- Kuva: Paramount
Dreamworks –yhtiön ja ”Madagascarin” ja ”Kung Fu Pandan” tekijöiden Dean DeBloisin ja Chris Sandersin uusi elokuva on aikamoista kolmiulotteista jytinää. Se on tavallaan koko perheen versio ”Avattaresta”. Lohikäärmeillä lennellään samantapaisen huimaavasti kuin siinä omituisilla liskoilla.
Cressida Cowellin kirjaan perustuvassa fantasiassa viikinkikylä taistelee lentäviä lohikäärmeitä vastaan miekoin ja ritsatykein. Tuimaa touhua, josta lauantaiaamuisin televisiossa esitettävän ”Anna ja lohikäärme”-sarjan leppoisuus on kaukana.
Asetelma on, vähän huvittavastikin, ihan sama kuin ”Avattaressa”: viikinkipäällikkö Aimo Mahtimurikka edustaa suoraviivaista, raakaa militääriä voimaa, kun taas hänen nuori poikansa Hikotus luottaa älyyn ja tunteeseen ja biologiseen intuitioon.
Hikotus onnistuu osumaan ja haavoittamaan lohikäärmeistä vaarallisinta, Yön raivoa. Otus putoaa läheiseen metsään ja poika löytää sen ja alkaa hoitaa sitä. Maaginen keskinäinen ymmärrys syntyy, ja pian jo poika pääsee huimaaviin lentoihin mustan pedon selässä.
Männikköisessä metsässä ja sen sammaloituneissa graniittikallioissa oli jotakin ihmeen tuttua. Tämähän voisi olla Suomesta! Nyt ei ollakaan missään ”Avattaren” tarzanmaisissa liaaniryteiköissä, vaan ihan kodikkaasti peruskalliolla. Visio on ehkä köyhempi, mutta näille leveysasteille ihan riittävän detaljitarkasti työstetty.
Lohikäärmeiden pesä on tulivuoren uumenissa ja sen pohjalla vaanii kammottava jättilohikäärme jota niiden on ruokittava esimerkiksi viikingeiltä anastetuilla lampailla.
Joku viikinkinuorista alkaa uumoilla elokuvan loppupuolella aivan järjellisesti, että lohikäärmeethän muodostavat eräänlaisen hyönteisyhteiskunnan mehiläisten tapaan. Siksipä onkin kasvatuksellisesti hyvin kyseenalaista, että yhdyskunnan sydän, tämä suurpeto pitää klassisessa loppurähinässä sitten surmata. Tietäähän sen, miten mehiläisille käy, jos kuningatar tapetaan.
No, massaviihteellä on omat rautaiset kaavansa, joihin näyttävät loppurytinät tietysti kuuluvat. Turhaa kai tässä on saivarrella kasvatuksellisin tai tieteellisin argumentein.
Kolossaalisessa kahinassa ratkeavat tietysti myös isän ja pojan väliset elämänkatsomukselliset ristiriidat. Täytyy myöntää, että nämä ratkaisukohtaukset on toteutettu sydänalaa kouraisevalla tunteella.
Levittäjä on ilmeisen ”lohikäärmeissään” ikärajapäätöksestä: K 11. Kaipa tuota nyt olisi voinut pari vuotta laskea, mutta ihan pienille ”Näin koulutat lohikäärmeesi” on varmaan aika pelottava. Tultasyöksevät pedot ovat kyllä kolmiulotteisina kankaalla ihan toisenlaisella voimalla vaikuttavia kuin mitkään tietokoneruudun tappelukset.
filmtrailer:3411