Erkki Toivanen: Kiitos, Irlanti!

EU:n hallinto ja "säädäntäelimien" toiminnasta esiin tuodut näkökulmat ovat olleet erinomaisia "tilityksiä". Kiitos

Irlantilaisten ratkaisun seurauksena yhteisöpoliitikot ja piellysmiehet kiirehtivät jatkamaan prosessia Irlannista huolimatta.

Ja sehän taas edellyttää valmistelua. Kuten tiedät, armas pääministerimme ei oikein tykkää kun keskeneräisistä keskustellaan. Toisaalta jos hänen puolueensa ja hän itse jäävät rysän päältä kiinni hän heristää sormeaan ja sanoo :Matti-setä on hyvin, hyvin vihainen. Mitään muuta sellaista, joka liittyisi demokratian vastuu-osioon ei näy ei kuulu. Edes kansallisesti.

"Entä me suomalaiset?"

Jatkamme varmaan eloamme sientenkasvattamossa.

Ansiokkaalla kirjoituksellaan! 1950-luvulla luotiin EU:n lähtökuopat avoimen kaupanrajoituksista, vapaalle kansanvaltaiselle järjestölle!Mutta silloinhan kansanvalta, oli avainkysymys. Olen täysin samaa mieltä, että suuri osa Suomea on Eurooppalaisia, jos se olisi pysynyt kansanvaltaisella linjalla! Ei kansojen mielipidettä rahalla osteta! Tarkoittanee Toivanenkin, avointa kansanvaltaa kansa tietysti haluaa! Ei salaisia päätöksentekoja, eikä kansanäänestysten välttämistä! Reilu kansantajuinen informaatio suurista asioista ensin, sitten kansanäänestys, joka maassa! Mitkä sitten ovat "suuria" asioita? Ne ovat yksinkertaisesti ne asiat, joilla viedään huomattava osa kansallisten itsenäisten maiden parlamenttien päätäntävallasta Brysseliin! Irlanti otti kantaa, ja sanoi EI, ja pulinat pois. Suomi olisi oikean informaation jälkeen sanonut myös EI kansanäänestyksessä! Hätäilemällä ei saada, kuin "kusipää"mukuloita! Lipponen jo kuvasi Suomen linjan väärin todetessaan:"Meidän pitää pysyä päätökenteon ytimessä"! Näin meistä tuli EU:n malloppilaita! Ja tyhjän saa pyytämättäkin, Unionin salatuissa syövereissä! Kiitos Toivanen, todennäköisesti en lyönyt kirvestäni kiveen!!

Bilderberg. Paavo Lipponen. Teija Tiilikainen. Antti Blåfield. Seppo Honkapohja. Jorma Ollila. Paula Lehtomäki. Raimo Väyrynen.

Jälleen kerran oivallinen ja valaiseva blogi Erkki Toivaselta. Mitenkäs asiat ovatkaan "maailman avoimimmassa demokratiassa", Suomessa? Taisi olla ainoa kansanäänestyksen vaatija muuan Timo Soini.

Kiitoksia hyvästä kirjoituksesta.

Mielestäni eurooppalaisuuden ehkä merkittävin ominaispiirre on usko demokratiaan tapana hoitaa yhteisiä asioita. EU:n päätöksenteko nykyisellään haventaa mielestäni sitä, mikä on eurooppalaisinta eurooppalaisuutta. Ei kai voi olla niin, että EU:n luominen edellyttää eurooppalaisen demokratian hävittämistä.

"Voin olla suomalainen vain eurooppalaisena – ja eurooppalainen vain suomalaisena. Tuliko selväksi"

Tämä on kai aika selvää jo kulttuurihistoriallisessakin mielessä? Niinhän me kaikki.

Itseäni on pitempää ärsyttänyt, että kaikki kritiikki EU:ta kohtaan nähdään eurooppalaisen yhteistyön vastustamisena. Sitähän se ei ole. Edes EU-vastaisuus ei minusta aina ole sitä, koska EU on ensisijaisesti hallinnon muoto, eikä nykyinen EU voi olla ainoa mahdollisuus eurooppalaiselle yhteistyölle vaikka tavoite keskinäisen kilpailun hillitsemisestä hyväksyttäisiinkin.

Pelkkä ajatus 500 miljoonaa ihmistä hallinnoivasta keskitetystä hallinnosta on pelottava. Kun se siirretään vielä niin heterogeeniselle alueelle kuin Eurooppaa, niin täydellisen katastrofin enteet ovat kyllä vahvana ilmassa.

EU:n oman hallinnon pitäisi olla mahdollisimman kevyt ja keskittyä lähinnä taloudelliseen yhteistyöhön ja puolustukseen. Kansallista suvereniteettia tulisi sovituissa rajoissa kunnioittaa ja joissain tapauksissa jopa tukea, sillä voi olettaa, että täysin vapaat markkinat johtaisivat nykyistä pahempaan alueelliseen eriarvoistumiseen mikäli työvoima ei ala liikkumaan rajatta koko EU:n alueella. Ja tuskin alkaa, sillä kukapa sitä kotoaan ojaa lähtisi kaivamaan, tai tehdastyöhön, vieraskieliselle alueelle kuin pakon edessä ja takaisin paluu mielessä ;)

Idealistinen näkemys, myönnetään, mutta niin on näkemys Lissabonin sopimuksen kaltaisten sopimusten muodostaman yhteisön onnistumisestakin.

Joskus on vaikea uskoa, miten on mahdollista että suomalaisessa mediassa jatkuvasti esitetään rautaisia puheenvuoroja. Usari on tässä mielessä ainutlaatuinen ja äärettömän tarpeellinen media. Toivasen ja Masson kaltaiset rohkeat ajattelijat ovat keskeinen vaikutin Usarin paikasta auringossa.

Eipä minulla nyt muuta, oli vain pakko päästä jollain tavalla osoittamaan kannatukseni asialle.

Kiitos kirjoituksestanne. Ehkäpä se panee osaltaan arvoja uusiksi ja jäitä hattuun niille, jotka Euroopan yhdistymisen nimissä ovat kävelemässä kansantahdon, demokratian ja avoimuuden yli. Niin kauan kun Stubb ja hänen eurokumppanit pelaavat Brysselissä peliään likaisin konstein, ei ole toivoakaan, että EU:n perustuslaki menisi läpi millään muulla nimellä. Siitähän tässä on kysymys. Silmänkääntötempusta.
Jos laki tai sopimus on huono, se pitää hylätä sen nimestä riippumatta. Sisältö ratkaisee.

olisi paremmin sopinut kuin juuri irlantilaisille?
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2008/06/14/nu...

"Politiikka edellyttää demokratiaa. Ennen kuin valveutunut irlantilainen tietää kuka EU:n toimeenpanevissa elimissä ajaa hänen ja hänen maansa etua, hän ei ole valmis siirtämään lisää valtaa omalta parlamentiltaan EU:n päätöksentekoprosessin salattuihin uumeniin. Entä me suomalaiset?"

Niin, tosin ilmeisesti juuri se että EU -parlamentti saisi lisää valtaa on monille kansalaisille ja poliitikoille ongelma. Se on sinänsä kyllä varsin erikoista koska kansa kuitenkin senkin parlamentin äänestää. Mutta mikä se mekanismi sitten olisi, jolla etenkin toimeenpanovallan demokratisointi tehdään ellei jonkinlainen sopimus aiheesta? Jostain kai pitää ensin sopia että voi sopia myös jatkossa, joku kulma tullee ns kiinnittää (kuten vaikka se että parlamentti saa lisää valtaa)?

Jos määriteltäisiin mm EU:n toimeenpanovaltaan liittyviä kysymyksiä tarkemmin niin käsittääkseni puhutaan huomattavasti tiiviimmästä poliittisesta integraatiosta kuin Lissabonin sopimuksessa? Oma veikkaukseni on, että kerrottaisiin tämä miten selvästi ja läpinäkyvästi tahansa, niin vastaus olisi sama.

Ansiokas kirjoitus Erkki Toivaselta (jälleen kerran). Oma, hyvin pitkälti "gut feeling" on kuitenkin valitettavan moni taitaa kuitenkin ajatella olevansa suomalainen vain suomalaisena tai irlantilainen vain irlantilaisena jne. Se on todella sääli Euroopan kannalta. Sodasta taitaa olla niin pitkä aika, että yhdentymisen positiiviset puolet ovat jonkinlaisia itsestäänselvyyksiä.

Suomessa on edelleenkin hallinnon kehittämä kovan ytimen malli. Jotta Suomi saisi vetoapua suurinta kauppakumppaniaan Venäjää vastaan Brysselistä, tulee Suomen olla hyvä, brittejä ja mielellään muitakin parempi yleislänsieurooppalainen. Tästä seuraa hillitön mielikuvapolitiikka, mikä tarkoittaa, että on profiloiduttava aseettomien ja varattomien valtioiden tapaan joukkotiedotusvälineissä kovaan ytimeen, oikeaan viiteryhmään välttämällä sellaisten kaalimaiden kuin Sveitsi, Islanti, Norja ja Liechtenstein - toimenpiteitä , koska se merkitsisi Suomen putoamista Albania-luokkaan.

Se, että ratifioidaan kiireellä kuolevia valtiosopimuksia jne., on osa tätä käytöstä. Ainoa asia, jossa kansallinen puolustus pitää, ovat autoverot, josta valtiovarainministeriö on EY-oikeudessa alvariinsa.

Toimiiko demokratia Toivosen mielestä Suomessa huonommin kuin Irlannissa? Olisiko hän äänestänyt perussopimusta vastaan, jos olisi ollut kansanedustaja? Olisiko hän iloinnut eduskunnan kielteisestä päätöksestä ja vaatinut kansanäänestystä? Viime kädessä poliitikot muuttavat EU:ta, ei kansanäänestykset. Edustuksellinen demokratia on paras vaihtoehto. Irlannin perustuslain mukaan kansanäänestys piti tapahtua, mutta lopputulos oli huono. Uskon EU:n päätöksenteon tulevan avoimemmaksi, siihen on kovat paineet.
26.5 blogissaan Toivonen kirjoitti: "Toivottavasti irlantilaiset hyväksyvät sopimuksen eurokraattien kieroilusta ja salailusta huolimatta." Nyt hän kiittää irlantilaisia, jotka äänestivät ei.

Kiitos selkeästä ja asiallisesta kirjoituksesta, nyt blondikin ymmärtää!

Kiitos Erkki Toivaselle avoimesta ja rehellisenoloisesta kolumnista.

Itse kuulun niihin Suomen toisen maailmansodan seurauksena pakkoluovuttamilta alueilta paenneiden, ja vuoden 1918 taustaltaan ”puna-valkoisten” pienyrittäjien jälkeläisiin, joiden tuloa Suomeen 90-luvun alun lukion historia kutsuu vain ”muuttamiseksi Suomeen”, mutta jota myös "toisen maailmansodan ryssäinvaasioksi” olen kuullut arkipäivän puhekielessä kutsuttavan.

Olen tunnistanut oman Suomeen itäisen suurvallan väkivallan seurauksena ”kotoutetun ryssäluontoni” lähinnä siitä, että itselleni oma perhe, omat lapset, läheiset ja suku, on aina ollut paljon tärkeämpi kuin esimerkiksi jalkapallo tai jääkiekko. Uskon, että tästä omasta ”kulttuuriperinnöstäni” johtuen olen aina uskonut ihmisyyden periaatteeseen enemmän kuin Eurooppa-aatteeseen.

näkynyt täälläkään kritiikkiä siitä, ettei nykyhallitus järjestänyt kansanäänestystä, vaikka hyvin olisi voinut.

EU:n torjuminen ei ole eurooppalaisuuden torjumista. Sveitsi ja Norja eivät ole vähemmän eurooppalaisia, vaikka eivät EU:hun kuulukaan.

Ongelma on siinä, että NL:n kaaduttua suomalaisilla ei ollut rohkeutta ja tahtoa varmistaa Suomen turvallisuus liittymällä Natoon. Sen sijaan turvallisuus yritettiin varmistaa liittymällä EU:iin ja pyrkimällä sen "kovaan ytimeen". Tämä edellyttää partiopojan asennetta, eikä EU siltikään kykene antamaan meille turvatakuita Venäjää vastaan. Mitä tulee talouteen, EFTA olisi täysin riittänyt Suomen taloudellisten etujen ajamiseen, ilman että käsiämme olisi sidottu direktiivein.

Toivasen kirjoitukset ovat ansiokkaita, mutta jotenkin minusta vaikuttaa, että hän edelleen kuvittelee sammakon muuttuvan prinsessaksi, jos sen pussaamista vain sitkeästi jatkaa. EU:n uudistaminen ei enää onnistu. Barroson ja muiden eurokraattien kommentit Irlannin kansanäänestyksen jälkeen kielivät syvälle pinttyneestä kansanvallan halveksumisesta. Näistä eväistä ei saa kunnon keittoa.

Kehottaisin Toivosta päivittämään kiireesti EU:n päätöksentekojärjestelmää koskevat tietonsa. Eurooppa-neuvosto ei ole lainsäädäntöelin, eikä se ole sitä Lissabonin sopimuksen mukaankaan. Se tekee vain yleisiä politiikkaa koskevia päätöksiä.

Huomattava osa EU-lainsäädännöstä hyväksytään nykyisin ns. yhteispäätösmenettelyssä, jossa esityksen hyväksyminen edellyttää Euroopan parlamentin suostumusta. Se voi myös esittää muutoksia säädösesitykseen.

Pienten jäsenvaltioiden painoarvo parlamentissa on pienempi kuin neuvostossa, joten tuskin niiden kannattaa erityisesti vaatia neuvoston aseman heikentämistä.

Irlannin kampanjassa esitettiin monia väitteitä, joilla ei ole mitään todellisuuspohjaa, esim se, että Lissabonin sopimus jotenkin pakottaisi Irlannin omaksumaan vapaamielisen abortti- ja eutanasialainsäädännön. Nämä asiat eivät kuitenkaan kuulu EU:n toimivaltaan lainkaan. Ilmeisesti nekin silti pelottivat tiukan katolisia äänestäjiä sanomaan ei.

Kummallista, että logiikka ei muka toimisi?

'if it looks like it, smells like it, acts like it - it must be it'

Eli, EU on neuvostoliiitto II ja vain idealistinen usko saa asian näyttämään joltain muulta. Realitodellisuus toimii aina loogisesti, mutta uskon varaan rakennettu baabelointi paradoksaalisesti.

EUssa on kyse niin massiivisesta hankkeesta, että jo peruslogiikka sanelee sen, että pieleen menee. Päättelyketju on tämä:

1. käytetään diktatorista valtaa yhden kerran - se on jatkuvasti käytössä

2. otetaan pois esim. sananvapautta 'hieman' - kaikki sananvapaudet poistetaan.

3. keskitetään 'vähän vain tai sopivasti' valtaa idealistiselle keskushallinnolle - kaikki valta päätyy keskushallinnolle.

Jne.

Logiikka toimii ja proof is in the pudding.

Kiitos Erkki Toivaselle asiantuntevasta raportista.
Meitä huijataan.
Näennäis-demokratia on voimissaan.
Kun äänestysluvut painuvat reippaasti alle 50 prosentin, niin valtaeliitin silmät toivottavasti avautuvat.

Kiitos Erkki, Kiitos Iivi, Kiitos Niklas.

Iltalehtien kohuotsikoiden ja 'leipää & sirkushuvia' -meiningin, sekä ylikontrolloidun valtamedian lisäksi on ollut aikamoinen tyhjiö. Onneksi on nyt Uusi-Suomi.

Toivotaan pitkää ikää tälle urakalle, sillä tällaista keskustelua Suomen demokratia todellakin tarvitsee.

Uusi Suomi on harvinainen järjen ääni tässä ajassa. Kiitos, Erkki, tästä rohkeasta puheenvuorosta, jonka kaltaisia ei uskoisi enää julkisuuden henkilöiltä kuulevansa.

"He äänestivät sopimusta vastaan samoista syistä, joista miljoonat muut EU-maiden asukkaat olisivat sanoneet ’ei’, jos heille olisi annettu siihen tilaisuus."

Jos pilkkua soisi viilattavan, niin Irlantilaiset eivät äänestäneet sopimusta vastaan, vaan perustuslain muuttamista vastaan.

Tulevaisuutemme Euroopassa ja maailmalla

Irlanti sanoi ei ja Suomi on vedenjakajalla - niin länteen kuin itään. EU muuttuu - se on välttämättömyys ja se on myös itselleen uhka liiallisen nopeassa laajentumisessaan - historia on näyttänyt jo ratkaisunsa, kun "sorvaamalla jengataan uusia maita liittoon" ---
...

[ORIG 16.11.2005]
Euroopan oma kansojen sulatusuuni EU elää siirtolaisten kotouttamisen, työpaikkojen kansainvälisen uusjaon ja vinoutuvan väestöpyramidin aiheuttamissa kurimuksissa. Toisaalta meillä on täällä enemmän niin rasitteetonta kuin rasitteellista historiaa kokemusperänä, joten se voidaan lukea henkiseksi rikkaudeksi. Tärkeimpänä ominaisuutenamme on tulevaisuuden kykynä syntynyt huoli ympäristöstä, luonnosta ja eloyhteisön harmoniasta.

Sekä kiitos Uusisuomi, ainoa ajantasainen uutismedia. Vuorovaikutteisuudessa on yhteinen tulevaisuutemme, kiitos Internetin.

Kiitos myös kaikille kommentoijille !
Ymmärtämällä muita - ymmärrämme itseämme.

Toivanen on nähtävästi kommentoinut kirjoitustani.

Aluksi valitan kirjoitukseeni tullutta painovirhettä nimen osalta.

Mitä itse asiaan tulee, Toivasen kirjoituksessa todetaan muun muassa seuraavaa:

"Valmiiksi pureskeltuina ne (Coreperin päätökset, tarkoittanee kuitenkin neuvoston ja/tai parlamentin päätöksiä, oma huomautus) alistetaan neljännesvuosittain kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle eli huippukokoukselle. Sen jäsenet ovat toki vaaleilla valittuja poliitikkoja, mutta tekevät päätöksensä suljettujen ovien takana. Antici-nimellä tunnetut avustajat tiettävästi nauhoittavat keskustelun ja pitävät jonkinlaista pöytäkirjaa, mutta ne ovat ehdottoman salaisia. Yksinomaan EU:n ylipapeilla on oikeus lukea ja tulkita päätöksentekoprosessia. Sen koskemattomuutta valitaan kuin muinoin Liiton Arkkia Jerusalemin temppelissä."

Kun olin töissä Tekesissä, menetin uskoni suomalaiseen byrokratiaan. Teknologiapolitiikkaahan meillä ei koskaan ole ollutkaan, visioista nyt puhumattakaan.

Kun olin töissä komissiossa, menetin uskoni eurooppalaiseen byrokratiaan. Teknologiapolitiikkaahan meillä ei EU:ssa koskaan ole ollutkaan, visioista nyt puhumattakaan.

" Toivottavasti kommentoija oivaltaa että EU:ssa on suo siellä, vetelä täällä. Paradoksit on ainoa tapa ajatella rakentavasti. Logiikka ei auta."

Elämä itsessään on jo paradoksia. Paradoksinen ajattelu kirjoittelussa johtaa usein käsitykseen kirjoittajan opportunisesta käsityskannasta. On kiva olla myötämielinen milloin millekkin. Logiikka auttaa ymmärtämään.

Kiitos Erkki, hyvin selkeästi esitetyistä perusteluista, missä EU on menossa pieleen.

Koska olet syvästi ajatteleva ihminen toivoisin, että puuttuisit myös nykyiseen ilmastohömpötykseen, joka vie rahat ja ruoat mljoonilta ihmisiltä. Lisää aiheesta löytyy kotisivultani: www.kolumbus.fi/boris.winterhalter/index.htm

että arvostettu ja kiistattomasti eurooppalainen henkilö näkee tosiasiat ja osaa ne avata ymmärrettäviksi muillekin. Olisikohan Alexilla tai muilla kiihkounionisteilla mitään asia-argumetteja joilla vastata tuohon.

EU:n tilanne on nyt epäselvä

Erkki Toivanen kuuluu niihin, jotka kyllä pitävät EU:ta arvossa, mutta eivät halua liikaa byrokratiaa eikä kansallisen lainsäädännön vähentämistä yhä lisääntyvillä EU-lakisäädöksillä. Siksi Toivasen mielestä Lissabonin sopimus ei ole kannatettava ja hän iloitsi irlantilaisten ei-äänien tuomasta tuloksesta.

Olen itsekin aina pitänyt Madam Thatcherin mielipidettä "EU:n tulee olla vapaiden maiden yhteenliittymä", ei liittovaltiomuotoinen rakennelma. Mutta nykyinen 27 maan unioni tarvitsee hyvät toimintamuodot ja ennen kaikkea on oltava myös asioita, joista voidaan päättää enemmistömielipiteen mukaisesti. Jos kaikessa haetaan yksimielisyyttä, asiat eivät etene.

Suomikin oli alunpitäen vastaan puheenjohtajamaa-järjestelmän muuttumista presidenttivetoiseen puheenjohtajuuteen, eikä omasta komissaarista luopumista pidetty hyvänä asiana. Mutta kun tällaiseen järjestelmään lopulta päädyttiin, olisi Lissabonin sopimuksen toteutuminen ollut kaikesta huolimatta suotavaa.

Onko parempi lopputulos, jos ajaudutaan kahden erilaisen nopeuden maaryhmiin, koska erimielisyyttä unionin syventämisestä näyttää olevan melko paljon? Mutta kuka loppujen lopuksi haluaa mitä? Ovatko esimerkiksi ranskalaiset todella ns. ydinryhmän kannattajia, kun he viime kerralla kaatoivat alkuperäisen perussopimuksen? Aika näyttää, mihin ollaan menossa. Siihen saakka Nizzan sopimus saa kelvata.
Harry Blässar

Jälleen loistava kirjoitus Toivaselta. Toivanen ja Masso ovat US:n tähdet. Ja US itsekin on ehkä paras suomalainen uutismedia.

Myös Vasarahammerilla on varsin painavaa sanottavaa EU:sta.

Komppaan vielä Winterhalteria. Boris kirjoittaa vähemmän imartelevasti IPCC:stä.
Lukemisen arvoinen teksti.

Britannian nimittämistä uudistajaksi on vaikea ymmärtää, koska britit haluavat esimerkiksi pitää kiinni työlainsäädännöstään, joka tuo monilta osiltaan mieleen 1800-luvun brittiläisten tehdastarkastajien kertomukset vähintään 10, enimmillään 24 tunnin työpäivää silloin tehneiden lasten työolot.

Vastaavasti Irlannissa on käytetty vain täysin rinnoin hyväksi sitä EU-tukien ja alhaisten yritysverojen yhdistelmää, joka heille sallittiin. Mitään EU:n kannalta hyödyllistä uudistumista sieltä on vaikea löytää.

Jos olisit asunut Suomessa 1990-luvulla, olisit kokenut, kuinka esimerkiksi Microsoftin Irlantiin siirtämä tuotetuki ilmeni suomalaisille käyttäjille. Voin kertoa: palvelun huononnuksena, kun kunnon vastausta kysymykseen ei koskaan saanut.

Sekin palvelun huononnus ilmenee kuitenkin tilastoissa Irlannin palvelusektorin kasvuna, koska mistään mitään tietämätön irkku vastasi puheluun, yritys sai EU-tuen toiminnastaan ja kolmas firma sai tuen EU-tuen kontrolloinnista ja kahden viimemainitun tulot olivat tietenkin laskennallisia tuottoja.

Lueppa kirja, joka on otsikossani, niin tulee kauhu skenaariot mieleen. Kirjan on kirjoittanut Erkki Toivanen, on hyvin selkeä ja antaa kuvan EU.n toimintamalleista ja tavoista. Yksityinen olisi vankilassa moisista tekosista, mutta ylipapit sen kun porskuttaa.

Erkki Toivanen on selkeillä kirjoituksillaan vakuuttavasti tuonut julki näkemyksensä EU:sta . Hän on opettanut meitä hyvin. Kun EU-idea on: ettei enää koskaan aseellista sotaa Eurooppaan ja ristiriidat pyritään aina sopimaan neuvottelemalla, on selvä,että neuvoteltavaa riittää. Ja se vie aikaa. Kun välejä on selvitelty toiseen ms:aan saakka muutama tuhat vuotta, kestänee vielä tovin,kun uudet sukupolvet oppivat uuden idean, varsinkin,kun sodan seuraukset alkavat pian unohtua. Tarvitaan runsaasti kärsivällisyyttä ja uskoa, että EU:toive toteutuu. Toivokaamme vain, että tämä pyrkimys ulottuisi pian itäiseen Eurooppaankin.

Tulevaisuus on aina utopioiden varassa. Peruutuspeiliin on syytä kyllä aina silloin tällöin vilkaista, mutta ainut tapa pysyä tiellä on, katsoa eteensä. Huomisesta emme tiedä mitään, uskomme ja toivomme, että olemme silloin vielä hengissä.
Neuvostoliitto perustui todella utopialle, mutta se syntyi hyvin väkivaltaisessa vallankumouksessa ja voimakkaan terrorismin voimin.
EU on syntynyt täysin erilaisien perusarvojen pohjalle. Se on vapaiden valtioiden vapaaehtoisesti muodostama liitto, jolla ei ole edes kunnon väkivaltajärjestelmää. Siksi Riston rinnastus ei oikein toimi. Keksi parempaa.

EU on syntynyt Euroopassa riehuneiden maailmansotien raunioille miljoonien ihmisuhrien hinnalla UTOPIASTA: EI ENÄÄ SOTAA EUROOPPAAN. Sen tavoitteen rinnalla kaikki muut ongelmat ovat pikku juttuja, jotka on syytä sopia neuvottelupöydän ääressä.

Kuten Erkki Toivanen lopettaa, oleellista on kansallisen ja EU:n politiikan suhde. Suomen kohdalla en enää paljoakaan perusta oman eduskuntamme lainsäädäntöön ja päätöksententekoon. Useimmiten muutetaan vanhoja hyviä lakeja huonommiksi ja palautetaan ne taas eri muodossa ennalleen. Pinnalla ovat turhat muoti-ilmiöt, jolloin matkitaan muiden maiden lainsäädäntöä.

Mielestäni EU:n pitäisi vahvistua silläkin riskillä, että "demokratia" kärsii. Irlannin tapaiset kansanäänestykset pois ja tilalle aikanaan koko EU:n kansanäänestys. On selvää, että suuret maat dominoivat, mutta näin se käy Suomessakin. Vahvat dominoivat. Lopputulos ratkaisee.

niin minun siskoni asuu irlANNISSUSSA.NIIN EKI TOIVANEN ON HIENO IMMEINEN.