Uusi Tuntematon - klassikko arvoisessaan käytössä
Julkaistu: 29.11.2007 6:17
Päivitetty: 29.11.2007 10:10
Kuva: Antti Ahonen
Smedsin Tuntemattomassa sotilaassa seistään kovennettua.
Kristian Smedsin vetämä taistelunäytelmä Väinö Linnan romaanista pakottaa katsojan tutkimaan itseään kansalaisena, Suomen kansalaisena, osana esitystä, analysoimassa sodan seurauksena, osana sotaa syntynyttä tasavaltaa.
Tämä tasavalta on mukana monin viittein ja hahmoin. Muumimammasta lähdetään ja mamma päätyy, ilmat pihalla, samaan loppusavottaan, jossa raskaasti paahtavan korsuorkesterin bluesin tahdissa eliminoidaan suurten ikäluokkien luomat ’vaikuttajayksilöt’.
Tämä esitys ei jää missään vaiheessa kulkemaan pelkästään romaanitulkinnallisia teitä vaan haastaa heti tilaisuuden tullen nykyisen ajan ja systeemin tukipilarit.
Väinön Linnan luomat tutut arkkihahmot ovat tietenkin sodan ja kärsimyksen ytimessä, ja vaikka heidän kohtaloitaan ei kerrotakaan suoraan kirjasta alusta loppuun, heidän tarinansa kulkevat kuin ”kansan muistissa” suurempien pyörteiden alla.
Sota on mieletöntä. Se on taistelua vanhoja pesukoneita vastaan. Tämän loistavan tulkinnan ohessa Smedsin ja näyttelijäryhmän Tuntematonta vetää vimmalla eteenpäin viha, anarkistinen viha tai oikeastaan viha joka johtaa anarkiaan. Mutta se varsinainen puhdistus syntyy kun tämä anarkia miksataan toimintahuumoriin; näitä henkilöitä rakastetaan!
Nykymenon yhteiskunnassa kytevä viha, syrjäytyminen ja ihmisen nöyryyttäminen on jermupurnausten red bullia: sota on absurdia työtä, sen avulla on luotu yhteiskunta, jota taas hallitsevat edellisen sukupolven arkkihahmot. Yhä mielettömämmäksi menee.
Kolme ja puolituntisessa vyörytyksessä on useita otoksia, joissa kiteytyy tasavallan tila. Mutta myös yksilön alistaminen systeemin aparaatille.
Antti Luusuaniemen Lammio pyörittää taidokkaasti kyykyttämisoperaatioita. Erityisesti Honkajoen pakottaminen, Petri Mannisen taitosuoritus, on karmaisevan koominen.
Myös Juha Variksen Rahikainen ja Timo Tuomisen Koskelakin saavat häikäisevästi esiin sen kuinka rankkaa touhua elämä on, he saavat tragedian nauramaan.
Linnan kysymykseen ”miksi täällä ihmisiä tapetaan” esitys myös vastaa koska sen lataus on rakkaus, kiintymys ja inhimillisyys, kansanpatrioottinen suhde Suomen kansalaisiin. Huumori on voitettua kärsimystä ja vaivaa!
Oikeastaan vain teatteri pystyy tähän; levittäytymään koko tunneskaalan voimalla ihmiselämän perusteisiin. Silloin kun teatteri pystyy. Nyt pystyy kun tämä taidemuoto on selvästi palaamassa ihmisten ilmoille.
Klassikko on arvoisessaan käytössä ja Kansallisteatteri toteuttaa hienosti tehtäväänsä yhteiskunnan subventioita nauttivana teatterina; suo reilut resurssit teatteriteolle.
Suomen Kansallisteatteri: Väinö Linna: Tuntematon sotilas. Ohjaus ja sovitus Kristian Smeds. Lavastus Kati Lukka. Videosuunnittelu Ville Hytönen. Pukusuunnittelu Auli Turtiainen. Valosuunnittelu Ville Toikka. Äänisuunnittelu Esa Mattila. Rooleissa mm. Antti Luusuaniemi, Petri Manninen, Timo Tuominen, Juha Varis.
Ensi-ilta 28.11.07
Kirjoittaja on Turun kaupunginteatterin emeritus-johtaja ja mm. lähihistoriasta kirjoittanut näytelmäkirjalija.
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
Poimintoja Uuden Suomen blogeista
ILMOITUS
Yritysblogit
Tuoreimmat uutiset
Tilaa US-uutiskirje
Sähköinen uutiskirjeemme ilmestyy 12 kertaa viikossa ja sisältää tiiviin paketin päivän uutisia ja puheenaiheita.
RSS
Facebook
Tilaa uutiskirje
KIASMA OLISI SMEDSIN
KIASMA OLISI SMEDSIN TULKINNAN oikea esityspaikka!Pelkkä näyte TV:ssä riitti minulle paljastamaan sen!Tämä esityshän oli kauttaaltaan "NYKYTAIDETTA",jota on esillä Kiasmassa,joten se olisi sille arvoisensa paikka!Tätä käsitystä tukee arvostamieni ensi-ilta yleisön kommentit!Isokallion arvio lienee lähimpänä omaani!Itse "TUNTEMATON SOTILAS",kirjana ja Laineen ohjaamana elokuvana ovat loistavat!
Itse en pystyisi avioimaan
Itse en pystyisi avioimaan esitystä pelkän TV-katkelman perusteella.
No, onhan kirjojakin arvosteltu pelkkien kansilehtin perusteella.
Siinä valossa kommenttisi on kuvastaa aikaamme.
Teatterin ammattilaiset ja
Teatterin ammattilaiset ja kriitikot kiittävät, tavalliset katsojat ovat hämillään, veteraanit lähinnä raivoissaan. Teatterin ammattilaiset näkevät aikaamme liittyviä viittauksia siinä, missä tavallinen katsoja kysyy, että mitä tämä tarkoittaa? Nykyteatteri lienee siis kuin nykytaide: jos takana ei ole taidehistorian laudatur-opintoja tai pitkäaikaista harrastusta, ei ymmärrä, missä mennään.
Mutta ei tästä uudesta Tuntemattomasta pidä "vetää herneitä nenäänsä". Teatterintekijöiden maailmankuva ulottuu aika usein vain näyttömän reunaan saakka. Vai väittääkö joku, että teatteri ihan oikeasti muuttaa maailmaa. Vaikka teatterissa kuinka kiukuteltaisiin nykymaailman menoa vastaan, varallisuuserot silti kasvavat, leipäjonot pysyvät, paperitehtaita lakkautetaan, yhteisöllisyys häviää. Ja hei, eiks ole hupaisaa, että julkisin varoin pyörivässä Kansallisteatterissa ammutaan julkisen vallan ikoneita presidentistä alkaen. Siinä vasta olisi miehen työ, että Tuntematon tehtaisiin täysin itsenäisesti, vailla siteitä julkiseen rahoitukseen. Sitten ampumisella olisi jokin pointti, vahva ulkopuolisuuden ja itsenäisyyden osoitus. Nyt vain hauva puree kättä, joka sitä ruokkii.
Eikö tässä maailmassa
Eikö tässä maailmassa tavalliselle taiteesta ymmärtämättömälle ihmiselle tätä viihdettä ja muuta kevyesti sulateltavaa tarjota jo ihan tarpeeksi?
Tämän teoksen tekee tarpeelliseksi pelkäästään jo se, että se on tehty. Keskustelu on alkanut!
Kansallisteatterin ja
Kansallisteatterin ja kaupunginteatterin suosituimmat esitykset ovat olleet erilaisia muunnelmia 50-luvun suomalaisten elokuvien ajatusmaailmasta.
On siis helppoa ymmärtää, että tuolle tasolle jätetty suuri yleisö ei ole valmis ottamaan uusia haasteita.
Lauri Gröhn
Nauvo
Vahinko, että täältä
Vahinko, että täältä periferiasta on niin peijakkaan pitkä matka sinne Helsinkiin. Täytyy tyytyä vain kommentoimaan, vaikkapa ennakkoon Ernny Harlinin Mannerheim-elokuvaa. Menee sitten syteen eli saveen:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/11/29/hu...
Ja lainata Tuntematonta:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/01/11/ka...
Hyvä, että teatteri saa
Hyvä, että teatteri saa osakseen huomiota. Joko terävänä (ja pahasuisena?) tunnettu ohjaaja saa kriitikkojen kehut, koska kukaan ei uskaltaudu kilpalaulantaan Smedsin kanssa, tai sitten esitys sai kehut ihan ansiosta. Olisihan se hyvä, jos joku pistäisi joskus kriitikotkin polvilleen, kyykytäisi.
Sitten kun parempi väki on nähnyt esityksen, onnistun minäkin ehkä saamaan lipun esitykseen.
Katsoin aikoinani peräkkäisinä iltoina Ryhmäteatterin ja Smedsin tulkinnat Vanja enosta. Akvarellimaisesta Ryhmäteatterin esityksestä pidin silloin enemmän. Smedsin tulkinta oli kalsea, mutta ehdottoman epäkaupallinen. Minusta tuntui, että Smeds teki teatteria tosikkomaisesti, otsasuonet pullottaen. Ehkä ne , jotka silloin pullottivat olivatkin omat otsasuoneni. En osannut nauraa missään kohdassa. Tiedä häntä. Periaatteessa teatterinohjaajalla ei ole muita rajoituksia kuin se, ettei nyt edes kiertoteitse (kääntäen) menisi nuolemaan rahoittajansa kättä.
Ps. Olisin toivonut, että pesukoneitten tilalle olisi pistetty auto. Pesukone on mielestäni liian kiltti ja hampaaton ratkaisu.
Pesukone on oikea kohde
Pesukone on oikea kohde iskuille jos haetaan symboliikkaa huipputeknologian vastaisen terroriteon oikeutukselle. Nykyaikainen pesukone pitää sisällään tietokoneen ohjaaman mootorin, ohjelmat ja pesukemia ovat huipputiedettä.
Pressan ampuminen on sentään jotenkin reilua verrattuna tulevaan. Harlinin Mannerheim -elokuva huipentuu siinä kun Marskin olkaimet katkeaa ja housut putoaa nilkkoihin. Upeeta!
JoukoA
Tuntematon mielipuolista
Tuntematon mielipuolista roskaa
Turhantärkeät ohjaajat ja näyttelijät yrittävät herättää median ja yleisön kiinnostuksn tällaisella ala-arvoisella roskalla. He eivät tiedä dramaturgian alkeitakaan. Täydelistä sekoilua. Häväistystä.
Ilmeisesti uutuuden lyövät
Ilmeisesti uutuuden lyövät suomalaisen kulttuurin saralla vain Jumalan teatteri ja Jouko Turkan versio Seitsemästä veljestä.
Kun ei osata tehdä enää uutta, otetaan vanha nimi käyttöön ja tehdään vain sitä, mitä siitä tulee.
Onneksi Väinö Linna ehti siirtymään jo ajasta iäisyyteen.
Itse menin katsomaan
Itse menin katsomaan näytelmää pelonsekaisin tuntein. Vetääkö Smeds modernin teatteri-ilmauksen ja Turkan ja Jumalan teatterin välille yhtäläisyysmerkin. Eipä vetänyt.
Modernius tässä tarkoittaa visuaalisessa mielessä modernin teknologian hyödyntämistä ja kysymysten herättelyä meidän sukupolvemme edustajille (itsekin olen 70-lukulainen).
Se, että käytetään vanhaa nimeä "Tuntematon sotilas", johtuu siitä että Smeds nyt vain sattuu olemaan uskollinen romaanille. Jos valtaosa repliikeistä on sanasta sanaan kirjan mukaan, olisi kaiketi kyseenalaista antaa tälle näytelmälle toinen nimi ja kutsua tätä uudeksi suomalaiseksi tarinaksi.
Mitä Väinö Linnaan tulee, Linnan kustantaja Tarmio totesi ensi-illan jälkeen näytelmän tehdyn Linnan hengessä. Sodan mielettömyys ja päällystövastaisuus kun ainakin itselleni välittyvät sekä tuosta hienosta Kansallisen versiosta kuin viime kesänä viimeksi lukemastani Linnan Tuntemattomasta.
Moni on täällä myös pelännyt tämän loukkaavan veteraaneja. Itse kävin katsomassa näytelmän 83-vuotiaan isoisäni kanssa. Hän oli hyvin vaikuttunut näkemästään ja en kyllä suoraan sanottuna itsekään ymmärrä miksi teatterin pitäisi vain ja ainoastaan jäljitellä Laineen elokuvaa.
Väinö Linnan kirjan
Väinö Linnan kirjan Tuntematon Sotilas ilmestyessä 50-luvulla hän joutui kovan arvostelun kohteeksi. Samoin kävi Pentti Häänpäälle kirjan Kenttä ja kasarmi ilmestyessä.
Tuskin, jos eläisivät, näytelmää paheksuisivat.
Teatterin tehtävä on olla ärsykkeitä antava. Joskus siinä onnistutaan.
Sodasta sen verran; Hannes Häyrynen sanoi muistaakseni eräässä TV-ohjelmassa jotenkin siihen tapaan, ettei siitä voi kaikkea kertoa. On se niin raakaa.
Ihmetyttää suuresti, miten
Ihmetyttää suuresti, miten Kansallisteatterin johdon arvostelukyky on pettänyt niin pahasti.
Suomessa vietettään itsenäisyyden juhlavuotta ja juuri veteraanit ansaitsevat meidän kaikkien kunnioituksen heidän uhrimielestään.
Ilman veteraanien uhrautuvaisuutta meillä ei olisi itsenäisyyttä.
Nyt joku häirikkö saa taiteen nimissä tuoda kansalliselle päänäyttämölle sellaista roskaa, jossa veteraanien sankarillisuutta väheksytään.
Monet ovat tosi ärtyneitä veteraanien puolesta.
En tiedä, onki RR itse
En tiedä, onki RR itse veteraani. Jos hän on hän voi antaa alkuarvion yhtenä veteraanina. Muutoin esiintyminen joukon nimissä, joka kattaa koko yhteiskunnan ja sen monet mielet, ei ole sekään oikein. RR voi ärtyä vain omasta puolestaan.
En ole veteraani itsekään, vain noiden lausumisten tuntija. Kerran olin myös tekemisissä juttujen kanssa, joilla lopetettiin se sodan jälkeinen tila, missä veteraanien hoitoja käytetttiin Stalinin kerran Suomeen perustaman puolueen rahoitukseen.
Sen seurauksena tulin sellaiseksi häiriköksi, että olisin toivonut muutamaa kovaa panosta lopukohtauksen kivääreihin. Maaleista voi keskustella. Mutta tuon em rahoitusjutun jälkeen esimerkiksi kokoomus- ja kommaripoliitikko yrittivät kostaa tuttavalle, joka oli satummoisin entinen kk-ampuja Väinö Linnan komppaniasta. Se oli suuri ansio molemmille. Siis aihetta koviin on. Sihdin on oltava tarkempi, jos arvostelu halutaan ulos itse teatterin lavalta.
replica-handbags
All you need to do is visit 3.1 Phillip Lim Handbags Online web site, and you are able to already have a handsome 3.1 Phillip Lim Handbags Online with out burning a hole inside your pocket.