- Kuva: Ulla Jokisalo
Taikalyhty, 2009. Pigmenttivedos, kirjonta, langat ja silmäneulat pellavakankaalle. 42 x 32 cm kehyksineen. Lehtikuva 1950-luvulta, tuntematon kuvaaja. - Kuva: Ulla Jokisalo
Mestari, 2009. Pigmenttivedos, kirjonta, kirjontalanka ja neulat pellavakankaalle. 55 x 48 cm kehyksineen; lehtikuva 1950-luvulta, kuvaaja tuntematon. - Kuva: Pekka Luukkola
Pekka Luukkola, Rowing. - Kuva: Pekka Luukkola
Pekka Luukkola, Journey to past. - Kuva: Liisa Lounila
Roses, Bittersweet and Lillies III, 2009. Öljy MDF-levylle, lasi. - Kuva: Kalhama&Piippo Contemporary
Liisa Lounilan näyttelykuvia Kalhama&Piippo Contemprary.
Suomen vanhin valokuvagalleria Hippolyte juhlii 30-vuotissyntymäpäiviään järjestämällä mm. inspiroivan dialogisten näyttelyiden sarjan.
Valokuvataiteilijat Leena Saraste ja Ulla Jokisalo ovat niin ikään käyneet keskinäistä dialogia 30 vuotta, ja heidän näyttelynsä kuvaa sen nykytilaa.
Näyttelypari on malliesimerkki kyvystä yhdistää käsitteellisyys ja käsityöläisyys, taidosta ommella yhteen valokuvan historiaa, taideteoriaa ja henkilöhistorioita kollaasin sekä naisjärkisesti nuppineulojen, neulan ja langan avulla!
Yhdeksänmetrisessä, viehättävästi hiukan keskeneräisessä valokuvauksen pioneerien nimistä koostuvassa ristipistotyössä Leena Saraste ompelee linkin myös Kiasmaan: janalla näkyy ”Ola”.
Näyttelystä ei puutu käsitteellistä huumoria, joskin Sarasteella se on pohdiskelevaa, Jokisalolla enemmän surrealismiin sukeltavaa. Maija Holman pienessä Hippolyte Studion näyttelyssä vetoaa valoisuuden lisäksi puolestaan kyky nähdä taiteilijaelämän arjen kauneus.
Pekka Luukkolan sinisistä hetkistä koostuva upea meditatiivinen valokuvakokonaisuus yhdistää peruselementit maan, ilman, tulen ja veden suomalaismaisemassa. Hän soutaa pitkin selkää pienet soihdut airoihin kiinnitettyinä. Pitkien valotusaikojen ansiosta valokuvaan tallentuu polveileva tulilanka, käsitelinkki kollegojen ompeleisiin!
New Yorkissa asuva Liisa Lounila yhdistelee hienostuneesti ja ajatellusti luonnonmaisemia Niagaran putouksista urbaanin elämän asioihin: hautajaiskimppuihin, tekstiviesteihin, mainosvaloihin ja glitteriin, jengireviirejä markkeeraaviin lenkkitossuihin. Nämä toimivat suurten tunteiden metaforina.
Lounila vakuuttaa paitsi teknisellä monialaisuudellaan – maalauksesta ja piirustuksesta videoon ja installaatioon – myös emotionaalisella voimallaan. Jokainen on varmaan joskus itkenyt kuin vesiputous.
Lue Taava Koskisen arvio Marita Liulian ja Ola Kolehmaisen näyttelyistä Kiasmassa täältä.
Kuvat saat suuremmaksi klikkaamalla kuvan päällä.