- Kuva: Filmikamari
Tom Cruisen ja Cameron Diazin kemiat sopivat yhteen kuin erinomaisen drinkin ainesosat.
Kesän toimintaelokuva on mukavan viihdyttävä ja kepeän romanttinen agenttiseikkailu pääparinaan Tom Cruise ja Cameron Diaz. Se on melkein Bond –leffa ja melkein Hitchcockin ”Vaarallinen romanssi”. Mutta ei ihan sentään…
Ohjaaja James Mangold muistetaan Johnny Cash –elokuvasta ”Walk the Line”, mutta sitä tämä ei juurikaan muistuta. Nyt mennään niin sanotusti lajityypin ehdoilla.
Cruise ja Diaz törmäävät klassisesti lentokentällä ja kun koneeseen päästään alkaa varsinainen toimintamyllytys, jota jatkuu koko elokuvan ajan. Voisi sanoa, että pääparin kemiat sopivat yhteen kuin erinomaisen drinkin ainesosat, mutta baarimestari vatkaa niitä yhteen niin toiminnallisesti, ettei katsojaa juurikaan ehdi juomaa siemailla.
Diaz on tavallinen tyttö keskellä agenttiseikkailua ja hurmaantuu toiminnasta sinänsä elokuvan mittaan, ehkä jopa enemmän kuin sen aiheuttajasta eli petturiksi epäillystä FBI–agentista Cruisesta.
Joka tapauksessa pariskuntaa heitellään Bond–henkisesti ympäri maailmaa Karibian saarilta Itävaltaan ja Espanjan härkätaisteluihin.
FBI:n ohella salaperäistä energiapaukkua metsästävätkin vaihteeksi espanjalaiset asekauppiaat. He nyt nykymaailmassa voisivat olla mistä tahansa, mutta ehkäpä kuvausryhmän vain teki mieli kuvata kadulla juoksentelevia härkiä.
Kämmeneen mahtuva fuusioreakrori (!) on pitkästä aikaa aivan erinomainen ”MacGuffin”, juonen ja toiminnan katalysaattori.
”MacGuffiniksi” sanotan juuri agenttifilmeissä vakoilijoiden hamuamaa paperia tai mikrofilmiä tai muuta sellaista, jolla ei oikeastaan itsessään ole mitään merkitystä, mutta se vie juonta eteenpäin!
Truffautin haastattelukirjassa Hitchcock kuvailee hauskasti, että MacGuffin on leijonanpyydystysväline Skotlannin Ylämaata varten. Jos siellä ei sitten olekaan leijonia, niin sen pahempi MacGuffinille…
Kuten sanottu, Cruise ja Diaz sopivat hyvin yhteen. Kummallisesti jopa Cruisen kestohymy pysyy siedettävänä. Elokuva olisi kyllä parempi, jos pariskunta saisi enemmänkin ammuskella toisiaan piikikkään humoristisin repliikein sen sijaan, että he nyt joutuvat tavanomaisen tylsästi ammuskelemaan leegioittain ihmisiä.
Kysymys on tietysti rytmisestä hienosäädöstä: pikkuisen vähemmän konepistooleja ja pikkuisen enemmän romanttista komediaa ja ”Knight & Day” voisi olla oikein hyvä elokuva.
Mutta kepeänä kesäelokuvana tämä menee oikein hyvin, varsinkin jos teatterin ilmastointi pelaa.