- Kuva: Suomen valokuvataiteen museo
Raitiovaunut pysäytettiin ilmahälytyksen ajaksi.
Uusisuomi.fi:n Talvisota-aiheisessa valokuvanäyttelyssä on vieraillut jo yli 15 000 henkilöä. Suosittu näyttely on ollut verkossa marraskuun lopusta lähtien ja pysyy siellä vielä pitkään.
Suomen valokuvataiteen museon kanssa koostetussa näyttelyssä on esillä runsaasti kuvia Helsingistä Talvisodan alkupäiviltä. Kuvissa näkyy hävitys ja tuho, mutta niissä näkyy myös paljon tavallisten helsinkiläisten kasvoja eri tilanteissa.
Uusisuomi.fi:n toimitukselle tulleen palautteen pohjalta esitämme lukijoille toiveen, että kertoisitte meille, jos teillä on näihin kuviin liittyviä tarinoita; ne voivat koskea kuvissa näkyviä ihmisiä, rakennuksia, liikennevälineitä tai mitä vain.
Tarinoita Talvisota-näyttelyyn liittyen tai muuta aiheeseen liittyvää palautetta voi lähettää osoitteeseen talvisota@uusisuomi.fi Koostamme teksteistänne mahdollisesti sisältöä uusisuomi.fi:hin.
Kommentit
tarinoita tallentamassa....
Toimittaja kaipaili tarinoita talvisodasta.
Kannattaa muistaa, että aikoinaan Suomessa julkaistiin lehteä nimeltään "Kansa Taisteli", jossa oli alkuperäiset kertojat alkuperäisine kokemuksineen kirjoittamassa dokumentteja.
Tuon lehden uusintapainokset voisivat olla hyvinkin arvokasta dokumentoinnin julkistamista myös nykypäivään.
Talvisodan tarina
Kranaatinheittimiä johtanut suomalainen aliupseeri oli saanut käskyn ampua iskun edessä olevaan taloon, jossa majaili neuvostosotilaita. Johtaja rikkoi käskyn, koska kuuli ammunnan yleisesti lakanneen ja epäili, että jotain oli tapahtunut. Osoittautui, että hänen olisi pitänyt ampua isku juuri sillä hetkellä kun aselepo oli määrätty alkavaksi. Myöhemin aliupseeri jäi jatkosodan jälkeen puolustusvoimiin ja palveli sotilasmestarina komppanian vääpelinä Porin prikaatissa. Vakinaisesta palveluksesta erottuaan hän ryhtyi kiinteistönvälittäjäksi.
Kansa taisteli
Olen yrittänyt löytää Kansa Taisteli-lehdestä tietoa, onko siitä olemassa sisällysluetteloa, jotta voisi etsiä esim. tiettyyn taisteluun liittyviä tarinoita. Tietääkö kukaan, miten ko. lehtiin pääsisi käsiksi?
Kansa Taisteli
Olen aikoinani nuorena lukenut kyseistä julkaisua ja mieleeni jäi jotenkin, että tarinat vaikuttivat sepitetyiltä, epäuskottavilta ja jotenkin valheellisilta. Olivat kuin suomalaisia Korkkareita. Myöhemmin yritin (1990 -luvulla) saada lehtiä käsiini siinä onnistumatta. Ehkäpä Neuvostoajan loppuhuipentuma on ne pyyhkäissyt lehtien taivaaseen.
Kansa taisteli - miehet kertovat
Minusta Kansa Taisteli oli mielenkiintoinen lukemisto, koska se ikään kuin täydensi niitä juttuja, joita julkaistiin 1970-luvulla esimerkiksi Esa Anttalan kirjoittamana. Kansa taisteli-lehdessä oli kuviakin rintamilta.
Varmaan jossain on arkisto
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kansa_taisteli
Korkeajännityskin on päivittynyt. Se on varmaan vanhemman väen sarjakuvalehti, koska sitä on ryhdytty jäntevöittämään kersantti Kiven kommentaareilla.
Ainoa, mikä käännöksissä joskus häiritsee on se, että esimerkiksi panssarivaunun johtajasta käytetään nimitystä komentaja samoin kuin päälliköstä käytetään nimeä komentaja. Jos kääntäjä olisi suorittanut yleisen asevelvollisuuden, hän varmaan tietäisi, että Suomessa tittelit ovat pienempiä kuin englanninkielisissä ja venäjänkielisissä yhteyksissä.
Suomessa partiota, ryhmää ja joukkuetta/jaosta johtaa johtaja ja vasta komppaniaa/patteria päällikkö, kun taas päällikköä tai johtajaa ei voi Suomessa koskaan kutsua komentajaksi, koska komentaja on taas se, joka komentaa joukkoyksikköä, pataljoonaa, patteristoa tai prikaatia, armeijakuntaa, armeijaa tai puolustusvoimia (armeijaryhmää). Jos käsitteet sotketaan, ei nimityksiä voi käyttää tehokkaasti.
Aseteknisesti kersantti Kiven kommentaarein Korkeajännitys on kehittynyt, mutta organisaatioon liittyvät nimitykset eivät ole oikein suomenkielisä käännöksinäkään.
Korkeajännitys on sentään monen suomalaisen ainut sotatieteellinen julkaisu Ilta-Sanomein ja Iltalehden ohella. Harva viitsii mennä maakuntakirjastoon lukemaan Sotilasaikakauslehteä.
Elokuvateattereissa esitetään elokuvaa Tali-Ihantala 1944 http://www.tali-ihantala.fi/
Elokuvasta huomaa sen ruotsalaishenkisyyden. Ollaan kavereita ja otetaan kollega huomioon. Hieman ihmeellistä on se, miten paljon elokuva keskittyy upseerien väliseen keskusteluun ja siihen, miten kapteeneita ja majureitakin kulkee rinta rinnan taistelualueella, vaikka tosiasiassa he olisivat omien komppanioidensa päällikköjä tai pataljooniensa komentajia ja melko harvoin yhdessä. Räiskyvää elokuvassa olivat taistelukohtaukset. Myönteistä elokuvassa on se, että arvo annetaan niin saksalaisille panssarinyrkeille, panssarikauhuille, Sturmeille kuin lento-osasto Kuhlmeylle http://fi.wikipedia.org/wiki/Lento-osasto_Kuhlmey .
Tämä <cite>fasistinen tuki</cite> oli jotenkin pannassa aikaisempina vuosikymmeninä poliittisista korrektiussyistä suomalaisissa esityksissä.
No sai V. P. Nenonekin kunniansa. Kerrottiin, että alueelle ampui 252 tykkiä keskityksessä ja rehellisesti esitettiin kaikki jäykkälavettiset museotykitkin, joita vielä käytettiin. Parolassa on vallan mainio tykkimuseo.
Syksyn sävähdyttävin elokuva lienee Raja 1918. Siinä ammutaan surutta vääränvärisiksi epäiltyjä lyhyen kaavan mukaan, kun Rajajoelle perustetaan valtakunnanrajaa ja lopetetaan työvoiman, salakuljetustavaran ja tiedon vapaa liikkuvuus. Mainio elokuva, kun ajattelee, miten Suomessa ihmetellään Balkanin meininkejä.
http://www.raja1918.fi/ Jörn Donnerin nihilismi näkyy elokuvassa siinä, että rajavartioston päälliköt pelaavat shakkia keskenään ja puhuvat politiikkaa: bolshevikkein syrjäyttämä kartanonomistaja ja vapaaherra von Munck.
Käsittääkskseni lehteä
Käsittääkskseni lehteä toimitti myös lemmekkäämmistä miestenlehdistä tuttu, edesmennyt Kalle-Juhani Salomaa, joka ikänsä puolesta ei tainnut ehtiä rintamalle. Vertaus Korkkareihin on kohdallaan & tarinat taitavat olla pääosin fiktiota. Tosin parikin ikäluokkaa on kuullut isien ja isoisien juttuja saunassa ja muokannut niistä oman tarinansa. Kaikki kunnia veteraaneille, joskus liiallinen hehkuttaminen kuitenkin ärsyttää. Sotahistoriasta löytyy myös faktapitoisempaa luettavaa.
Kansa Taisteli
Ainakin jossain vaiheessa oli päätoimittaja kenr.ltn K L Oesch ja nuo kertomukset varmitsettiin yksiköittäin sotapäiväkirjoista. Lehti loppui siihen, että yksinkertaisesti tarkat muistikuvat ihmisiltä alkoivat jo hämärtyä eikä kertomusten varmistamisen jälkeen lehti voinut sitoutua sisältöön.
Eli painettu teksti oli pääsääntöisesti (ainakin) tarkistettua ja varmistettua. Päätoimittajista en muista kuin tuon Oesch:n ja toinen saattoi olla Valo Nihtilä tai hän oli toimituksessa mukana, en muista tarkasti