Suomen keskiluokka ei kestä toista lamaa
Julkaistu: 19.1.2009
90-luvun alun lama ja sitä edeltänyt pankkikriisi ovat luoneet ja luovat yhä synkän varjon monen suomalaisen elämään. Tämän voi huomata, jos on käynyt tarpeeksi usein ja pitkään katsomassa terveyskeskuksien, keskussairaaloiden tai vanhainkotien arkimenoa. Potilas ei saa kunnon hoitoa keskussairaaloissa, vaan muutaman tunnin jälkeen hänet lähetetään kotiin vaivoineen kerjäämään terveyskeskuslääkäriltä uutta lähetettä. Sitä ei saa, tai jos saa, se on rajattu taas niin kapeaksi, että muutaman tunnin tutkimus keskussairaalassa riittää jäälleen toteamaan, ettei epäiltyä tautia ole. Vasta kun oireet ovat kuolettavia, pääsee sisään. Vanhus ei saa laitospaikkaa kuin hyvällä onnella tai sukulaistensa ankaralla painostuksella. Omaishoitajat ja vammaiset ovat samassa pinteessä. Esimerkkejä riittää.
Yksittäiset havainnot ja kokemukset keskiluokan ja vähävaraisten kurjistumisesta voidaan torjua vailla pohjaa olevina yleistyksinä. Tilastokeskuksessa työskentelevä hallintotieteiden tohtori Jukka Hoffrén esitti kuitenkin 9.1.2009 Talouselämän numerossa yksi vakuuttavia perusteluja sille, että on olemassa räikeä ristiriita bruttokansantuotteen ja hyvinvoinnin kehityksen välillä 90-luvun laman jälkeen. Bkt on kasvanut 1993–2005 noin 50 prosenttia ja vuoden 2005 hyvinvointi-indikaattori (Gpi) on laskenut vuoden 1972 tasolle.
Kehitystä eivät yksin selitä valtion menojen leikkaukset ja taitetun eläkeindeksin käyttöönotto 1990-luvulla. Kurjistumisen yksi syy on, että leikkaukset ovat jatkuneet 2000-luvulla. Se on ollut tietoinen valinta sen puolesta, että valtion velkaa on voitu lyhentää, vaikka bkt:n kasvu olisi tarjonnut mahdollisuuden hyvinvointipalvelujen palauttamiselle lamaa edeltävälle tasolle.
90-luvun lamassa tapahtui myös varallisuuden uusjakoa ennestään hyvin ansaitsevien eduksi. Tuloerot kasvoivat. Tämä kuuluu jokaisen syvän laman luonteeseen. Myös työttömyys kasvoi rajusti. Lamassa tapahtui muutakin. Lama-aikana toteutettiin kiivaimmillaan hallinnon hajauttamista. Tämä tarkoitti keskusvirastojen lakkauttamista, kehysohjausta, ulkoistamista, kilpailuttamista ja yhtiöittämistä sekä kuntiin kohdistuvan valtion ohjauksen löysentämistä. Syvässä lamassa tämä kaikki soti hyvän konsernijohtamisen periaatteita vastaan, sillä kriisi vaatii keskitettyä johtamista.
Jälkeenpäin tuntuu epäviisaalta, että tuolloin löysättiin ohjaksia, kun kriisi oli käsillä. Uudistukset oli kuitenkin aloitettu 80-luvun kasvun vuosina, ja siinä tilanteessa, kun bkt kasvoi ja hallinto oli säilynyt muuttumattomana vuosikymmeniä, ne tuntuivat mitä järkevimmiltä. Mutta kun lama iski täydellä voimalla 90-luvun puolivälissä, olisi uudistuksissa pitänyt lyödä jarrut päälle ja keskittyä yksinkertaisiin ja nopeisiin toimenpiteisiin palvelujen turvaamiseksi. Kun näin ei tehty, kuntien tapa ja menetelmät tuottaa peruspalveluja karkasivat lähes hallitsemattomaan tilaan, palvelutasoerot kasvoivat ja palvelujen laatu huononi. Seurauksena on, että keskussairaalaan ei pääse enää sisään seisovin jaloin.
Nyt pitäisi lopettaa kuntasektorin rakenneuudistus, kuten ministeri Risikko on 19.1.2009 esittänyt, virastojen siirtely aluille ja valtion aluehallinnon uudistaminen. Valtion tuottavuusohjelma on supistettava laman ajaksi järkeviin mittoihin. Nämä vain turhaan syövät voimavaroja ja huonotavat työilmapiiriä. On luotava yksinkertainen yhteinen perusmalli, jolla kunnat tuottavat terveydenhoidon ja sosiaalitoimen peruspalvelut ja järjestelmä, jonka avulla pystytään seuraamaan, mikä on kunkin kunnan taloudellinen tila ja palvelutaso. Nyt tällaisia tietoja ei ole missään.
Jos peruspalvelujen tuottamiseen ei nyt satsata järkevin keinoin, vaan rakenteisiin, keskiluokka ja vähävaraiset kurjistuvat entisestään tulevassa lamassa. Kurjistumien tulee kohdistumaan erityisesti sairaisiin ja ikääntyviin, joita jo edellinen lama kuritti ja joiden taakka on muutoinkin raskas.
Pekka Huttunen
tietokirjailija
Vantaa
Tähän mielipidekirjoitukseen liittyvät asiasanat
Muut: Bruttokansantuote, Hallinto, Keskiluokka, Lama, Ministeri, Oire, Pankkikriisi, Potilas, Ristiriita, Tauti, Terveyskeskus, Tuloero, Valtio, Vanhainkoti, Vanhus
- Kirjaudu sisään kirjoittaaksesi kommentteja
RSS
Facebook
Tilaa uutiskirje
Laman kesto
Viime laman järjestelyjen yhteydessä tuhottiin Suomesta riippumaton oikeuslaitos.
Sen seurauksena perintäyhtiöt voivat tänä päivänä jo yli kymmenen vuoden rutiinilla esittää ulosottovirastoissa ja tuomioistuimissa käytännöllisesti katsoen minkälaisia väitteitä hyvänsä ilman, että vouti tai tuomari asian oikeellisuutta tutkivat. Hakijahan, -perintäyhtiö siis, on näissä tapauksissa kuitenkin aina oikeassa.
Käräjäoikeudesta eteenpäin viedyt tapaukset seulotaan hovioikeudessa ja KO:ssa roskakoriin perustein jotka osoittaa hallintovirkamiesten pitävän kansalaisia täysinä idiootteina, ja kansalaisten oikeuden hakemista vain monopoolipelinä, jonka säännöt on kirjoitettu jo -90 luvulla. Se voittaa, -jonka pitää voittaa.
Köyhyys lisääntyy
Tutkimusten mukaan joka vuosi putoaa ihmisiä köyhyysrajan alapuolelle. Tämä johtuu siitä, ettei eläkkeiden korotus riitä edes yleiseen inflaatioon eläkeläisen inflaatiosta puhumattakaan. Vuoden vaihteessa työeläkkeitä korotettiin 4,95 %, mutta elintarvikkeiden ja energian hinta oli kohonnut vuoden aikana yli kaksi kertaa sen. Vuokrat ja vastikkeet nousivat vuoden vaihteessa, sähkön hinta nousee keväällä, terveyskeskusmaksut nousivat ja niin edelleen. Eläkeläisen asema kurjistuu päivä päivältä. Palvelut heikkenevät ja pienipalkkaisilta evätään tukia. Minne olemme menossa? Äänestäminen on hidas, mutta varma tie parantaa asioita. www.senioripuolue.fi ajaa eläkeläisten asiaa ja on poliittisesti sitoutumaton.
Syy kaikkeen tähän on looginen
Suomesta kaadetaan joka vuosi ulos maasta ainakin puolitoista miljardia euroa. Siis nyt jo n. 800 miljoonaa euroa vuosittain kehitysapuun ja varmaan toinen mokoma EU:nettomaksuihin. Siis yhteensä lähes 10 miljardia vanhaa markkaa. Mieletön summa. Ja tämä kaikki ei siis palaudu kansantalouden kiertoon.Kansantalouden kierrossahan kaikki palautuu suurimmaksi osaksi takaisin valtion kierstuun erilaisten verojen ym. takia. Eli tämä 1.5 miljardin vuotuinnen suoneniskentä vastaakin ehkäpä viisinkertaista määrää valtion menoja, jos ne käytettäisiin kansantalouden sisällä. Eli sanotaan 7 miljardia euroa.
Suomen kaksikielisyys maksaa tolkuttomasti
Kaksikielisyys maksaa meille noin miljardin per vuosi. Sille pitää tehdä jotain ja pian.
Velan maksajat?
Valtio aikoo ottaa suurvelan sen entisen, pääosin maksamattoman päälle.
Mitään edes hahmotelmaa ei velkojen maksuaikataulusta ja maksajista ole kerrottu.
Olemme itse valitsemiemme päättäjien armoilla, joilla ei selvästi ole käsitystä mitä olisi tehtävä.
Samoin oli 90-luvun laman suhteen. Suunnaton velkataakka ja suurtyöttömyys jäi siitä jäljelle ja nyt joudutaan paljon huonompaan tilaan.
Velka tuplaantuu, kuten työttömyyskin.
Seuraavaksi alkaa leikkaukset sosiaaliturvaan, eläkkeisiin ja työttömyyskorvauksiin.
Asunto- ja kulutusvelkaiset ovat liemessä, sillä asunnot menevät pakkohuutokaupoissa pilkkahintaan ja velat ja perintätoimistot laahaavat jäljessä ainakin 15 v.
Pahoin pelkään, että alkava lama on suurempi, syvempi ja pidempi, mitä 60 vuoteen on koettu.
Suurtyöttömyys leikkaa verotuloja ja lisää menoja. Velaksi eläminen ei kauan jatku.
Kansa jakautuu entistä jyrkemmin pärjääjiin ja köyhälistöön. Vain varakas yläluokka pärjää. Muille leipäjonot ja ruokakupongit.
Oikeistohallitus kehityksen takana
Vanhasen hallitusten aikana on annettu yrityksille ja hyvin toimeen tuleville vain runsaasti lisää ja köyhät köyhtyvät, koska mikään tulonsiirto ei ulotu heihin. Kaikki alkaa jo 70-luvulta, jolloin eläkkeet alkoivat jäädä jälkeen ansiotuloista. Silloin oli vielä paljon pientä eläkettä saavia, jotka ovat jo osin edesmenneitä. 80-luvulla tapahtui konkursseja, joiden seurauksia maksettiin 90-luvun lopulle saakka. Vaikka monen ulosotto oli kesken, tuli 90-luvun lama täydentämään hävitystä. Lyödyt eivät päässeet nousemaan ihmisarvoiseen elämään. Nyt, 2009 maksetaan vielä 90-luvun laman seurauksia, ja oikeistopolitiikka täydentää köyhien köyhtymistä. SATA-komitean hampaaton välimietintö lytättiin ruttuun, kun aiotut korotukset siirrettiin taktisesti vaalien alle vuoteen 2011. Kerrotut korotukset syö inflaatio tässä ajassa. Kansaneläkkeisiin pitää saada kunnon korotus ja sitoa eläkkeet edes elintason nousemiseen. Työeläkkeisiin pitää tehdä tasokorotus edes niin, että ne nousevat 1995-vuoden indeksin tasolle ja sitoa ne ansiotasoindeksiin. Työeläkerahastot ovat paisuneet 2000-luvulla 7,5 prosenttia vuodessa ja korotuksiin on varaa.
Kivaksi tavaksi velaksi
Velan ottaja maksaa velkansa koska on velan ottanut.
Asunnolla ei ole muuta arvoa kun käyttöarvo.
Markkinatalouden mukaan vanha kulunut tavara maksaa vähemmän kuin uusi.
Asuntokauppa eräänlainen pyramiidipeli jossa vanhan asunnon myynnillä ja ansiottomalla arvonnousulla rahoitetaan uuden kalliimman asunnon osto.
Ameriikan paratiisissa hinnoittelu tomii kun tavara ei käy kaupaksi hinnat putoavat.
Oliko sitä asunto ja kulutusluottoa n.80miljardi noususuhdanteen lopussa.
Jos asunnon haltia ei voi asuntovelkaansa maksaa valtio voisi ostaa asunnon
ja laitaa vuokralle näin lamaaikana voisi lisätä vukraasuntoja rakentamatta niitä lisää.
Hinnat olisivat 50-70% nykyisistä välittäjien pyynnöistä.
Muuten henkilökohtaisen konkurssin mahdollisuus pitää saada suomeen, voisi hillitä holtitonta luotonantoa tehokkaasti.