Iivi Anna Masso: Luokkataistelu

Hallitus on juuri muodostumassa/ muodostunut, siitä on tulossa suomalainen omakutoinen vedenjakajahallitus, jossa kohtaa kulutuksellinen markkinatalous vihreyden edustaessa vain sävyä markkinavoimien kirjokentässä. Samalla Suomi sai sosiaalidemokratian muutoskriisin oppositiossa, jossa eilisen suuri on tämän päivän pieni, vaikkei ero ollutkaan vastuuseen kuin 24.000 ääntä.

Suomi kohtaa ongelmansa seuraavien neljän vuoden aikana vedenjakajalla, jossa kiihtyvä kulutusjuhlallinen markkinatalous vastuullisuusepistolastaan huolimatta siirtää vakavien ongelmien käsittelyä tuonnemmaksi. Samalla muodostumassa oleva hampaaton entisen määrityksen vasemmistoaatteellisuus etsii juuriaan ja huomistaan kriisissä, jossa edessä on vain muutos.

Sosialidemokraattinen puolue ei hävinnyt vaaleja, vaan vaalit hävisi Suomen kansa passiivisuudessaan. Kansakunnan eheys mitataan kriiseissä ja seuraavalle hallitukselle luotiin nyt vedenjakajan kriisi kansakunnan hajotessa kahteen eri osaan ja leiriin. Toiset rikastuvat rikastumistaan - viime kädessä peruskuluttajan kukkaroista ja toinen puoli aloittaa köyhtymisensä niin taloudessa kuin henkisyydessä.

Suomi joutuu maapallollisen työnuudelleenjaon kouriin - me menetämme kilpailussa kalliin kustannusrakenteen myötä suotuisan meitä elättäneen vientiylijäämän, joka yli 10 vuotta on tahkonnut varoja osinkoina ja tulonsiirtoina - enimmäkseen investointeina ulkomaille. Yhteiskunnan palvelut aloittavat rapautumisensa samalla kun vaihtotase vääntyy miinukselle - nyt se porskuttaa maailmanlaajusestikin uskomattoman hyviä lukuja. Loistoristelijä toisensa perään saa tilausmerkinnät telakoillemme, mutta tämäkin aika juoksee vielä vähiin.

Puoluepolitiikka hävisi kautta linjan vaalit, jossa kansakunta heitti viestin passiivisuudessaan koko riemunkirjavalle puoluekentälle. Kansa on väsynyt sisällyksettömiin sanoihin, kansa on väsynyt 12,5 eurosentin hymistelykorotuksiin selostustekstillä kuinka valtiovalta ottaa osaa mahdollisuuksien rakentamisiin meille perusihmisille ja kulutuksen lähtökohtavoimille.

Demarit jäävät oppositioon keräämään aatettaan, voimaansa ja uutta linjaa, jossa kansakunta kohtaisi joukkohengen, yhteenkuuluvuuden ja tarpeelliseksi tuntemisen olotilan. Oikeudenmukaisuudesta ei tarvitse suuresti puhua - se ei koskaan täysin toteudu, sillä ihmiset ovat yksilöllisesti laumasieluja ja heillä on mielipiteensä. Vain koko kansakuntaa vahvasti uhkaava tekijä muodostaa kokonaishengen, jossa oikeudenmukaisuutta yhtenäisenä on helpompi jakaa. Yhtenäinen ja motivoitunut kansakunta kestää myös alenevan kulutusvoimakehityksen paremmin kuin hajallaan oleva.

Demarien ajattelukärkeä edustava vielä pikkuriikkisen ulkoministeri Erkki Tuomioja on osaltansa ratkaisijan roolissa. Hänellä on muistikuva ajoista, jolloin yhteenkuuluvuutta luotiin aatteella ja yhteisillä päämäärillä - tuo päämäärä muuten näkyy useasti Tuomiojan takin liepeessä. Rauha on saavuttamaton olotila. Niin kauan kuin on enemmän kuin yksi ihminen, on myös erimielisyyksiä ja näiden ääri-ilmiöinä sotia.

Aate on ja istuu kaikissa ihmisissä, mutta nyt se on kadoksissa useilta. Meille on syötetty ajatus vastuullisesta markkinataloudesta. Vastuullisuus markkinataloudessa, siis kilpailutaloudessa, on niin kauan täytenä mahdotonta kun on kilpailullista vastakkainasettelua ja markkinatalous on juuri sitä. Voiton tavoittelu saa aina kohtuuttomia muotoja ja se on Suomessa viime vuosina nähty, erityisesti entisaatteellista oikeistoa lähellä olevat piirit ovat erikoistuneet ansiottomaan kähmintään ja tulonjakoon sellaisilta, jotka todellisuudessa nämä miltei kaikki voitonsaavuttamisedellytykset ovat luoneet.

Demareilla on yksi tie Suomessa. Heidän on rakennettava se oikea vastuullinen yhteiskuntatalous ja -henki vastineeksi vääjäämättä epäonistuvalle kasvumarkkinataloudelle. Olemme jo nyt kuluttaneet koko maapallon tilaan, josta ei paluuta aikaisempaan ole. Meillä on jäänyt sopeutumisen nieltävä katkera kalkki, pakkosäästöt ja kulutuksen hillintä. Nämä teesit vaativat toimintaa ja uusdemarit voivat ottaa täältä kansalaisliikkeenä - ei siis enää puolueena - vastuun työmiehen hellään kouraan. Niinistökin viittasi työläisiin, joita me kaikki itseasiassa olemme - meille vaan jää erisuuruisia summia kukkaroon kulutuksen alttarille uhrattavaksi välttämättömyyksiin ja ei niin tarpeelliseen.

Kansalaisliikkeet ovat kansakunnan yhteenkuuluvuusryhminä toiminnan ja aatemaailman iholla. Kansakuntaa yhdistetään tavoitteilla, joita ei ole puoluepoliittisesti kuorrutettu sanahelinöihin vailla normaalijärkisen ymmärrystä. Kansalaisliikkeillä on aina kirkkaat tavoitekuvat: kulutus puolitetaan, bensiinin käyttö lopetetaan, kansalaispalkka työvelvoitteella asetetaan, todellinen kulutusvero haitallisuuskorotuksella säädetään jne.

Demarit voivat tehdä nyt neljässä vuodessa muodonmuutoksen aktiiviseksi kansalaisliikkeeksi, jossa jäsenyys saa kunnian ja vetovoiman. Henkilöitä vaihtuu ja aate kirkastuu. Kuluttaminen ja hokema täysturvatusta hoivayhteiskunnasta on mahdottomuus, mutta mahdottomuus ei ole luoda henkeä, jossa kaltaisryhmä kokee voimansa toinen toisestaan ja ryhtyy tekoihin päämäärin, jotka ovat kaikille ryhmässänsä samat. Demareiden on kuoriuduttava vuosikymmenien jämähtäneestä esihistoriamuistelosta kohtaamaan nyt vallitsevan kuluttamiseen keskittyvän markkinatalousmekanismin. Kuluttaminen ei ole arvo, se on rasite. Meidän ekologinen jalanjälkemme on yksinkertaisesti liian suuri - yksi maapallon suurimmista.

Meidän on varauduttava vaikeisiin aikoihin. Markkinataloushallitus ei ratkaise tämän eikä erityisesti huomisen päivän ongelmia - se ei ole valmis vahvoihin leikkauksiin ja toimiin, joissa kansakunta paimennetaan tekoihin, joita se ei julkisesti halua, vaikka sisimmässään tietää radikaalienkin toimenpiteiden olevan välttämättömiä. Demarit eivät hävinneet SAK-mainoksella, he hävisivät äänestämättömyydelle. Kerskakulutusmainos oli liian todellinen, se vain tehtiin väärin - ruoan, perustarpeemme kanssa ei leikitellä julkisesti. Mässäily oli totuus, jota tapahtuu yhä enemmän tällä vedenjakajalla, jossa tuloerot jyrkistyvät ja vatsanseudut kasvavat.

Meidän on tehtävä päätöksiä kansakunnan vahvuudesta, missä kouluttautuminen on lähtökohta 1. Seuraavaksi on tartuttava epämiellyttävään seikkaan - perinnöt ovat tänään ja huomenna suuremmat kuin koskaan ja osa noista varoista tulee menemään vanhusten omaan hoitoon ja huolehdintaan, tulontasaus ei jaksa huomenna enää tätä nykyistä hoivayhteiskuntamallia ylläpitää. Rahaa ei yhteisessä laarissa ole riittävästi.

Lähtökohta 1 - kouluttautuminen on jatkuvaa ja koko järjestelmä on pantava remonttiin, edellytykset remontin teolle pitää tapahtua nyt jo tämän vedenjakajahallituksen aikana. Oppiminen, osaaminen, innovaatiot ja ennen kaikkea uteliaisuuden vilpitön hyväksyminen takaavat menestymisemme, esim. ympäristöteknologialalla, jossa voimme nousta sen eräillä osa-alueilla maailman huipulle. Suomalaiset ovat rakentaneet Nokian amerikkalaisille omistajille. Huomenna ei enää kaikki ole myytävissä, me tarvitsemme oman kansallisen omaisuuden, jolla ei ole hintalappua.

Lähtökohta 2 - kansalaisiin on puhallettava yhteishenkeä ja se ei tapahdu räikeillä epäoikeudenmukaisuuksilla yhtiöiden tulojen jakamisessa - on luotava uusi ajattelu siitä, ketkä ja miten voitonedellytykset luodaan ja jaetaan. Eriarvoistuva ja uusluokkajakoa lietsova malli on nyt meneillään - osa kansasta on jatkuvan YT-uhan alla, toisaalta jatkuvaa työtä ei enää ole, on vain yrittämisen meininki, jossa olemme itsemme herroja hinnoittaen itsemme kukin tavallansa. Yksilöiden yhteenliittyminen on kansalaisyhteiskunnan suojelluin ominaisuus ja kaikki voivat rakentaa ryhmiä lobbaukseen ja painostukseen - luoden itselleen arvoisensa elämän keskipisteen.

Kiina, joka on nouseva maailman valta ja omien sisäisten ongelmien tyyssija ( ja meillä monien selityksien sija miksi meillä menee niin kuin menee...) - voisi antaa meille tuhansia vuosia vanhana historiana yhden hyvän neuvon. Se on ominaisuus, miten huolehdimme itseämme ja ympäristöämme.

Kiinalaiselle on tärkeämpää nähdä hyvinvointi lähipiirissänsä kuin pelkästään itsessä. Tämä ero kollektivistisesta ajattelusta meidän individualismiin on se suuri ero, joka nyt nostaa Kiinaa suurimmaksi talousmahdiksi. Kiinalaiset ymmärtävät, että yhteenkuuluvuus, hyödylliseksi tunteminen ja luottamus kokea osallistumista ja oikeudenmukaisuutta omassa ryhmässään on kaiken lähtökohta. Yksilö on valjastettu lähipiirin eduksi, ja näin yksilö on turvassa omassa yhteenkuuluvuusryhmässänsä.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
http://ilkkaluoma.blogspot.com
.............................................

Kuvakokoelma ylläolevaan kirjoitukseen [ 1 - 6 ] :

1) IMG_0602.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184565/ ---

Teksti 1)
Kuvan kuuluisa patsas Helsingin Hakaniemessä demareiden linnoituksessa kuvastaa ottelua vastakkainasettelusta, joka on jo syntynyt jakamaan kansakuntaa vedenjakajalla. Osa ihmisistä repii yhä enemmän "lattiatason työstä ja -kulutuksesta" itselleen osinkoja, optioita ja palkkioita. Osa taas hylkääntyy leipäjonoihin, terveyskeskusjonoihin ja AA-klinikkajonoihin yksinäistyen osallistumattomuuteen ja hyväksymättömyyteen.

2) IMG_0603.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184593/ ---

Teksti 2)
Demareiden puoluelinnoitus Helsingin Hakaniemessä peräänkuuluttaa jäseniään palaamaan takaisin, kuin Gabrielille paluukutsu muinoiselta tytöltä. SAK:n kerskakulutusmainos ei hävittänyt demareiden kannatusta, vaan mainoksesta syntynyt ruokapilkkaa koskeva pahennus. Mainos oli edellä aikaansa, mutta liian kirkas - totuutta lienee edelleen vaikea katsoa silmiin ja tuomio oli valmis.

3) IMG_0606.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184605/ ---

Teksti 3)
Demareiden päälinnoitus, puoluetoimisto sulkee oviaan kesällä aikaisemmin, joko kesäajan takia tai ihmisten vapaa-ajan hyväilemiseksi. SDP "hävisi" Kokoomukselle vain 23.000 äänellä, siis koko maassa. Sauli Niinistö sai yksin 60.000 ääntä demareiden vankalta äänialueelta, SDP siis "hävisi" Niinistölle, ei Kokoomukselle. Vedenjakajatappio oli onni demareille, sille nyt he voivat uudistaa itsensä neljässä vuodessa ja tulla takaisin kansakunnan vastuuliikkeenä korjaamaan syntyneet ja syntyvät virheet. Kansakunta saa herätyksensä kokemaan ympäristönsä tilaa kaikkinensa.

4) IMG_0608.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184615/ ---

Teksti 4)
Kaiken päätteeksi kirjoitetaan perunkirjoitus, jossa jaetaan mitä on jaettavissa jälkeenjääville. Tuhkasta on noussut lintuja, niin myös kansalaisliikkeitä. Demareilla on nyt yhdistymisen kausi Vasemmistoliiton kanssa - koko tavallisen kuluttajan ja työtätekevän kansanosan on nyt liittouduttava yhtenäiseksi yhteiskuntavastuuliikkeeksi, jossa rintama ei rakoile.

5) IMG_0611.JPG
--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184635/ ---

Teksti 5)
Vahingossa kuvausteknisesti ilman manipulaatiota saatiin lippu puolitankoon kävelemällä oikeaan kohtaan, jolloin näkymä oli todellisuuden vastainen - samalla tavalla Suomi sai hallituksen, joka on todellisuutta vastaan - se ei kohtaa ymmärrystä ympäristönsä kokonaistilaan, jossa ihminen itse ja ympäröivä luonto oireilee sellaista, mihin "vastuullisella kulutusjuhlalla ja markkinataloudella" ei parannuskeinoja luoda kokonaisuuden ehdoilla.

6) IMG_0612.JPG--- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/459184663/ ---

Teksti 6)
Eduskunta alkaen vaalijärjestelmästä on tulevan remontin esitilassa, nyt paalutetaan perustuksia kestokykyyn mihin yhteiskuntamme joutuu oppimisessa, kouluttautumisessa, terveydenhoidossa, hoivaperiaatteissa, tulontasauksessa ja ennenkaikkea kansakunnan yhteenkuuluvuus- ja osallistumisjärjestelyissä, missä se aivan tavallinen kansakunnan osa saa kokonsa mukaisen sijan valtajärjestelmissä - on syntynyt uusien kansalaisliikkeiden aika.
..............................................................................

Ylläolevia linkkien alta saatavia kuvia saa käyttää vapaasti alun kolumnin kanssa. Copyright by Ilkka Luoma 2007 [ 14.huhtikuuta armon vuonna 2007, juuri ennen uuden hallituksen nimeämistä ]

Moniongelmaiset ovat tämän asian keihäänkärki, jolla saadaan helpolla ns moraalisia pikavoittoja, eikä niinkään että näiden pikavoittojen saaja oikeasti konkreettisessa tilanteessa kykenisi näitä ongelmia ratkomaan yhtään sen paremmin. Nämä sijoituspaikat tietenkin pitää valita johtuen tästä tavoitteesta sellaiseen paikkaan, jossa saadaan mahdollisimman suuri voitto, eli mahdollisimman suuri kontrasti "paikallisväestön" kanssa, jolloin tulee suurin vastustus, ja tätä kautta suurempi voitto. Jos ongelmat haluttaisiin oikeasti ratkaista tehokkaasti, mietittäisiin sijoituspaikka mahdollisimman halvaksi, kuitenkin huomioiden sijaintipaikan järkevät reunaehdot, eli ei mihinkään 20km päähän korpeen ja jne, vaan esimerkiksi sijoittamalla nämä mahdollisimman vähän muita häiritseville alueille, mutta tätä ei tietenkään haluta tehdä, koska siinä tämä pikavoitto on pienempi.

Vähän itsekkin kyllä tässä blogissa sorruttiin tiettyyn populistiseen työvoimapula sanan käyttöön, ilman että huomioidaan miten yleensä tai käytännössä aina tämä työvoimapula ilmaistaan, eli työvoimapula koskee tiettyjä ammatteja, jotka ovat a) joko huonosti palkattuja, tai b) ovat olleet joskus sellaisia johon ihmiset eivät ole halunneet laman seurannaisvaikutuksena hakeutua, kuten esim putkimiehiksi tai vastaaviksi. Minä esittäisin ennemmin kysymyksen, että miksi suomessa "koulutetaan" ihmisiä yliopistoissa "aloille", joissa koko homma on käytännössä valtion rahoituksen armoilla, kun suomesta ei kuitenkaan löydy sitä suurta armeijaa tiedemesenaatteja, jotka maksaisivat ties mistä eriskummallisuuksista, ja taas pienen valtion rahkeet eivät riitä ties mihin humanistiseen "hyvä tietää" tutkimusrahoitukseen.

USA:ssa rynnii velka-korkokierre, jossa keskuspankki kiihdyttääkseen hiipuvaa kysyntää laskee korkoja. Hyökynä markkinoille tulevat hintakuplansa puhkaisseet huutokauppa-asunnot eivät mene kaupaksi, jos ei ole kulutusvoimaisia ja luottokelpoisia asiakkaita. USA on markkinatalousmaiden mekka, jossa kaikki perustuu kysyntään. Japanissa kysyntä laski, ja kansantalous oli kasvuluviltaan miltei 0 - useita vuosia (eduksi ymmärrykselle?) - Japani oli väsynyt.

Länsimaissa yhteiskunnat kuluttivat viimeisen sadan vuoden aikana miltei kaiken sen energian ja raaka-ainevarannon, mitä koko maapallolla oli tarjolla. Synnytimme ennennäkemättömän vaurauden, elintasovarannon kuin myös näyttötalouden, jossa kasvu seurasi kasvua. Kasvusta tuli mittari, joka määräsi suunnan nykyongelmiin.

Halpaa öljyä oli tarjolla yllin kyllin, kuten kehitysmaiden raaka-ainevaroja - jotka me "ryöstimme". Me osasimme nuo perushyödykkeet käyttää hyväksemme - jalostimme ne kulutukseksi, jonka päästöilmiöissä nyt tuskailemme. Elintasokuilu repesi ja 20% ihmisistä käytti (käyttää) sen, mikä olisi riittänyt lopuille 80%:lle. Syydimme markkinatalousmaina 20%:n väestömäärällä ilmaan 80% siitä, joka aiheutti muutokset ilmakehäämme.

Markkina- ja näyttötalouden kuplailmaisu kasvusta on hiipunut ja olemme kulutustalouden hokemassamme neuvottomia mitä teemme huomenna, kun kanssatoverimme kehittyvissä maissa imevät työn, raaka-aineet ja energian. Kaikki pallomme varannot eivät kuulu meille. Jo pelkästään USA 5% väestöllä kuluttaa 30% maapallon bensiinistä. Energiaimumme on ollut niin jättiläismäistä, että väsymys kohtaa niin ihmisessä kuin yhteiskunnissakin.

Kasvunkäyrän nousussa hehkuttaneet näyttötalousmaiden kulutuskansalaiset ovat onnistuneet saamaan itsensä vanhemmiksi kuin koskaan ja lihavammiksi kuin milloinkaan. Elintasosairaudet ovat syntyneet markkinamekanismista uusiksi ja nyt oikeasti kolminkertaisiksi haasteiksi. Olemme yksinkertaisesti "hyvinvointivaltioissamme" syöneet konkreettisesti ja kuvainnollisesti liikaa - söimme sen osuuden, joka jäi pois siltä 80%:n osalta ihmistä, joille ei vielä ole kaltaisiamme elintasosairauksia syntynyt.

Nyt puhutaan mielenterveydestä, nuorison ajelehtimisesta, rypeentyneestä ahneudesta, kiihkokvartalisoituneista talousluvuista ja loputtomasta voitonkasvun tavoittelusta. Ylitimme luontaiset rajat ja reviirit. Laskimme globalisaation levittämään "länsimaisen kulutusjuhlintakansantautimme" *) nyt myös kehittyviin maihin - seurauksista ei kukaan uskalla edes ajatella. Historia kertoo kestämättömien ongelmien aina vääjäämättä johtavan sotaan - sekö onkin päämäärä, koska sota kiihdyttää kansantaloutta ja liiketoimintaa raskaalla "verolla".

USA:n presidentti George W. Bush lopulta - jättääkseen muistomerkkinsä, julisti kehittyneiden maiden velvollisuutta auttaa mm. aasialaisia tovereita ymmärtämään mihin kasvunhokemat johtavat. Bush vaati meitä viemään teknologioita pelastamaan toverit siltä elintasopyrkyryyden synnyttävältä saaste- ja päästösekasotkulta, ... missa me harjoittelimme koko 1900-luvun. --- USA:ssa kolmas henkilöauto monissa perheissä on jo arkipäivää. Pilkahduksena heräämisestä, Bush mainitsi, että ympäristömuutokset koskevat myös meitä kehittyneitä länsimaita ... ja jopa amerikkalaisia!

Väsymys valtaa kansalaisia myös Suomessa, vaikka hallituksen puheiden ja median välittämien tilastojen mukaan meillä menee paremmin kuin koskaan. On totta, että moni suomalainen tekee pitkää päivää yhdessä maailman lyhimmän vuosittaisen työpäivälukumäärän maassamme. Toisaalla puristetaan, toisaalla on totuttu työhön itsestäänselvyytenä verkkaisemminkin. Toisaalla on jo totuttu huomisen pätkätyöllisyyteen, ja toisaalla on palveluissa toisillemme työntekijäpulaa.

Yhteiskuntamme väsyy samalla lailla kuin sen osasetkin, kansalaiset. Juurettomuus, näköalattomuus ja epätietoisuus kasvavat. Maan isät - uskollisina suomalaisille tavoilleen, pitävät kiinni "sovituista asioista" ja eivät puutu riittävällä vastuulla heidät valinneiden ihmisten ongelmiin, vaikka todellisuudessa voisivatkin (Kemijärvi). On myöskin totta, että perusveronmaksajan roolissa ei aina nähdä metsää puilta, mutta toisaalta tuota "tietämättömyyttä" käytetään yhtiöliiketoimintojen voittopyydetavoittelussa tehokkaasti ja jopa härskisti hyväksi.

Suomalaiset valitsevat äänillänsä sellaisen eduskunnan ja sitä kautta hallituksen, että se muistuttaisi itse kansakuntaa pienoiskoossa. Valintaansa äänestäjien pitäisi pystyä luottamaan. Valtiovallan päätöksien ei aina tarvitse perustua kylmiin liiketoimilaskelmointeihin, vaan on olemassa myös ns. kansalaisetu - elämmehän inhimillisessä maailmassa, ... kuitenkin.

Yhteiskunta väsyy ja se vaatii piristettä. Kaikkea ei tarvitse tehdä rahamäärän mittaroinnilla. Kasvu ei ole itseisarvo, senhän jo ympäristöstäkin huomaa. Mittari on henki, mikä maassa vallitsee. Tuo "henki" ymmärtää, että aina ei mene taloudessa hyvin, koska olemme osa kansainvälistä järjestelmää ja nyt on myös muidenkin maailmalla saatava "rikastua". Kaiken tuon ihmiset kuluttajina kestävät, mutta osallistujina jotka unohdetaan - sitä he ja me emme kestä. Kansakunnat ovat yleensä suurimman hädän hetkellä yhtenäisimpiä ja tuolloin valituilta esikuvilta ja johtajilta vaaditaan osaamista nähdä se metsä oikeasti puilta.

*) ei vielä nimikettä tautitilastoissa

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com
----------------------

Linkki kuva-arkistoon, josta voi käyttää haluamaansa kuvaa/ kuvia vapaasti yllä olevan kirjoituksen yhteydessä:

http://www.kuvaboxi.fi/julkinen/283rh+i ... -life.html

Taloudella ja sen huolellisella hoidolla saa vakaamman ja suunnitellumman huomisen. Päätös rahan kannattamana tuntuu turvalliselta ja rohkeutta ei tarvitse näyttää - riskien välttely on helpompaa tuntiessa ostovoiman turvatunteen takataskussa.

Onni voi olla kokemus toiselle miltei olemattomuutena. Rahaton ja työtön pullonkerääjä voi kokea onnen löytäessään taloyhtiön roskalaatikon takaa pullojemman, josta lohkeaa Alepan kassalta muutama euro. Nuo eurot saattoivat täyttää päiväbudjetin, jolloin ateria, juoma ja yösija järjestyivät - suunnitelmatalous ei voi näin ulottua pidemmälle kuin seuraavaan aamuun.

Onni voi olla optiolaukeama, jossa merkkaushinta jäi reilusti alle päiväkurssin. Optio-onni toi sisällön pitkään suunnitelmatalouteen, jossa asunto, vene, huvila, vapaavuosi ja pitkä ulkomaanmatka toteutuvat seuraavan vuoden aikana. Onni on merkillinen seikka, koska sen hinta on olemattomasta taivaisiin.

Onnen arvostus on ihmisessä; osalle ei riitä vakaus pienestä, osalle ei edes riitä jatkuva kasvu, osalle kuitenkin riittää tunne onnesta, jossa on itsensä kanssa sujut niin kulutuksessa kuin suhteessa itseensä ja kanssaihmisiin. Onni on tuntemus, jossa jokainen kohtaa oman asennemaailmansa. Onni on saavutus koulussa, opinnoissa, työssä ja päämäärässä, jossa kohtaa oman minänsä tunne saavutuksesta, missä ollaan ylitetty se jokin, joka koettiin miltei mahdottomaksi. Onni on hiljainen hymy itselle, onni on myös äänekäs riemu voitosta.

Talouden reaalimaailma ei arvosta onneasi, ellei siinä ole tavoitteen tuoma voitto, näyttö muille kyvyistäsi. Sinun on oltava onnessakin parempi, oltava menestyvämpi. Onni on henkilökohtainen maailma, jossa riemu omasta selviytymisestä onnettomuudessa peittoaa pelon ja tuo uuden elämän ilon kohdata jälleen vaikeuksia ja ongelmia, jotka ovat aika-ajoin säädetyt kyllästymisen estämiseksi.

Onni oli nähdä pikkuveljen selviytyminen vakavasta kolarista, onni syntyi toisen elämänvoiman voitosta. Kiitos syntyi pelastuksesta, onni oli suurin juhla riemusta, jossa elämä selätti kuoleman. Onnen tunne ei vaadi kulutusta, ei rahaa, se ei vaadi mitään, se ainoastaan herättää näkemään ilon toisessa ja itsessä tyytyväisyydestä, kun jossain tapahtumassa voitettiin uhka, pelko ja voimattomuus itsensä rohkaisuun.

Talous nykyisyydessään vaatii onnistumista, voittoa, saavutetta ja menestystä. Talouden juoksupyörä esittää hankintaa tavarallisena tyytyväisyytenä osoittaa kykyä, osaamista ja pärjäämistä. On oltava ovela, on osattava nokkelammin ja kyettävä tehokkaammin - näin saaduilla ostamisen näyttömerkityksillä kalastellaan hetkittäisonnea ymmärtämättä millaisen hinnan tämä onnen tavoittelu merkitsee huomiselle.

Onnea ja rahaa ei voida yhdistellä kestävällä tavalla. Raha, sen määrä ja käyttö tilastoituu yhteiskuntaongelmina lapsissa, työajoissa, vanhuksissa ja ystävyyssuhteissa. Rahakeskeinen onnentavoittelu virkistää vain tehotalouden syöksykierrettä synnyttäen uhan, jonka korjaukseen ei ole lääkettä nopeaan tehohoitoon. Onnen tavoittelu kiihtyvän talouden mekanismeilla rapauttaa niitä pienen pieniä aitoja osallistumisen, yhteenkuuluvuuden, huomioimisen ja auttamisen malleja, joilla olisi voinut olla herkempi hetki havaita, mitä ympärillä tapahtuu.

......................................................................
1) ------ LAINAUS --------

Onni? Kuka tietää?
On vanha kiinalainen tarina maanviljelijästä, joka käytti vanhaa hevostaan pelloillaan. Eräänä päivänä hevonen karkasi vuorille, ja kun maanviljelijän naapurit osoittivat myötätuntoa vanhaa miestä kohtaan hänen huonon onnensa vuoksi, maanviljelijä vastasi: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Viikkoa myöhemmin hevonen palasi vuorilta mukanaan hevoslauma, ja nyt naapurit onnittelivat maanviljelijää hänen hyvästä onnestaan. Hänen vastauksensa kuului: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Sitten maanviljelijän poika yrittäessään kesyttää yhtä villeistä hevosista putosi ja taittoi jalkansa. Jokainen piti tätä hyvin huonona onnena. Mutta maanviljelijän ainoa reaktio oli: "Huono onni? Hyvä onni? Kuka tietää?"

Joidenkin viikkojen kuluttua armeija marssi kylään ja otti jokaisen löytämänsä terveen nuorukaisen. Nähdessään maanviljelijän pojan jalan olevan poikki he jättivät hänet. Oliko tämä hyvää vai huonoa onnea? Kuka tietää?

Anthony de Mello
....................................................................

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

--------------------------------------------------------------------------------

Kuva:
DSC_3731.JPG. 14. heinäkuuta 2006, klo 3:36 aamu. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin yhteydessä. Linkki kuvaan: -- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/366100219/ --

Kuvateksti:
Onni on jokainen ylösnouseva aamu kirkkaudessaan ja toiveena paremmasta päivästä. Heinäkuinen Puruvesi Saimaalla, Kesälahdella. Suomen puhdasvetisin järvi on monille riemu, onni ja kesänolo hetkinä, joista voi talvisin muistella tapahtumina, jolloin ehkä tyytyväisyys oli läsnä kiireettömyytenä.

Nettilinkki: -- http://www.selfcon.fi/onnellisuus.htm --

Suomalainen sosiaalityö tuottaa väärinkohdistetuin (jälkihuoltoa ennaltaehkäisyn sijaan) sekä riittämättömin (jotta ennaltaehkäisyä voitaisiin edes tarjota) resurssein juuri Kalevi Sorsan kuvailemia kohtaloita: "... Kun valtio ottaa yhä useammalla alueella vastuun kansalaisen elämästä, huolehtii hänestä kehdosta hautaan, huolehtii toimeentulosta, liikkumisesta, työstä, koulutuksesta, terveydestä ja mistä kaikesta, niin se samalla vapauttaa yksilön sitoutumasta yhteisöönsä... ". Sorsa oli näemmä tehnyt läksynsä ja tutustunut lakkautettuun neuvostokansaan ja -valtioon.
Enää ei voidakaan erikseen puhua oikeistosta ja vasemmistosta, koska tämän päivän Suomessa taloudellisesti menestyneet elävät kapitalismissa ja köyhempi kansanosa elää sosialismissa. Samanaikaisesti samassa yhteiskunnassa.

Raittiinkin pienituloisen työssäkäyvän sosiaalitukia saavan kynnys tulla virallisesti näkyvän yhteiskunnan jäseneksi on yhtä suuri kuin itäblokin maiden länsimaistuminen. Se on varsin harvoille mahdollista ja rehellisin keinoin vielä harvemmille.

Demokraattinen, kasvoton yhteiskunta ajautuu väistämättömästi kohti uudenlaista kriisiä. Osattomuutta kokevat "terrorisoivat" mielestään etuoikeutettua väestönosaa. Tätä tapahtuu jo nyt useilla eri yhteiskunnan areenoilla. Median "ajojahdit" ovat vain yksi osa tätä uutta kansanliikettä. "Oravanpyörästä" pois jättäytyminen (jopa pelkkään sosiaaliseen turvaverkkoon) tietoisena valintana on yksi. Verotuksen kiertäminen yksi keino.
Osallisuuden tunteen puuttuessa yhä useammat hylkäävät perinteiset yhteiskuntakelpoisuutta kuvaavat arvot.
Mitään ei tarvitse noudattaa jos siitä ei seuraa sanktioita, kuten olemme "korkeammalta"kin taholta kuulleet.

On mukavaa olla rappiolla. Olla vaan täysi nolla.

Jättämällä moniongelmaiset ihmiset kaduille vailla asuntoa ja yhteiskunnan kädenojennusta heikennämme entisestään myös tavallisten ja kunnollisten asemaa. Myös akateemisten pätkätyöläisten joilla ei ole varaa asua suljetulla esikaupunkialueella.

Toisaalta sekin on totta, ettei ketään pakoteta lailla juomaan viinaa tässä maassa. Oma valinta se on perkele! Toisaalta yhtä paljon omaa valintaa on sekin, että opiskelee alalla, jonka osaajista on ylitarjonta tai jolle ei löydy kysyntää.

...myöskään Helsingissä ei ole pakkoa asua. Ei kukaan mene itkemään asuntoa Espoon Westendistä, jos ei rahaa löydy.

Kaikkien on syytä katsoa itseään peiliin.

Masso päivittelee asuntoloiden vastustajien leimaamista "hirviöiksi" nettikeskusteluissa, mutta syyllistyy itse samanlaiseen leimaamiseen ja yksisilmäiseen argumentointiin. Vai, mikä muu on kyseessä, kun asuntoloiden perustamisen yhteydessä nostetaan esille metrossa tapahtunut kirvesmurha tai hiekkalaatikosta löytynyt huumeneula? Masson väite, että huono-osaisia hyysättäisiin Suomessa työtä tekevien kustannuksella on yliampuva. Kunnat leikkasivat esimerkiksi päihdehuollon erityispalveluja laman seurauksena ankaralla kädellä, ja sama tiukka linja jatkuu useissa kunnissa edelleen. Päihdeongelmaisten parissa tehtävä työ on usein projektimuotoista, eikä tarjoa mahdollisuuksia pitkäjänteiseen työhön. Pahimmassa tapauksessa projektina alkanut palvelu loppuu projektin päättyessä.

Yksiulotteista argumentointia on myös se, että Masso nostaa kirjoituksessaan esille vain tukiasuntoloiden - mahdollisesti - mukanaan tuomat ongelmat, eikä lainkaan positiivisia puolia. Kaikki tällä hetkellä tuen tarpeessa olevat ihmiset eivät kuitenkaan ole välttämättä tuen tarpeessa tulevaisuudessa. Jos riittäviä tukitoimenpiteitä on tarjolla, niin moni kuntoutuu ja palaa takaisin myös työmarkkinoille.