tekoälylaboratorion perustajan Marvin Minskyn muistiinpanot ja kirjeet 1950-luvulta eivät enää ole luettavissa, koska kirjoituslaitteena käytetyn PDP-10 -koneen tiedostot laitettiin mangneettinauhoille, joita ei enää voida lukea.

Vuoden 1642 Raamatun painos oli 1200, josta Suomeen saatiin 800. Niistä on vielä tallella yli 300 kpl.

hakalli .

Digitalisointi kuitenkin auttaisi haluavia lukemaan raamattua vuodelta 1632. Melko varmasti selaamisesta kiinnostunut ei muulla tavalla pääsisi sellaista lähellekään ? Ellei sitä ole digitalisoitu nettiin niin rivikansalaisen kannalta se mielestäni on siis jo kadonnut.

Matti Uusimies

Tämän erittäin ajankohtaisen ja todellisen arkistointiongelman johdosta parhaimmat US-kommentit pitäisikin mielestäni esimerkiksi hakata kiveen tai jotenkin haudata meripihkaan säilymään... vakavasti puhuen, kiinnostavaksi käy esimerkiksi puhutun perimätiedon säilöminen digitaalisesti. Puhuttu perimätieto on alun perin kirjoitettu ylös, ettei se katoaisi, mutta onko sittenkin tehty eräänlainen karhunpalvelus jo kauan sitten