Minna Lindgren: Nimimerkki Viittiks kelaa

Georg von Wrightin jälkeen älymystö sen kun vaan paranee!

Kuinka ollakaan luin pari päivää sitten tämän Kirsi Pihan lukupiirin aikaansaannoksia, so. "arvosteluja" A. Kelan kirjasta. Kyllä haisi todella pahasti kateudelle ja katkeruudelle. Yksikään lukupiirin lässyttäjistä ei löytänyt mitään hyvää Kelan kirjasta. Kela sai näiltä amatööreiltä näpsiä ohjeita: vältä sidesanoja yms.

Kuvio on kirkas. Lukupiiriläiset haluaisivat omia tekstejään julkisuuteen mutta sitten tulee joku perkeleen kitaranrämpyttäjä ja ohittaa piiriläiset. Vituttaahan se.

Lukupiiri kuitenkin on HS:n nykyisessä blogistanissa lähimpänä älyllistä ja sivistynyttä toimintaa (pl. Hannu Mäkelä, joka on outo dinosaurus viihdehömpän seassa).

Onneksi on Usari, siis sen vähemmistön kannalta joita kiinnostaa muukin kuin Johanna Tukiainen ja lukijoilta tilattu sosiaaliporno jota esim. Ryhmäterapiaksi kutsutaan.

.

Anssi Kelan aivohäiriö (muistaakseni asperger) ei ollut varsinaisesti tuulesta temmattu, koska lööpissä siteerattiin Anssia itseään, joka oli lukenut netistä aspergerin oireistoa ja tullut sittemmin vakuuttuneeksi että se hänellä joissain määrin on ja ellei, niin ainakin jotain sinne päin.

Olisi ollut paljon mielenkiintoisempaa, jos Anssi olisi eksynyt esim. skitsofreniaa tai tourettea käsittelevälle sivustolle.

Kelan kirjasta en tiedä mitään enkä paljoa kirjallisuudestakaan. Seitsemän veljestäkin on vielä lukematta.

Sen sijaan alkaa yhä enemmän kummastuttaa valtakunnan päälehden linja nostaa aivan omituisia asioita suuriksi uutisiksi. Tässä nyt oli hyvä esimerkki. Vaalirahoitusjupakka nyt toki oli paljon vähemmän omituista mutta sitä ihmettelin, että HS:n linja oli ennemminkin kirjoittaa asiasta mahdollisimman usein mitä tahansa eikä hyviä, ajateltuja ja tutkittuja juttuja. Noin kuukausi takaperin lehdessä myös uutisoitiin siitä, kuinka varusmiehet olivat vapaaehtoisesti saaneet mennä kokeilemaan kyynelkaasua ilman naamaria. Siis jos niin halusivat. Lukijat osasivat heti kertoa, että näin on tehty aika kauan ja suurin osa miehistä näin haluaa tehdä. Itse en aikoinani halunnut eikä pakotettu. Asia kuitenkin uutisoitiin suuremmin pohtimatta sellaiseen sävyyn, että vaikutelmaksi jäi jonkun oikeuksia poljetun.

Onko HS ottamassa suuntaa kohti IS:n ja IL:n kaltaisia turhakkeita?

Pakko kyllä todeta, HS:n lukupiiri kuuluu mielestäni niihin blogeihin joihin itsekin suhtauduin alussa kriittisesti. Kun Kirsi Piha toimi vielä aktiivisesti politiikassa, en kokenut kovinkaan vahvoja yhtymäkohtia hänen ajattelutapoihin. Olen kuitenkin ylpeä, että Lukupiirin kautta olen ollut kykeneväinen muuttamaan mielipidettäni (ehkä osittain siksi, että Kirsin poliittinen ajatusmaailma loistaa kaukana kaukana taka-alalla kirjoituksissa).

Olen ennenkin kiinnittänyt huomiota noihin Hesarin tekemellä tehtyihin "uutisiin". Vähän niinkuin tämä Mimosa Palen jättihäpy, joka "ei suostu häipymään otsikoista"... :P

Viimeisin noista uutisista taisi olla sellainen, että joku amerikkalainen bloggaaja jossain oli maininnut hävyn tai laittanut blogiinsa kuvan siitä.

Tuore huolenaihe HS:n uutisoimana:

-Stubb ei valita käytävähommista (uhkaa tulla presidentin "syrjäyttämäksi" EU:n neuvottelupöydästä)

Kirsi Pihan alkuperäinen slogan Lukupiirin vetäjänä:
-40 vuotias politiikasta toipuva helsinkiläinen

Olen elänyt rock-musiikin ehdoilla suurimman osan elämästäni. En ole koskaan osannut arvostaa Anssi Kelan musiikkia. Kirjan lukeminen avoimin mielin, ilman ajatusta Nummelan Neil Youngista oli haaste. Olin hyvin tyytyväinen saatuani rillit putsattua ja kyetessäni lukemaan "Kesä Kalevi Sorsan kanssa"-kirjan ilman ajatustakaan lauluntekijä Anssi Kelasta. Diggasin kirjasta aidosti. Kirjailija osaa kertoa tarinan, mitä muuta kirjailijalta pitäisi vaatiakaan?

Menestyneestä lauluntekijästä on helppo repiä hölmöjä otsikoita keltaiseen lehdistöön. HeSarin uutisointi oli kaikin puolin ala-arvoista, vaikka lukunurkkaa arvostankin. Unohtakaa ne ja suhtautukaa Kelaan tässä tapauksessa kirjailijana, joka ei ole vielä kirjoittanut mestariteosta mutta hyvän esikoisromaanin.

Hienoa, että edes yksi täällä asiantuntevasti ja ennakkoluulottomasti kommentoinneista on lukenut Kelan kirjan. Minäkin olen lukenut, ja se oli enemmän huono kuin hyvä. Kouluarvosanaksi antaisin 6,5. Mutta aineksia Kelalla on siihen, että hän voi kehittyä kirjailijana jos vain haluaa kehittyä. No, se siitä.

Minna Lindgren on ottanut asiakseen arvostella Kirsi Pihaa henkilönä. En ymmärrä, miten se liittyy siihen, että Hesarin jutut ovat kyseenalaisia? Jutun alun lainausvalinnat kertovat kyllä, millä mielellä Minna Lindgren on hommaan lähtenyt. Minna Lindgrenin oman arvomaailman se ainakin paljastaa. Onnea Minnalle valitsemallasi tiellä. Itse pidän Kirsi Pihan ihmisiä arvostavasta tyylistä paljon enemmän.

Eikös juuri julkaista jokin suuri tutkimus, jonka mukaan kansalaiset arvostavat kulttuuriammateista eniten kirjailijan ammattia ja vähiten kriitikon ammattia. Suomessahan on perinne, että kritiikin kohde ei saisi itse osallistua teoksestaan käytävään keskusteluun. Yhtä vahva perinne on se, ettei kritiikistä saa kirjoittaa kritiikkiä. Nyt voisi kysyä, että miksi ei.

"Yhtäkkiä seitsemän hengen harmiton nettipiiri sai oudot mittasuhteet. Kulttuurisivulla puhutaan kritiikistä, ei nimimerkkien mielipiteistä. Jiikoo, Kerttuli, Mermaid jne. eivät kuvittele kirjoittavansa taidearvosteluja, mutta HS:n kulttuuritoimitus nosti heidät surutta oman ammattikuntansa eturiviin."

Lindgrenin kirjoituksessa tämä huomio on tärkeä. Helsingin Sanomien nettisivuilla ilmestyy Lukupiiri, johon voivat osallistua kaikki kirjallisuudesta kiinnostuneet. Lukupiirille on tunnusomaista juuri omien ajatusten ja mielipiteiden esiintuominen (vrt. YLE1 Lukupiiri, johon soittajat osallistuvat juuri tällaisella yksittäisellä mielipiteellä, eivät koko teoksen analyysilla http://blogit.yleradio1.yle.fi/lukupiiri ).

Olen lukenut Kelan kirjan. Se oli hauska, pidin siitä todella! Tuli ahmittua se läpi niin nopeasti kun piti saada tietää miten se loppuu, että ajattelin lukea sen uudemmankin kerran vähän hitaammin.

tässä osoitus US:n uusliberalismista: keskustelu, jossa ei haukuttu ryssiä tai Mannerheimiä.

Kaikesta huolimatta me kokkarit kuulumme sittenkin eliittiväkeen, joka löytää mielenkiintoiset aiheet ja osaa keskustella niistä sivistyneesti.

Pidän kovasti Minna Lindgrenin tyylistä, vaikka se on melko karskia. Hänen sivalluksensa kuitenkin osuvat oikeisiin kohteisiin. Hyvä, että Hesariakin kritisoidaan. Kirsi Pihan lukupiiriä en ole seurannut. Sen sijaan olen mielihyvin lukenut hänen kolumnejaan Talouselämässä. Mielestäni hän kirjoittaa hyvin, parempaa kieltäkin kuin Minnan lainauksissa.