Kiasma: Marita Liulia ja Ola Kolehmainen

Kansainvälinen multimediataiteilija Marita Liulia (s.1957) on lähtenyt ristiretkelle tutkimaan yhdeksää maailman pääuskontoa. Niiksi hän nimeää kristinuskon, juutalaisuuden, islamin, sikhiläisyyden, hindulaisuuden, buddhalaisuuden, kungfutselaisuuden, taolaisuuden ja shintolaisuuden. Animismin hän sisällyttää näihin kaikkiin.

Kiasmassa esittäytyvä, maailman ääriä tavoitteleva projekti Choosing My Religion – Uskontoja jäljittämässä koostuu mediateoksia, maalauksia, valokuvia ja uskonnollista aineistoa sisältävästä näyttelystä, voittopuolisesti näyttelyn tiedollista ja visuaalista sisältöä dokumentoivasta kirjasta ja elämänkatsomustiedon lyhyttä lyhyempää oppimäärää muistuttavista nettisivuista.

Liulia osaa kerätä ympärilleen lahjakkaiden ihmisten ensembleja. Näyttelyyn sisältyvissä taiteilijaa käsittelevissä dokumenteissa Hemmo Hytönen tekee hienoa työtä kuvaajana ja editoijana, Jakke Kastelli puolestaan ohjaajana ja leikkaajana. Vaikuttavassa holografisessa projektiossa Jumalattaren paluu tiimi on jo laaja. Virpi Pahkisen tanssi ja koreografia ovat eteerisen hypnoottisia, Kaisa Blomstedtin suunnitteleman installaation ulkokuori puolestaan tyrmäävän massiivinen.

Uskonnoista mielentiloihin

Näyttelyn keskeinen missio muodostuu kuitenkin usein omakuviksi ristityistä valokuvista, joissa Liulia poseeraa itseään ikonisoiden eri uskontokuntien sekä niiden johtajien tunnusmerkillisissä asuissa. Jos joku luulee että uskonnot edustavat ennen kaikkea hengellisyyttä, Liulia oikaisee virheen: uskonnothan ovat lifestylea!

Taiteilija kaivautuu maailmanuskontojen garderobeihin kuin sakraalitrendeihin hurahtanut muotifriikki, ”fashionista”. Hän valokuvaa taiten, mutta luonteeltaan teokset sopisivat paremmin esimerkiksi Wallpaper-lehteen, tyylin ja designin kansainväliseen raamattuun.

Liulia kertoo tätä ennen olleensa maalaamatta 20 vuotta ja siitä uudet maalaukset myös vakuuttavasti todistavat. Kokonaisuutena näyttely on kuitenkin visuaalisesti ravisteleva: se on mega- ja egomaniassaan ja narsismissaan mitä erikoislaatuisin mammonismin ja spiritualismin yhdistelmä, yksilöbrändäyksen mestarinäyte.

Kolehmaisen eteerisiä tilatutkielmia

Kansainvälinen valokuvataiteilija Ola Kolehmainen (s.1964) pysyttelee puolestaan tiiviisti kameran takana – tosin kuvia katsoessa tuntuu, että taiteilijan mieli on niissä vahvasti läsnä. Tämä johtunee siitä, että Kolehmainen ei ota valokuvia pääteemastaan arkkitehtuurista, hän tekee valokuvataidetta lähtökohtanaan arkkitehtuuri. Näyttelyn nimi A Building Is Not a Building käy tämänkaltaisesta motosta.

Kiasman kokonaisuus on esteettisesti monitasoinen ja hengittävä, skaala ulottuu voimakkaan fyysisistä ja aistillisista teoksista eteerisiin tilatutkielmiin, joissa on myös minimalismin traditiosta irrotettua huumoria, kuten teosnimessä Less Less Is Is More More. Suuret analogiset kromogeeniset värivedokset rinnastuvat myös maalaustaiteen toisen maailmansodan jälkeiseen historiaan.

Vaikka Kolehmainen ikään kuin tekee taidetta (rakennus)taiteesta, en koe hänen tekijänotettaan siteeraavana. Kolehmainen ottaa talot ja tilat vakuuttavasti käsitteellisesti haltuun; hän tekee niistä mielen heijastuspintoja.

VINKKI: Voit suurentaa kuvia klikkaamalla niitä. Kuva pienenee uudelleen klikattaessa.