Jukka Relander: Heinäluoma etsii varapuheenjohtajaa

Väinö Tanner, Rafael Paasio, Kalevi Sorsa, Ulf Sundqvist, Pertti Paasio, Paavo Lipponen ja Eero Heinäluoma. Tähän listaan Jutta Urpilainen sen enempää kuin Maria Guzenina-Ricardsonkaan ei taida oikein mahtua. Entisten puheenjohtajien luettelo kertoo myös sen, miksi Eeron olo on nyt ja Uffen olo oli aikoinaan aika tukala. Tosin eri syistä.

Heinäluoman olisi pitänyt jäädä SAK:hon odottelemaan puheenjohtajapaikan vapautumista, Nyt se on myöhäistä.

Kokeileeko SDP Sievinen/Karpela/Saarela-konseptia? Guzenina-Richardson? Uusi niemikin puolueelle tarvittaisiin:
http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/08/13/sd...

Miksei mahtuisi? Koska ovat nuoria naisia?

Paikoilleen jämähtäneelle ja menneisyyteensä takertuneelle puolueelle ominainen tapa ajatella asioita olisi tosiaan sovitella vanhoja saappaita ja yhäti hakea Väinö Tannerille seuraajaa. Uudistusmieltä osoittaisi yrittää saada johtoon henkilöitä, jotka ovat sopivia luotsaamaan puolueen ja liikkeen tulevaisuuteen. Osaaminen, ajattelu ja kommunikaatiokyky lienevät silloin tärkeimpiä mittareita, ja keski-ikäisen virastonharmaan poliitikon muottiin sopimattomuus voi olla pikemminkin etu.

Ehkä joskus lähitulevaisuudesa voidaan päästä lopullisesti eroon vanhakantaisista lokeroinneista ja valita puoluejohtajia "luokkarajan" yli iltapäivälehtien tapaan, kun ne kierrättävät tärkeimpiä toimittajiaan.

Eihän sitä paitsi itsenäistä Metro-lehteäkään enää ole, vaan samat jutut on luettavissa myös Sanoma OY:n toisessa ilmaisläpyskässä, 100-lehdessä.

Mahtaisiko mitään järkyttävää tapahtua vallankäytön EK-SAK-akselilla jos sdp valitsi johtoonsa vaikkapa Ben Zyskowiczin tai Paula Lehtomäen?

Zyskowicz kävi jo hypistelemässä lehmiä Kiuruvedellä, kyllä se kiertokulku siitä kehittyy?

Väitän Sdp:n uudistumisen olevan kerta kaikkiaan mahdotonta, koska itse puoluelaitos keinotekoisine vasemmisto-oikeisto -jakoineen alkaa vedellä viimeisiään. Tämä on mielestäni syy siihen, että uudistuminen ei tunnu ottavan tuulta purjeisiinsa, vaikka puolueeseen kuinka yritettäisiin valaa uudistushenkeä tai sille valittaisiin uutta puheenjohtajaa.

Benedict Andersonin kirja Kuvitellut yhteisöt. Nationalismin alkuperän ja leviämisen tarkastelua (Vastapaino 2007) sopii myös "puolueyhteisöjen" sosiologiseen tarkasteluun, vaikka teoksen alaotsikossa nationalismi erityisesti mainitaankin.

Pakko kommentoida hieman aiheen vierestä:

miksi jopa Jukka Relanderin tasoinen kirjoittaja/ajattelija alentuu arvioimaan naispoliitikon ulkonäköä tuolla tapaa? Olisitko kommentoinut esim. Jyrki Kataista samalla tavalla?

Toivottavasti tämä ilmaisu kertoo enemmän mainittujen "remonttimiesten" ajattelumaailmasta kuin arvoisan bloggaajan.

- Lauri Tierala

...SDP:n punaliput, "työväen laulut" -molemmilla on provosoitu tavallista ihmistä, rienattu ja valehdeltu, aikaansaatu historian hirvittävimpiä tapahtumia, joukko murhaamisia, vankileirien saaristoja, toisinajattelijoiden murhaamisen ja kidutuksien hyväksyntää , DDR:n valtion hyväksyntää ,kun samaan aikaan Berliinin muurille tapettiin työläisiä jne, jne..
On käsittämätöntä, että jotkut voivat puhua humaanista asioista ks. lippujen ja laulujen alta. Kammmottava historiallinen ansa, josta olisi päästävä pikimmin pois!
SDP:lle tsemppiä rohkealle ja välttämättömälle muutokselle! Suomen työmies ei kaipaa verilippuja ja kiihoitus lauluja vaan yhteiskunnan rakentamista ja mahdolisimman hyviä päättäjiä asioitamme hoitamaan...

Jotain pitää tapahtua nopeasti.Jahkailuun ei ole enään aikaa.

Heinäluoma tuskin enää kelpaa SAK:n johtoon.

Heinäluoma pitäisi saada pois eduskunnasta, koska hänellä on sokea pillku aivoissa. Pilkun nimi on Kokoomus.
Jo vaalikeskusteluissa ja -kampanjassa oli aivan mahdotonta kilpailevan puolueen mollaamista ja sama näkyy jatkuvan eduskunnassa.
Hänelle ei ole tullut mieleen demareiden lupaama 2 mrd euron jakovara,

Aivan ensimmäiseksi onnittelut Relanderille kyvystä raaputtaa SDP:tä - maan suosituinta ässäarpaa - pintaa syvemmältä. Vaikka Relanderin luonnehdinta "visuaalisesti lahjakas" ei millään tavoin alenna muiden luonnehdintojen arvoa, on se kuitenkin vahva veto. Kauniista naisesta kun ei maamme kärsimässä seiskapäivän ja naisasialiitto unionin välisessä ahdingissa käyttää kunnioittavasti kuin Relanderin käyttämää luonnehdintaa älykäs, älykäs, älykäs ja sen lisäksi kaunis.

Sitten asiaan - Urpiainen on kovissa liemissä eli Pohjanmaan vesijättömaalla keitetty henkilö (lue: ei leimallisesti nainen) , jolla olisi paljon annettavaa eksyneelle työväenliikkeelle. Kaikista tuntemistani demariedustajista kenties eniten yhdessä Heli Paasion kanssa.

Olen itse tehnyt aktiivista työtä useiden vuosien ajan erinäisissä kansanvallan karkeloissa niin vihreuden, keskustalaisten kuin kokoomuslaistenkin ehdokkaiden eteen - tähän ne sielun rajat näemmä asettuvat - mutta olen jatkuvasti muistuttanut itseäni ja kanssakuulijoitani siitä, että Suomi tarvitsee uudistunutta SDP:tä.

Kokoomus on luonut ilaskiveläisen nahkansa, on koko kánsallisen kehityksemme huomioiden mielenkiintoista nähdä kumpi ymmärtää (lue: ei ehtii vaan ymmärtää) ensin keskusta vai demarit.

Toivoisinkin saavani lukea tästä blogista niin Urpiaisen, Paasion kuin mahdollisten revisionististen vihreiden ja keskustalaisten lyhyitä ja ytimekkääitä näkemyksiä politiikan tulevaisuudesta.

I`ll be back

Jussi Lähde

Ensinnäkään Uusisuomi.fi:n "uutinen" demareiden puheenjohtaja-aprikoinneista ei ollut varsinainen uutinen - ei ainakaan siinä mielessä kuin kolumnisti Relander tarkoittaa. Tässä nimenomaisessa tilanteessa asia on noussut puheeksi tänä nimenomaisena päivänä, ja erittäinkin juuri siitä syystä, että kolumnisti Jari Tervo otti asian spekuloitavakseen.

Meille entisille ja aatteellisille demareille puheena oleva ajatus on tuttu jo vuosien takaa - vähintäänkin niistä ajoista, kun Pertti Paasiosta piti päästä nopeasti eroon lähinnä änkytyksen takia. Sulavampipuheisen Sundqvistin saavutukset sitten tiedämmekin, ja kun hänestä jouduttiin luopumaan, ei vanhasta aatteestakaan ollut enää Paavi Lipposen kaudella paljon jäljellä. Heinäluoman puheenjohtajaksi valinnan aiheuttamista reaktioista voin siteerata vanhaa aateystävääni: "Ei herrajjumala..."

Avauspäivän anti on ollut kieltämättä antoisa. En vain löytänyt linkkiä, jolla olisin voinut aukaista jonkin oman aiheeni keskusteltavaksi. Kaiketi olin vain tyhmä enkä löytänyt. Mutta jos tällaista linkkiä ei tosiaankaan löydy ja keskustelu käydään vain toimituksen ehdoilla, niin olenpa pahoillani. Kyllä se vielä löytyy, se linkki siis, menen etsimään.

Käsitys, jonka mukaan SDP pystyisi valitsemaan naisen puheenjohtajaksi. lieneen toiveajattelua. Käsitys, jonka mukaan "joka paikan" Jutta Urpilainen ylipäätään valittaisiin tai pystyisi toimimaan puheenjohtajana, on toimittajan märkä päiväuni.

Jutta Urpilaisella ei ole sellaista luonteenlaatua, jota puolueen puheenjohtajalta vaaditaan. Hän on liian nuori, kokematon, itsekeskeinen ja kiivas, jotta pystyi rahoittelemaan SDP:n vanhempaa väkeä. Jutta Urpilaisella pitäisi olla kykyä toimia yhteistyössä paitsi Keskustan ja Kokoomuksen kanssa. Hänen puheidensa ja käyttäytymisensä perusteella on vedettävissä johtopäätös, ettei yhteiskykyisyys ole kaikkein parhaimmasta päästä.

Toisaalta SDP:lle tekisi hyvää vaihtaa monille demareille ongelmallinen Heinäluoma nuoreen naiseen. Mielestäni politiikkosuvun jälkeläinen Heli Paasio sopii paremmin johtamaan puoluetta kuin kiivas Urpilainen. Hänkin lienee liian nuori vaativaan tehtävään. Ja Heinäluoma jatkaa, kun naiset tappelevat keskenään.

Onse kotuulista että demarit putsaa ideolokiaansa ja mainostaa asialisesti seuraavissa vaaleissa.

Vähän voi olla vaikea korjata SDP:n mainetta, jonka ääriporvari Lipponen tahrasi kai lopullisesti kiukutteluillaan. Lipponen ainakin välitti voimakkaasti kuvaa miehestä, joka ajoi vain omia etujansa.

Nämä nuorehkot naiset olisivat varmaan hyvä kasvojenkohottaja puolueelle. Guzenina-Richardsonilla on ainakin kolumneissaan hyviä näkemyksiä, Urpiaista en tunne, mikä ei ole ainakaan haitta imagollisesti.

Käydessäni äsken lukemassa SDP:n periaatteita hämmästyin suuresti, kun siellä mainittiin myös kristillinen etiikka yhtenä peruselementtinä, kaikkea sitä oppii.

Avannisen kommentti puoluelaitoksen romahtamisesta vasemmisto-oikeisto-jakoineen on aika lähellä varmaan normiäänestäjän käsitystä, mutta poliittisessa päätöksenteossa näkyy vahvasti se mielikuvamarkkinoinnin petollisuus, esimerkiksi Keskusta ei olekaan keskellä, vaan edustaa oikeampaa oikeistoa, kuin Kokoomus.

SDP:n on vaikea nousta kuppasta, jonne se on osin omaa syytään pudonnut. Valtion hoitajan viittaa kannettiin liian pitkään, puheenjohtajalta ja varapuheenjohtajalta puuttaa mediassa tarvittava karisma, rakenteet ovat menneeltä vuosisadalta ja aktiivi jäsenistö on vanhentunut ja ukkoutunut.

Ei hyvätä näytä, vaikka Kokoomus töpeksinnällään on antanut kaikki aseet uuteen ylösnousemukseen. Aina kun Heinäluoma avaa suunsa, katsojassa herää epäilys: sillä taitaa kuitenkin olla ketunhäntä kainalossa. Varapuheenjohtaja ei taas muuten ole uskottava. Sitä leima ei saa pesemällä pois.
Rakenteet pitää uusia perusjärjestötasolta lähtien nykyaikaa vastaaviksi. Monikerroksinen kunnallisjärjestödemokratia ja päätöksentekoprosessi ei ole tästä maailmasta. Äänestäjä ei ole ainakaan kahteen vuosikymmeneen ymmärtänyt, kuka kuntatasolla päättää ja mistä. Äänestäjä ei ymmärrä, miksi se ei ole valtuutettu, jota on äänestänyt, vaan kasvoton järjestö.