Ville Hytösen Idän musta joutsen

Julkaistu: 7.3.2009

Lähetetty kerran

Kuva: Tammi

Hytönen Ville: Idän musta joutsen

Kuva: Tammi

Hytönen Ville: Idän musta joutsen

Ville Hytösen Idän musta joutsen -runokokoelmaa lukiessa ei kannata keskittyä vain runoihin. Yhtä kiehtovan taideteoksen jäljille pääsee lukemalla tarkasti niin sanotut paratekstit: takankansitekstit, nimekkeet ja omistuskirjoitukset.

Kirjan takakannessa Hytösen vihjataan julkaisseen runokokoelman salanimellä. Idän musta joutsen on omistettu Anna Halmkronan muistolle. Näin nettiaikana pseudonyymipeli on helppo ratkaista: paljastuu, että runoilija Anna Halmkrona kuoli yksinäisyyteen elettyään lyhyen elämänsä teoksensa kautta sekä – tietysti – nettiyhteisö facebookissa. Halmkrona osoitti, miten tuntemattoman kirjailijan runoteos hukkuu teosnimekkeiden virtaan.

Pseudonyymeillä kirjoittaminen on tapa tutkia teoksen vastaanottoa. Kun kirjailija on rakentanut salanimelleen kokonaisen identiteetin, laajenee taiteellinen teos kirjan kansien ulkopuolelle. Mikään uusi kirjallinen temppu se ei tietenkään ole, Suomessakin tekaistuja kirjailijaidentiteettejä on luotu melkein yhtä kauan kuin suomalaista kaunokirjallisuutta on yleensä ollut olemassa.

Myöskään Hytösen runoissa ei nähdä uusia temppuja vaan ammattilaisen ottein vanhasta ammentavaa runoutta. Se sopiikin Idän mustan joutsenen tematiikkaan.

Tyypillinen musta joutsen on talouskriisi, jonka merkit olivat ilmassa jo ennen pankkien romahtamista USA:ssa, mutta jota monet eivät silti osanneet ennakoida.

Teoksessa liikutaan Hytösen esikoiskokoelman Kuolema Euroopassa tavoin Euroopassa. Vanhan maanosan menneisyys ja tulevaisuus, loisto ja rappio kohtaavat Mustanmeren rannoilla, missä ”...maat kuihtuvat / ja maanosa rapistuu kuin raihnainen vanha eläin”. Junat kolisevat ja kulttuurit törmäävät toisiinsa rappioromanttisessa tunnelmassa.

Musta joutsen viittaa Nassim Nicholas Talebin kirjaan Musta joutsen, joka suomennettiin viime vuonna.

Talebin Musta joutsen käsitteli tulevan ennustamisen vaikeutta; sitä, miten ihmiset eivät pysty näkemään väistämättömän tapahtumista, koska keskittyvät kokonaisuuksien sijasta yksityiskohtien havainnointiin. Tyypillinen musta joutsen on talouskriisi, jonka merkit olivat ilmassa jo ennen pankkien romahtamista USA:ssa, mutta jota monet eivät silti osanneet ennakoida.

Tästä mustan joutsenen ilmaantumisesta, linnusta, joka romuttaa vanhan päätelmän ”kaikki joutsenet ovat valkoisia” Hytönen kirjoittaa: ”musta joutsen lipuu ohitsemme, verinen / painehaava valkoisen, rikkoutuneen / ihon päällä, sen alla värähtävä / tukkeutunut virtapiiri tai verisuoni.”

Mustan joutsenen ilmaantuminen tuo runokirjan sivuille sotaa, tuhoa ja tuskaa. Sairaskertomukselta vaikuttavien runojen tunnelma muuttuu leppeästä havainnoinnista lopun aikojen kaaokseksi. Eurooppalaisesta sivistyksestä ja korkeakulttuurin kulta-ajoista on jäljellä vain ”kukkaan puhkeavien tyttöjen varjoon / ripustetun herrasmiehen tuulessa / heijaava ruumis”.

Idän mustassa joutsenessa miellyttää erilaisten elementtien tasapaino. Kirjallisuusviittaukset eivät ole päälleliimattuja ja runot ovat kuvallisia mutteivät liian täyteen ahdettuja. Elämä tuntuu olevan hukkumassa mekaniikkaan ja rautaromuun, mutta toivoakin silti on: ”kuolevan maapallon sisältä / nousee kädelleni pieni / ja hento kamelian- / kukka.”