Teatteria janoava menee maakuntiin

Syksyn teatteritapaukset näyttävät osuvan Helsingin, tai ainakin isojen talojen, ulkopuolelle. Espoon kaupunginteatterissa saa syyskuussa ensi-iltansa Kaisa Korhosen ohjaama ja Seppo Parkkisen dramatisoima Dostojevskin Idiootti. Korhonen osaa ohjata näyttelijöitä, hän tuo lavalle ihmisiä.

Myöhemmin marraskuussa Espoossa nähdään Juha Siltasen kirjoittama Raivokabaree, joka on osa Saksan muurin murtumisen kaksikymmentävuotisjuhlaa.

Siltasen teksti kertoo muurin murtumisen jälkeisestä Euroopasta ja on osa suurta kansainvälistä hanketta, jossa monet eri kirjoittajat yli kymmenestä maasta käsittelevät aihetta muurin murtumisen vuosipäivänä.

Siltasen elohopeamaisen älykäs teatterintaju kiehtoo jo valmiiksi. Espoo yllättää myös loppusyksyn ulkomaisella vieraillaan, joka on itse Andrei Zholdak, maalauksellisten näyttämökuvien mestari.

Maakuntateatterit nousevat

Kajaanin kaupunginteatterissa uuden johtajan kädenjälki näkyy. Syyskuussa Juha Hurmeen ohjaama Ryysyrannan Jooseppi jatkaa Kainuu-sarjaa, jonka kaksi vuota sitten aloitti Punainen viiva.

Ja Joulukuussa Eero-Tapio Vuoren Peer Gynt herättää odotuksia. Hän osaa juurruttaa teoksensa muuallekin kuin Kiasmaan – tinkimättä silti taiteellisista periaatteistaan.

Lappeenrannassa aloittaa ohjaaja Janne Saarakkala Tšehovin Kolmella sisarella, jonka hän määrittelee saippuaoopperaksi. Hänen viime vuoden täysosumansa, porilaiselle Rakastajat-teatterille ohjaamansa Rakkaudella, Porista vierailee Korjaamo-teatterissa syksyllä.

Helsingissäkin toki tapahtuu: Masi Eskolinin ja työryhmän näkemys yhteisestä näyttämöstä aloittaa Kiasma-teatterin syksyn.

Keskustelua suomalaisuudesta

Syyskuussa Kansallisteatteriin saapuva Smedsin Mental Finland herättänee keskustelua suomalaisuudesta, tai siitä, millaisia rippeitä siitä enää on jäljellä. Lokakuussa Q-teatterissa ohjaaja Fiikka Forsman ja dramaturgi Seppo Parkkinen läväyttävät yleisön silmien eteen melkoisen haasteen: Proustin Kadonnutta aikaa etsimässä saa Jälleenlöydetty aika -esityksessä uuden elämän. Forsman ja Parkkinen ovat suvereeni, herkkä ja intellektuelli yhdistelmä.

Yhteiskunnallisissa kannanotoissaan peloton Teatteri Takomo luotaa alkoholismia koruttoman nimisessä, Heini Junkkaalan dramatisoimassa esityksessä Itsettömät.

Kansallisteatteriin Kiplingin alkuperäisteokseen nojaava, Disney-version unohtava Viidakkokirja sekä itämaisen tuulahduksen tuova Amijima kuulostavat raikkailta ohjelmistovalinnoilta, toisin kuin moni muu kalssikkovääntö, koko perheen hauskuus ja Suomen lähihistoriaan kiinnittyvä itsestäänselvyys, joihin Kansallisteatteri ja Helsingin Kaupunginteatteri jälleen kerran ovat päättäneet panostaa.