Chimamanda Ngozi Adichien Puolikas keltaista aurinkoa

Julkaistu: 23.5.2009

Kuva: Otava

Kuva: Otava

Harmattan-tuuli puhaltaa ilmaan hiekkaa, high life -musiikin ja Beatlesin sävelet sotkeentuvat toisiinsa ja keittiöstä tulee herkullinen garrin tuoksu. Kun Chimamanda Ngozi Adichien romaani Puolikas keltaista aurinkoa alkaa, nigerialaisen Nsukkan yliopistokaupungin lukeneisto elää mukavaa elämää 1960-luvun alussa.

Mahtavat ateriat, myöhään jatkuvat älykkäät keskustelut ja intohimoiset rakkaustarinat lumoavat lukijan maailmaansa. Sitten lukunautintoa alkaa häiritä Biafran sodan kauheus.

Biafran sota käytiin vuosina 1967–1970 Nigerian ja siitä itsenäistyneen Biafran välillä. Sota päättyi Nigerian voittoon, jonka jälkeen Biafrasta tuli taas osa Nigeriaa.

Elämä Nsukkassa muuttuu kertarysäyksellä. Ruoka hupenee ja pakolaisjoukot vaeltavat paikasta toiseen. Joillain on mukanaan tapettujen läheistensä ruumiinosia.

Romaanissa yhdistyvät vaikuttavalla tavalla yhteiskunnallisen aiheen käsittely ja taidokas kerronta.

Yliopistoväen elämä Nsukkassa ei tunnu ennen sotaa eroavan länsimaisesta elämäntavasta. Sodan aikanakin he säilyttävät etäisyyden kaikkein surkeimmassa asemassa oleviin pakolaisiin. Lukiessa tuntuu, että etuoikeutetun kansanosan kokemana kauheat tapahtumat ovat uskottavan etäisyyden päässä, mutta silti lähempänä kuin uutiskuvien sodat koskaan.

Adichie kuvaa siviilien sotaa. Taistelukuvauksia ei juuri ole. On pakko-otoilta piileksiviä, toisiaan etsiviä, kaipaavia ja kärsiviä siviilejä.

Kirja on täynnä osuvia rinnastuksia, joita ei tarvitse selitellä. Sotaväkeen joutunut nuori poika osallistuu joukkoraiskaukseen ja joutuu kohtaamaan tekonsa myöhemmin. Kirjan alun upeat ateriat, joiden valmistuksessa palvelusväki kilpaili, muuttuvat lasten pyydystämiksi liskoiksi ja heinäsirkoiksi.

Adichien romaanin henkilöhahmot elävät keskellä kammottavaa murhenäytelmää, eikä kirja vähättele sodan kauheuksia. Silti se ei kerro vain sodasta, vaan yhtä tärkeän osan kirjasta muodostavat voimakkaat henkilöhahmot ja näiden suhteet.

Romaanissa yhdistyvät vaikuttavalla tavalla yhteiskunnallisen aiheen käsittely ja taidokas kerronta. Sitä voi lukea yhtä hyvin Biafran sodan kuvauksena kuin nautinnollisena rakkausromaanina. Puolikas keltaista aurinkoa on taatusti tämän kevään vaikuttavin lukukokemus.

Kirjan on suomentanut Sari Karhulahti.