Sunnuntai 27.5.2012

Kaurismäen uutuudessa ”turkkamaista” teatteriperinnettä

Luotu: 
21.8.2009 14:00
  • Kuva: FS Film / Jami Granström
    Hannu-Pekka Björkman.
  • Kuva: FS Film / Jami Granström
    Elina Knihtilä

Mika Kaurismäen uusi elokuva on eläimellisen rankka avioerofarssi, jota katsoessa tekee mieli enemmänkin itkeä kuin nauraa.

Haarautuvan rakkauden talo perustuu Petri Karran samannimiseen esikoisromaaniin. Uuden Suomen kirjallisuuskriitikko Salla Seuri arvioi kirjaa turhankin täyteläiseksi.

Kirjan kertoja seuraa Juhanin ja Tuulan ongelmien kehittymistä uskollisesti kuvaten kaikki moottorisahan heiluttelut ja mustasukkaisuusdraamat, marssittaapa hän kirjan näyttämölle kokonaisen rikollisliigankin.

Runsaus on myös elokuvan ongelma. 

Uuden Suomen elokuvakriitikko Mikko Pielan mielestä kirjailijan Mika Kaurismäen ja Sami Keski-Vähälän kanssa tekemän elokuvan käsikirjoituksen dramatisointi ole selvästikään ollut mikään yksinkertainen homma: ongelmia on ja ne näkyvät lopputuloksessakin.

-Juonen haarat ja naisten haarat avautuvat sillä tavalla levälleen, että kokonaisvaikutelma on merkillisen sotkuinen, kirjoittaa Piela.

Elokuvan pääosissa Hannu-Pekka Björkman ja Elina Knihtilä ilmaisevat avioparin vihaa ja raivoa todella fyysisesti ja antaumuksella. Pielan mukaan suorastaan parhaiden ”turkkamaisten” teatteriperinteiden mukaan.

Lue Mikko Pielan arvio Haarautuvan rakkauden talosta täältä.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Ilkka Luoma

Suomalaiset ovat rakastaneet omiaan -- Speden Uuno - ja Kaurismäen elokuvat hellyttävät itseironisen rehdit sisäisen elämäntaiteen mestarit herkiksi Suomessa.

Aki Kaurismäki on mestari kuvaamaan maalaissuomalaisen arkimaiseman kaupungistuneessakin pystypubimiljöön olutkolpakon kallistajassa. Aki ei antanut herkkää suomalaista kansantaidetta markkinamekanismin ulkokuultokiiltoiseen syleilyyn.

Perin kyllästyneenä Aki tuumasi amerikkalaisen kultuurin olevan yhtä kaukana kuin mersun nahkapenkki sikalan pahnueesta (kirjoittajan mukaelma ilmaisusta amerikkalaisen kiiltokulttuurin vastenmielisyydestä). Suomalaiset ovat tavallansa vaatimattomia jurottajia, joille rehti perkele on parempi kuin kullattu mitäänsanomattomuus.

Kaurismäen elokuvat ovat aina koskettaneet arkisuomalaisia. Elokuviin on ihmeellisesti valiintunut todellisia persoonia - osan antaessa koko sielunsa elokuvien sisuksiin. Aina hymyilemätön, jo paremmille valkokankaille poistunut vaatimaton ja kiltti sisälläeläjä Matti Pellonpää imeytyi suoraan tavallisten suomalaisten herkkiin sydämiin, hän edusti luottonäyttelijää olematta mitään muuta kuin vain oma itsensä.

Kaurismäen veto Hollywoodin kutsuun oli suomalaisen väkevä osoitus, ettei kaikki ole rahalla saatavilla. Samalla Kaurismäki haki itselleen, ehkä tahtomattaankin, vielä suuremman markkina-arvon. Kaikkia kiinnostaa USA:ssa henkilö, joka sanoo ei Oscar-gaalalle. Sanoisinpa, että katsojaluvut Kaurismäen elokuviin kasvaa näin periaatteellisesti toimien sadoilla tuhansilla.

Suomalainen jurottaja ei hymyillyt velivenäläisellekkään Talvisodan pakkasissa, silloin oli samanlaiset periaatteet kuin nyt tässä kieltäytymisessä. Suomisotilas piti Neuvostoliiton rajojemme ulkopuolella, puri hammasta ja kävi päälle. Silloin oli kuokka, jussi ja sisu. Nyt on elokuva suomalaisuuden perijuurista, luonteesta ja tavasta. Kieltäymys oli merkki suomalaisille, ettei meidän tarvitse olla vasalleina sinne eikä tänne. Me olemme Suomi ja suomalaisia.

Kaurismäki nosti järkkymättömällä kieltäymyksellä kansallista identiteettiä, se antoi pienen ilkikurisen hymyn moniin sohvien perukoihin ja kulmakuppiloiden savuisiin olutnurkkauksiin. Suomalaisuus sai Kaurismäestä yksilöllisen identiteetin esilletulon, josta voimme olla tavallamme ylpeitä.

Suomipoikaa ei niin vaan juoksuteta Brysseliin, Natoon tai muihinkaan pinnallisuuden säihkevaloihin. Olemme tottuneet talven pimeyteen olla selviytyjänä aina seuraavaan kevääseen, jossa puro sulaa, mutta suomalainen ei.

Kaurismäki antoi sisältöä monille unohdetuille, hyljeksityille, vailla kullankimallusta oleville, mutta kuitenkin oman ylpeyden kiinnipitäjille. Elämä sai suunnan monissa mielissä. Kiitos kieltäymykselle.

Ilkka Luoma

Kuva:
DSC_6033.JPG. 6. lokakuuta 2996. Copyright by Irma Miettinen 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä.

Kuvateksti:
"Laitakaupungin valot" siintävät pimeänä lokakuun myöhäisiltana alueella, jossa aivan tavalliset suomalaiset vuokrataloissaan asuvat ongelmineen, iloineen ja suruineen. Kerrostalokennojen perheväkivalta on laajempaa kuin halutaan tunnustaa.
...

Sent:
sunnuntai, marraskuu 05, 2006
Aki Kaurismäki torppasi markkinatalouden seireenikutsun