- Kuva: Gummerus
- Kuva: Gummerus
Veronika on kirjailija, jonka pitäisi tehdä surustaan kirja. Hän matkustaa ruotsalaiseen syrjäkylään kirjoittamaan, mutta löytääkin sieltä toisen tarinan, johon hänen on tartuttava.
Naapurin vanha Astrid on elänyt elämän, joka on tehnyt hänestä katkeran erakon. Kahden erilaisen naisen välille muodostuu ystävyys, joka saa aikaan ihmeitä.
Molemmat naiset saavat uudesta ystävästään kuuntelijan, jonka avulla rakentaa oman elämänsä tarinaa. Kertomisen tärkeydestä muodostuu kirjaan monella tasolla toistuva, hyvin toimiva teema.
Tarina aukeaa pikkuhiljaa, eikä kirjailija vaivaudu houkuttelemaan lukijaa salaperäisillä paljastuksilla. Se ei ole tarpeen: ruotsalaisen maalaiskylän yllä leijailee kiehtova tunnelma, joka riittää pitämään lukijan kirjan ääressä.
Pelkkää tunnelmointia Laulaisin sinulle lempeitä lauluja ei kuitenkaan ole, vaan naisille on tapahtunut pysäyttäviä, kauheita asioita. Veronikan ja Astridin kokemuksista kasvaa kiinnostava, liikuttava ja vaikuttava tarina yksinäisyydestä ja ystävyydestä. Kaksi rakkauden kadottanutta huomaa, että elämässä on sittenkin rakkautta ja kauneutta.
Olsson kirjoittaa kauniisti ja luottaa kertomansa tarinan voimaan. Laulaisin sinulle lempeitä lauluja on taidokasta romaanin käsityötä, jossa lukujen alkuun lainatut runonpätkät, vaihtelevat kertojat ja miellyttävä kieli muodostavat lukijan silmien edessä virheettömän kokonaisuuden.
Oikeastaan ainoa moite, jonka kirjalle annan, on kauneuden ja rakkauden ajoittainen paisuttelu. Ainakaan suomen kielellä ei rakkaudesta ja elämän kauneuden havaitsemisesta voi puhua sivukaupalla kuulostamatta kuluneelta elämäntaito-oppaalta. Siirappisuus vie yhtä aikaa kauniilta ja raadolliselta tarinalta harmittavasti tehoja. Ehkä se on hyväkin, muuten tämä kirja olisi jo sietämättömän koskettavaa luettavaa.