Luotu:
26.4.2009 12:51
- Kuva: Space Group
Oslon rautatieaseman odotushallin havainnekuva. - Kuva: Space Group
Oslon keskusta muuttuu täysin, jos Space Groupin keskusasema rakennetaan ensi vuosikymmenellä. Rakennustöiden on kaavailtu alkavan 2013.
Arkkitehtipäivillä lauantaina Finlandia-talossa esiteltiin Oslon keskusaseman suunnitelmia, jotka järkyttivät Paula Holmilaa.
Hän poistui paikalta ja siirtyi Kritiikin päiville, jossa Outi Nyytäjä kertoi, että Italian ja Ranskan muodissa on meneillään vaatimattomuustrendi.
- Kunpa se siirtyisi myös arkkitehtuuriin, toivoo Holmila. Arkkitehtuurilla ja rakentamisella on keskeinen rooli ja vastuu maailman ilmastotalkoissa. Maailman arkkitehdit näyttävät jakaantuneen kahtia tämän vastuun ottamisessa.
Lue toimittaja Paula Holmilan näkökulma täältä.
Henkilöt:
Kommentit
Kuka on Paula Holmila
ja miksi hänen järkyttymisensä on uutinen?
No Paula
On paula ja aikuinen nainen, siksi uutinen on niin järkyttävä.
Älkääs nyt tytöt herjatko vain kateuksissanne
Paula kirjoitti hyvän mielipiteen, johon jutussa viitattiin.
Tuonko teille kummallekin huvitutin suuhun, vai riittikö sanallinen selitys?
Holmilan tuntee jos seuraa kulttuurikirjoittelua
Ne jotka ovat seuranneet kulttuurijournalismia vuosikymmenet, tuntevat Holmilan. Itse arvostan hänen työtään niin televisiossa kuin lehdissä. Tämä foorum ei ole ainoa, jossa saa lukea Holmilan asiantuntevia kirjotuksia.
Luepa Ola nämä 1200 juttua
ja palataan sitten asiaan:
http://www.google.fi/search?hl=fi&client=firefox-a&rls=org.mozilla:fi:of...
Holmila voisi itse kertoa
Holmila voisi itse kertoa havainnollisesti vieläpä piirroksin, mikä on hänen ratkaisunsa Oslossa. Sitten voimme vertailla hänen kritisoimaansa ratkaisua hänen itsensä tekemään.
Hän on kova arvostelemaan, mutta en ole nähnyt vielä yhtään hänen itsensä tekemää konkreettista mallia en edes Katajanokan hotelliasiassa.
Holmila nyt tunnetaan.
Holmila nyt tunnetaan. Kaikki tyylikäs on hänelle vierasta ja outoa. Kontulan rakennustaide on tuttua. Hänen mielestään rakennustaide toteutuu vain betonilaatikoilla, joissa on ikkunoiksi kutsut aukot. Moskovan 1960-luvun lähiöt ovat tästä malliesimerkkeinä.
Antaa Holmilan puhua mitä puhuu. Tuuli vie sanat mennessään.
Olen vahvasti eri mieltä
Paula Holmila on nähty näillä sivuilla tuoreimmin juuri Helsingin rantaan suunnitellun sveitsiläisen laatikkoristin vastustajana, joten taisit ajatella jotakuta muuta kritiikissäsi.
Jos Paula Holmila
Vastustaa laatikko rakennelmia pitäisi hänen nimenomaan ainakin minimissä kannattaa nykyisen oslon aseman purkamista. Mutta epäilen että hän olisi siellä päivittäin kokeilemassa sen aseman ihanuutta ja arkkitehtistä ulottuvuutta. ymmärrän hyvin jos suunnitelma ei miellytä, mutta tuo nykyinen asema ei kyllä ole mikään arkkitehtuurin riemuvoitto. Mutta mitä Oslolaiset kaipaavat, toimivia junia jotka tulisivat edes joskus ajoissa.
Eikö hän sitten kannata nykyisen aseman purkamista?
Vai oletko Sinä jonkin sortin lasifriikki, jonka kaikkien lasiluomusten kritisoiminen ärsyttää niin pyhään vimmaan, että haukut kriitikon sellaisestakin, jota hän ei ole sanonut?
Onhan toi vähän kökkö ja
Onhan toi vähän kökkö ja todella epäkäytännöllinen, mutta ei väliä, toihan tulee norjaan.
Taas jälleen esimerkki ympäristöön sopimattomasta modernin suunittelun esimekistä, jolla ei ole tyyliä. Kuvassa näkyvä lasin suuri määrä tulee tekemään lasinpesusta vaikeaa...puhumattakaan suuresta lämmönhukasta. Kymmenen vuoden kuluttua tuo asema tulee olemaan ruman näköinen hirvitys. Suomessakin valitettavasti ilmiö on olemassa. Turun pääkirjasto on juuri esimerkki...tyylittömästä ja huonosta suunnittelusta. valkoinen ja moderni rakennus ei sovi kunnolla vanhan kirjoastorakennuksen kanssa. Kirjaston portaat ja sisäänkäynti on suunniteltu hunosti ja invalidien tarppet on unohdettu...puhummattakaan suuresta lasimäärästä, jota on vaikeaa puhdistaa ja joka aiheuttaa suuren lämmönhukan
Lukutaito kateissa
Luen varmaan eri lailla, mutta tuossa johdannossa minusta esimerkiksi arkkitehtuurin kaksijakoisuus on "uutinen".
Hyvä että joku uskaltaa
Arvostan sitä, että kirjoittaja uskaltaa ottaa kantaa omalla nimellään ja näin herättää keskustelua vaikeista aiheista. Sen sijaan en erityisemmin arvosta muutamien kommenttien nimettömiä, melko halpamaisia henkilökohtaisuuksia. Onko tämä tosiaan näin arka aihe? Miksi?
Itsekin ihmettelin Oslon
Itsekin ihmettelin Oslon suunnitelmia. Arkkitehdin aihemaailma on tuttu - samanlaiset tai - henkiset muodot ovat nähtävissä Dubaissa, kansainväliissä kilpailuehdotuksissa jne.
Suomessa mm. Arkkitehtilehdeltä jäi huomaamatta, että Kalasataman tornirykelmäehdotus, siis kilpailuvoitto, oli ideana kopioitu suoraan Rem Koolhaasilta / GAZPROM - ehdotus Pietariin. Kukaan ei Suomessa ole asiasta edes älähtänyt.
Lasi on oikein käytettäessä hieno materiaali taitavan arkkitehdin käsissä, mm. kovin korkealle arvostamani Christoph Ingenhoven käyttää sitä rakennuksissa, jotka ovat ns. sustainable-nimikkeisiä, suuria kokonaisuuksia. Käväisin veljenpoikani kanssa viime vikonlopulla Reichstagin kupolissa, eikä siinäkään ole mitään vikaa. Sen sijaan Berlin mitten ikävät uudet liikerakennukset tylsine kivijulkisivuineen ovat uuvuttavaa katseltavaa. Guenter Behnischin Akademie der Kuenste on vuorostaan raikas poikkeus Pariser Platzilla - ja se on lasia. Joten: asiat aina riippuvat yhteyksistään, ja suunnitteijoiden taidosta ja rakennuttajan halusta tuottaa ainutlaatuista.
Hyvän ja asioihin paneutuvan Holmilan saamat tylsät vastaukset kantaaottavaan kirjoitukseen ovat taas esimerkki arkkitehtikuntamme kummallisuksista: nimettöminä mennään henkilökohtaisuuksin sen sijaan että puhutaan asiaa. Arkkitehturikeskustelu on maassamme muutenkin vähäistä, keskustelun avauksiksi takoitetut kannanotot tykitetään usein alas ihan pusikosta.