Kai Ekholm: Onko mepeistä mihinkään?
Julkaistu: 30.4.2009
Euroopan muistiorganisaatiot ovat viime vuodet olleet sitkeässä puolustuskamppailussa äänitteiden suoja-ajan pidentämistä vastaan. Kokemukset Yhdysvalloista ovat olleet selvät: oikeudet saatuaan ääniteteollisuus ei pysty tai halua tuottaa historiallisesta aineistosta kuin pienen kaupallisen osan. Muu jää pimeään arkistoon.
En palaa asian yksityiskohtiin. Suoja-aikaa pidennettiin äskettäin 50 vuodesta 70:een. Se oli torjuntavoitto, mutta sellaisenaankin merkitsee, ettei suomalainen ääniteperintö siirry tämän sukupolven kuultavaksi nettiin. Kyseessä eivät ole vain iskelmät, vaan monet ei-kaupalliset äänitteet, jopa puheet ja luontoäänet. Kansalliskirjastot koko Euroopassa olisivat olleet halukkaita luomaan reilun maksatusjärjestelmän tekijöille, ryöstökalastuksesta ei ollut kyse.
Nyt siis odotettavissa: savikiekkoja, savikiekkoja, savikiekkoja. Tyytykää siihen. Ovathan nekin hienoja.
Saamme syyttää tai kiittää muutamaa suomalaista meppiä. Ajattelin niellä harmini ja olla kirjoittamatta (vaimonkin neuvosta). Koska poliitikkojen tekojen seuraukset eivät juuri kiinnosta, elleivät ilmiöt ole sukupuolielämän alueelta, päätin sanoa pienen sanani. Mielikuvaksi jäi, etteivät useat mepit ole edes vaivautuneet perehtymään asiaan.
Brian Crowleyn mietinnön mukainen pidennysehdotus siis voitti äänestyksessä. Se sai kaikilta mepeiltä yhteensä 377 puoltoääntä ja 178 vastaääntä – ja 37 meppiä jätti äänestämättä tai äänesti tyhjää.
Odotan kiinnostuksella seuraavaa tärkeää äänestystä.
Äänitteiden suoja-ajan pidentämistä 70 vuoteen ajoivat europarlamentissa keskustan, kokoomuksen ja demarien suomalaismepit. Sitä vastustivat keskustan, vasemmistoliiton ja vihreiden mepit.
Suomalaiset saavat kiittää seuraavia meppejään, etteivät saa kuultavakseen suomalaista ääniteperintöä lähivuosikymmeninä esim. Kansallisesta digitaalisesta kirjastosta, jota juuri rakennamme.
Suomalaismepeistä suoja-ajan pidentämisen puolesta äänestivät Anneli Jäätteenmäki (kesk.), Hannu Takkula (kesk.), Ville Itälä (kok.), Eva-Riitta Siitonen (kok.), Ari Vatanen (”kok.”), Lasse Lehtinen (sd.) ja Reino Paasilinna (sd.).
Pidentämistä vastustivat Henrik Lax (r.), Samuli Pohjamo (kesk.), Kyösti Virrankoski (kesk.), Esko Seppänen (vas.) ja Satu Hassi (vihr.). Nostan hattuani heille; poikkeava mielipide osoittaa, että he ymmärsivät, mistä oli kyse ja he todella yrittivät ajaa kansallisen kulttuuriperinnön asiaa.
Äänestyksestä olivat poissa Eija-Riitta Korhola (kok.), Sirpa Pietikäinen (kok.) ja Riitta Myller (sd.). Ehkäpä Sirpa Pietikäiselle oli tärkeämpää kuvauttaa itseään NYT-liitteen kokovartalokuvaan tai Eija-Riitta Korholalla oli ankaria dead lineja blogiensa ja monien naistenlehtihaastattelujen kanssa. Kuluuhan kuvauksiin ja meikkeihin paljon aikaa. Työtään he eivät hoitaneet.
Odotan kiinnostuksella seuraavaa tärkeää äänestystä. Toivottavasti joskus kotimaa ja sen kulttuuriperintö muistuu mieleen simpukoita ja Gewürstramineria siemaillessa. Ja olihan ne vaalitkin tulossa.
Aiheesta enemmän:
http://www.digitoday.fi/yhteiskunta/2009/04/28/suo...
Tähän näkökulmaan liittyvät asiasanat
Paikat: Eurooppa, Yhdysvallat
RSS
Facebook
Tilaa uutiskirje
Hyvä kirjoitus, Kai! Sen
Hyvä kirjoitus, Kai!
Sen kummempia selittelemättä suosittelen Digitoday- sivun kommenttien lukemista.
Äly hoi älä jätä meitä
Niin kuka omistaa kulttuurin? Tai oikeammin kenelle annamme oikeudet kulttuuriin. Muutamalle ylikansalliselle mediajätille. Ilmeisesti.
Kertauksen vuoksi:
Yäk-äänen siis saavat kulttuuri-ihmisiltä:
- Anneli Jäätteenmäki (kesk.)
- Hannu Takkula (kesk.)
- Ville Itälä (kok.)
- Eva-Riitta Siitonen (kok.)
- Ari Vatanen (”kok.”)
- Lasse Lehtinen (sd.)
- Reino Paasilinna (sd.).
- Eija-Riitta Korhola (kok.)
- Sirpa Pietikäinen (kok.)
- Riitta Myller (sd.)
10 kulttuurinvihaajaa. Löytyy varmaan 10 selitystä. Kuulisimme mielellämme muutaman. Vai... jaksaako sitä lässytystä kukaan kuunnella?
Justiinsa nii !
He eivät tiedä mitä tekivät.
Luulivat kannattavansa peniksenpidennystä.
Hyvä kirjoitus, kannattaa lukea!
Tämä on tekijänoikeushysterian toinen puoli, meiltä katoaa paljon materiaalia lukkojen taakse jota voidaan pitää kansallisesti ja kansainvälisesti tärkeänä.
Pidennysaika oli selvä voitto suurille mediayhtiöille, näin ne voivat pitää jemmassa "vähemmän" myyvän tavaran. Nyt ne voivat huoletta panostaa kaupallisempaan tavaraan, kuin vähemmän myyvään, jolla on pienempi asikaskunta.
Esim. musiikissa tämä tietää monien jazz-, blues-, ja muiden musiikin harvinaisuuksien katoamista lopullisesti.
Sama kohtalo on elokuvilla ja kirjoilla jne edessä.
Komissaari McGreevyn perusteluista
"Europe's performers often live a very precarious existence at the best of times. This proposal ensures that performers can, in their late life, recoup a share in the income they generate."
Tämä oli ensimmäinen käsittely Euroopan parlamentissa. Seuraavaksi asiaa käsittelee jäsenvaltioita edustava EU:n neuvosto, jonka kannasta äänestetään parlamentin toisessa käsittelyssä.
Jos parlamentti ei hyväksy neuvoston kantaa, asia siirtyy sovittelumenettelyyn. Jos siinä ei päästä yhteisymmärrykseen, lainsäädäntöehdotus raukeaa.
Parlamentti on ina samaa
Parlamentti on ina samaa mieltä kuin EU:n todellinen johto eli Bilderberg-väki. He taas omistavat suuret monikansalliset yhtiöt ja koko maailman (lähes). Komissio on vielä enemmän täysin tämän natsioligarkian työkalu. Siis voimme arvella, että vain huonompaan suuntaan mennään jatkokäsittelyissä, jos mennään.
20 vuodella ei merkitystä
Eihän päätös estä historiallisen aineiston siirtämistä nettiin. Joku 20 vuotta ei ole mikään ratkaiseva raja. Aktiivisesti vain tekemään sopimuksia levy-yhtiöiden kanssa, Ekholm! Varsinkin jos on "reilu maksatusjärjestelmä".
EU voisi myös tehdä periaatepäätöksen vanhemman aineiston selkeästi halvemmasta korvauskäytännöstä.
Nämä päätökset ovat kuitenkin ihan pihalta, sillä kansalaistoiminta ja torrentit soivat kuumana.
täsmennetään hiukan
valitan jos sotken hyvin alkaneen mussutuksen joillakin tosiasioilla eu-parlamentin päätöksestä tallenteiden suoja-ajasta. kirjastonjohtaja ekholm kun oikoi joitakin mutkia hiukan liiaksikin sinänsä vauhdikkaassa kolumnissaan.
komissio esitti 95 vuoden suoja-aikaa nykyisen 50 vuoden sijasta mutta parlamentti löysi kompromissin 70 vuodesta. kyse ei ole kuten tekijänoikeudessa tekijän kuoleman jälkeen laskettavasta ajasta vaan tallenteen julkaisusta laskettavasta ajasta.
ihmisten keski-iän nousun myötä moni muusikko elää yhä, vaikka tallenteen julkaisusta on 50 vuotta. siksi parlamentti halusi nostaa vuosirajaa ja päätti samalla, että muusikon on saatava kaikki rojaltit myös pidennetyltä ajalta. samaten parlamentti tuki eläkerahaston perustamista muusikoille siten, että levy-yhtiöt maksavat siihen viidenneksen suoja-ajan pidentämisen niille tuomasta hyödystä.
musiikin kirjastokäyttöön päätös ei paljoa vaikuta, luulisin, sillä musiikin tekijöillä on jo tekijänoikeussuoja joka ulottuu 70 vuotta heidän kuolemansa jälkeen. jos muusikon työn suoja-aika pitenee 70:ään vuoteen levytyksestä loppunee se useimmissa tapauksissa jo paljon ennen sanoittajan tai säveltäjän teoksen saamaa suojaa.
esimerkiksi georg malmsten teki ensilevyjään 1920-luvun lopulla. Hän kuoli 1981 ja hänen työnsä on suojattua siitä 70 vuotta eteenpäin. sen sijaan hänen varhaisimpien levytystensä muusikkojen työ on jo nyt vapaata tämän 70 vuoden suoja-ajan kanssakin.
Suoja-aika sulkee käytön
Heikki Jokinen on periaatteessa ihan oikeassa. Mutta suoja-ajan pidentäminen 70 vuoteen ei välttämättä paranna artistien asemaa, koska varsinkin isot levy-yhtiöt pitävät vain murto-osaa vanhoista äänitteistään saatavilla. Arkistossa makaava nauhoitus ei tuo taiteilijalle tuloja.
Suoja-ajan päättyminen on mahdollistanut monille pienemmille toimijoille hyvät mahdollisuudet palauttaa yleisön kuuluville yli 50 vuotta vanhoja äänitteitä. Vaikka äänitteiden käyttö on ollut vapaata, niin silti uudet julkaisijat ovat maksaneet niistä tekijämaksut (ns. Teosto-maksut) säveltäjille ja sanoittajille, mikä on tuonut tuloja musiikin tekijöille. Säveltäjienhän tekijänoikeudet säilyvät 70 vuotta säveltäjän kuoleman jälkeen.
Mutta yhä elossa olevia säveltäjiä arkistossa oleva nauha ei mitenkään hyödytä.
Levy-yhtiöille suoja-ajan pidentäminen 70 vuoteen on torjuntavoitto. Tosin se tuskin parantaa aiemmin julkaistun musiikin saatavuutta. Päinvastoin, nykyisin suurissa vaikeuksissa olevat isot levy-yhtiöt eivät varmasti tulevaisuudessakaan aktivoidu valtavirran ulkopuolelle menevien arkistoäänitteiden julkaisuun.
Ekholm on oikeutetusti tuohtunut
EU-komissaari:
"Europe's performers often live a very precarious existence at the best of times. This proposal ensures that performers can, in their late life, recoup a share in the income they generate."
Kanta A:
"- Anneli Jäätteenmäki (kesk.)
- Hannu Takkula (kesk.)
- Ville Itälä (kok.)
- Eva-Riitta Siitonen (kok.)
- Ari Vatanen (”kok.”)
- Lasse Lehtinen (sd.)
- Reino Paasilinna (sd.).
" -- Löytyy varmaan 10 selitystä. Kuulisimme mielellämme muutaman. Vai... jaksaako sitä lässytystä kukaan kuunnella?"
Kanta B:
"Eihän päätös estä historiallisen aineiston siirtämistä nettiin. Joku 20 vuotta ei ole mikään ratkaiseva raja. Aktiivisesti vain tekemään sopimuksia levy-yhtiöiden kanssa, Ekholm! Varsinkin jos on 'reilu maksatusjärjestelmä'."
Kanta C:
Kansalliskirjastoja, jotka lakiin perustuen kantavat vastuuta musiikkiperinnöstä ja sen käytettävyydestä, ei ole ilmeisesti kuultu lainkaan. Mepit ovat sen sijaan ostaneet tunteeseen vetoavan perustelun, joka on esitetty Euroopan Unionin parlamentille. Kyllä musiikin tekijät olisivat rahansa saaneet, vaikka äänitteiden suoja-aikaa ei olisi pidennetty 50:stä 70:een vuoteen. Tätä mepit eivät vain tulleet ajatelleeksi. Hups.
Kirjoita uusi kommentti