- Kuva: Maarit Pyökäri
Kirsi-Kaisa Sinisalo - Kuva: Maria Säkö
Kirsi-Kaisa Sinisalo ja Taisto Reimaluoto
– En keksi mitään, mitä kotimaisista runoesityksistä puuttuisi. Pikemminkin olen hämmästynyt siitä, millaisia esityksiä kaikenikäiset ihmiset kaikkialla Suomessa valmistavat, ja miten paljon niitä tehdään, sanoo näyttelijä Kirsi-Kaisa Sinisalo.
Hän on toiminut heinäkuussa järjestettävän Kajaanin runoviikon taiteellisena johtaja kolme vuotta ja ollut siis lausunta- ja monologiesitysten suhteen varsinaisella aitiopaikalla.
Mutta nyt hän viettää tämän viikonlopun näyttämöllä Taisto Reimaluodon kanssa Espoossa Taisto Reimaluoto ja Kirsi-Kaisa Sinisalo -minifestivaalilla, joka koostuu kolmesta esityksestä: Sinisalon ja Reimaluodon yhteisestä esityksestä Pesä Pienoinen sekä kummankin omasta monologiesityksestä.
– Vierastan lausuntaesitys-termiä. En muutenkaan puhu lausunnasta, vaan pidän runojen esittämistä runoteatterina, sitä ainakin tämä minun ja Reimaluodon Pesä Pienoinen on, Sinisalo sanoo.
Sinisalo kiinnostui alun perin tekemään monologeja ja runoesityksiä, koska niiden kanssa pääsee kiertämään maata. Lähes yhtä tärkeänä pontimena on aina ollut halua sanoa jotain, ottaa kantaa.
Taisto Reimaluodolle monologien ja runoesitysten tekeminen on ammatillista koulua:
- Ja kaikista tärkein asia on se, että siinä pystyy toteuttamaan sellaisia asioita, joita ei pysty toteuttamaan muiden kanssa. Yksin harjoitellessa ideoita tulee paljon. Mielikuvitusta on omaa juttua tehdessä niin paljon, että joskus turhautuu. Kun taas tehdään isolla porukalla, niin silloin aina voivotellaan, että tulisipa pari ideaa.
Nuoren parin pieni pesä
Pesä Pienoinen sai ensi-iltansa viime vuonna. Esitys kertoo pikkupaikkakunnalla asuvasta nuoresta parista. He rakentavat unelmiensa talon ja ottavat velkaa. Pian he menettävät työpaikkansa. Sinisalo alkoi kirjoittaa esityksen tarinaa silloin, kun Voikkaan tehtaat suljettiin.
- Minulle tuli voimakas tarve ottaa kantaa.
Reimaluodostakin se, että Pesä Pienoinen ottaa osaa monia ihmisiä koskevaan ilmiöön, on hirveän arvokasta.
- Se käsittelee asiaa, joka koskettaa montaa ihmistä ja saattaa antaa ehkä vähän helpotusta yksityisen katsojan elämään. Ne asiat, mitkä ihmisille ovat traagisia ja vaikeita saattavat näyttäytyä vähän hauskassakin valossa ja tuoda helpotusta.
Reimaluodosta on hämmentävää, että irtisanomiset ovat nyt vielä ajankohtaisempi aihe kuin silloin, kun he alkoivat harjoitella esitystä.
- Kun Kirsi-Kaisa alkoi kirjoittaa esitystä, kukaan ei halunnut puhua siitä, mitä ihmiselle tapahtuu, kun se menettää työpaikkansa.
Pesä Pienoinen koostuu Sinisalon kehyskertomuksesta. Sen lomassa esitetään noin kaksikymmentä kotimaista runoa, mukana klassikkoja ja paljon uutta suomalaista lyriikkaa. Runoissa politiikka ei tehdä.
- Ne ovat pikemminkin sielun liikkeitä, Reimaluoto kuvailee.
Pentinkulman vahvat naiset
Minifestivaaleille kumpikin innostui lämmittelemään vanhoja esityksiään. Sinisalolta kuullaan monologiesitys Pentinkulman naiset. Espoon esitys on jo yhdeksäskymmenes yhdeksäs. Ensi-iltansa esitys sai vuonna 2002.
- Joku kirjallisuudentutkija väitti, ettei Linna osannut kuvata naisia ja me suututtiin ja päätettiin nostaa naiset esiin. Ritva Holmberg sitten dramatisoi minulle esityksen, johon hän kaivoi naiset esiin. Me haluttiin näyttää, miten vahvoja ja omaäänisiä persoonia Linnan naiset ovat.
Sinisalosta niissä on nykynaiselle tärkeitä asioita, joista voisi ottaa opiksi.
- Ne on hiljaisella tavalla viisaita. Ne ei suinkaan meuhkaa jatkuvasti oikeuksiensa edestä, mutta silti niillä on aika paljon oikeuksia ja myöskin valtaa siinä. Niillä on sellaista hiljaista läsnäoloa ja vaikuttavuutta.
Sinisalo ei voinut seitsemän vuotta sitten aavistaa, miten tutuksi hän Linnan naisten kanssa vielä tulisi. Aluksi kun kaavailtiin seitsemää esitystä.
- Olin silloin ihan pienen pojan äiti ja vasta opettelin äitinä olemista näiden Elinoiden ja Almojen kanssa ja sain voimaa niiltä kriiseihin. Näistä on tullut mulle elämänkumppaneita näistä hahmoista. Mulle on näitä esittäessäni tapahtunut paljon. Nyt olen kohta keski-ikäinen ja osaan ammentaa Elinasta elämänviisautta.
Sinisalolle hahmot opettivat rauhaa ja pitkäjänteisyyttä.
- Elinasta sanotaan, että se on paju ja se taipuu ja se ei katkea. Sen on vain kestettävä asioita ja mentävä eteenpäin. Silloin ei ollut kriisipsykologeja ja ryhmäterapiaa.
Sinisalolle naishahmoista on tullut hyviä ystäviä.
- Jos on ollut pitkään esittämättä, niin tulee ikävä jotain näistä henkilöistä.
Saarikosken sanakuvia
Reimaluodon monologiesitys Kuu on linttaan astuttu kengänkorko koostuu Pentti Saarikosken Tiarnia-sarjan runoista.
- Puhun pienistä, henkilökohtaisista, arkisista asioita, jotka leikkautuu sitten varsin laajoihin, kulttuurihistoriallisiin ja filosofisiin pohdintoihin. Nämä on kaikki vapaamittaisia runoja, en pidä tätä lausumisena, vaan esityksessäni sana puhuu. Sanat elää sanakuvin. Se on näkemistä.
Reimaluodosta esitystä ei voi ymmärtää, vaan se on hetkessä oivallettava. Saarikoski on hänestä niin äkkiväärä kynänkäyttäjä.
- Alussa en voinut ymmärtää sitä, vaikka yritin. Sitten aloin nähdä, mitä niissä sanoissa oli. Ne asiat, mistä ne puhuvat, kulkevat lävitseni, ja sitten ne kulkevat myös kuulijan ja katsojan lävitse.
Ammatillisesti Reimaluoto pitää esitystään haastavana, sitä ei voi tehdä temppujen kannalta, vaan siinä on oltava itsensä mittainen.
Saarikosken kielen kauneus on hänelle myös tärkeä.
- Saarikoski pitää kynästä kauniisti kiinni, sanat ovat kevyesti aseteltuja. Sanojen olemus on hauras.
Sinisalolle ja Reimaluodolle runoesitysten pienimuotoisuus ja intiimiys on erityisen tärkeää. Heitä harmittaa, kun jotkut ihmiset luulevat näyttelijöiden valmistavan omia runoiltojaan, koska heillä ei ole muuta tekemistä.
- Ne on usein tekijänsä omakuvia, hirveän voimakkaita, ja niissä voi vallita voimakas lataus ja kouristuksenomainen pakko sanoa. Esityksissä näkyy se syntyprosessi. Ne eivät ole tuotteita, vaan henkilökohtaisia puheenvuoroja, Reimaluoto sanoo.
Lue Maria Säkön arvio Pesä Pienoisesta täältä.