- Kuva: Buena Vista International Finland
Jake Gyllenhaal
Ennen tehtiin filmatisointeja romaaneista, nyt tietokonepeleistä. Henkilöhahmot ohenevat, mutta ”Prince of Persia” tarjoaa kyllä toiminnallista jytinää lapsenmielisille varsin näyttävissä maisemissa.
Ohjaajana on yhden Potterinkin muistaakseni tehnyt Mike Newell ja tuotannollisisia arvoja kankaalle lataa Walt Disney Pictures ja Jerry Bruckheimer Films. Nämä tuottajat olivat myös ”Pirates of the Caribbean” –filmien takana ja se kertoo paljon tämäkin toimintaseikkailun henkisestä maailmasta: sitä ei ole.
Ammoiseen Persiaan sijoittuva seikkailu alkaa kieltämättä vaikuttavasti animoiduin kuvin, kun Persian joukot hyökkäävät tarunomaiseen pyhään kaupunkiin. Ihmekös tuo: jo Disneyn vanha logo osoittaa, että he osaavat satulinnan piirtää ja todella sadunomaiselta tuo linnoitettu alhaalla laaksossa lepäävä kaupunki näyttääkin.
Kaupungin muurien sisällä on palatsi ja siellä kaunis prinsessa (Gemma Arterton). Prinssi (Jake Gyllenhaal) taas on oikeastaan Persian kuninkaan adoptoima katupoika, joka on sydämeltään jalo ja taistelussa ylivertaisen notkea pomppija.
Vanha kuningas kuolee ja alkaa valtataistelu paitsi prinssiveljesten niin myös heidän setänsä (Ben Kingsley) välillä.
Jospa olisikin jääty tälle yksinkertaiselle tasolle, joka riitti Shakespearellekin. Mutta ei: kaupungista löytyy taikatikari, jonka avulla pystytään sorkkimaan ”ajan hiekkaa” eli aikaa ja jopa aiheuttamaan maailman tuho, mikäli tikarilla pääsee sorkkimaan kaupungin alla muhivaa tulista mössöä.
Siellä se purkautumistaan odottava tulinen massa makaa lasiputkilossa toisin kuin islantilainen magma. Yllättävää profeetallisuutta voi tekijöiden visiossa nyt näin jälkikäteen nähdä.
Taikatikari lentelee ilmassa hyvistä käsistä pahoihin ja päinvastoin. Ilma on muutoinkin sakeanaan heittoaseita ja jopa käärmeitä. Jossakin välissä prinssi ja prinsessa ehtivät vaihtaa muutaman kankean repliikinkin, mutta rauhoittuminen kunnolliseen suudelmaan jää katsojalta haaveeksi.
Voisin kuvitella elokuvan ihanneyleisöksi 10-vuotiaat pojat ja miksei nykyään myös tytöt. He eivät tätä väkivallan ja ikärajan vuoksi näe, mutta on toinenkin kohderyhmä, pieni, mutta liikunnallinen: parkourin eli kiipeilypomppimisen harrastajat.
Gyllenhaalin esittämän prinssin erityisosaaminen taistelussa on nimittäin juuri tätä seinillä ja katoilla hyppimistä. Tämän lajin akrobatiaa nähdään todellakin yllin kyllin. Luin jostain, että stunttihommissa olisi ollut alan ranskalainen mestari David Belle. Hänen nimensä varmaan kertoo alan tuntijoille jotain.
Parituntinen solahtaa kyllä sillä tavalla viihdyttävästi, että katsoja alkaa jo uskoa tiimalasissa olleen oikeaa persialaista taikahiekkaa. Ja parasta lienee, ettei ole tarvinnut koko aikana ajatella mitään. Semmoinen kesäpläjäys.
filmtrailer:3435