Pasi Rutanen: Välittäjä
Julkaistu: 13.10.2008
Nobelisti Martti Ahtisaaren menestyksellisen, ammattipiireissä myyttimaineen saaneen neuvottelutaidon olemusta on eritelty lukuisissa lausunnoissa ja onnitteluissa.
Presidentin ja välittäjän roolissa Ahtisaari kävi usein myös Kiinassa, missä polkumme niin ikään muutamaan otteeseen kohtasivat. Seuraavat lyhyet merkinnät ovat osa nyt maailmalla luonnosteltavaa rauhantekijän historiallista muotokuvaa.
Vuoden 1997 syyskuun 22. päivänä Ahtisaari pysähtyi presidentin ominaisuudessa Pekingissä matkallaan Japaniin. Kiinan presidentti Jiang Zemin otti vieraan vastaan maan johdon uudessa ”Kielletyssä kaupungissa”, Zhonganhaissa.
Jiang selosti laajasti kiinalaisin tunnusmerkein toteutettavia uudistuksia. Ahtisaaren olemus ja tapa paneutua kiertelemättä suoraan asiaan panivat myös Jiangin toteamaan, että osa Mao Zedongin puheista on osoittautunut vääriksi ja että kulttuurivallankumous oli virhe.
Ahtisaari otti esille kansalaisten oikeusturvan kehittämisen. Jiang totesi olevansa tyytyväinen Suomen kanssa harjoitettuun oikeusalan yhteistyöhön. Ahtisaaren painottaessa edelleen kansalaisten oikeusturvan merkitystä Jiang yhtyi ajatukseen, mutta ei voinut olla viittaamatta Yhdysvaltain presidenttiin Lincolniin, joka oli todennut kaikkien olevan tasavertaisia ja joidenkin olevan jopa muita tasavertaisempia.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta, kun Jiang intoutui puhumaan englantia ja tuomaan esille ajatuksiaan ”Americanasta” ja muun muassa ihailemastaan Mark Twainista. Ahtisaari vaikutti osaltaan siihen, että Jiang oli tässäkin tilaisuudessa rento, jutteli niitä näitä, piirsi kirjainmerkkejä ja lausui muutaman runon sekä mietteen.
Koska Ahtisaaren matka suuntautui Japaniin, keskustelu ajautui myös pitkään pohdiskeluun siitä, kuinka vaikea kansakunnan on päästä eroon historian painolastista. Jiang antoi tunnustusta Saksalle, joka oli hänen mielestään kyennyt rehellisesti analysoimaan menneisyyttään. Se oli tullut sinuiksi oman historiansa kanssa. Keskustelijat eivät tällöin tienneet, että Serbia ja Kosovo olisivat seuraavan tapaamisen aihe.
Syyskuun 8. päivänä 1999 Ahtisaari lensi Pekingiin yhdeksi päiväksi Kosovo-sovittelijan roolissaan. Hänen tarkoituksenaan oli selostaa tilannetta ilman diplomaattisia sanankäänteitä ja yrittää saada Kiina samalla mukaan läntisten suurvaltain kehittelemään rauhanprosessiin.
Viimeistään nyt omituinen Suomen brändiprojekti voidaan panna takaisin virkamiesten pöytälaatikkoihin. Ahtisaari on jo hoitanut tämän projektin.
Syntynyt tilanne oli uhkaava siinäkin mielessä, että Kiinan suurlähetystö Belgradissa oli joutunut pommituksen kohteeksi vain kuukautta aikaisemmin. Tämä oli ankara isku kiinalaisten itsetunnolle. Paluu kovaan, vanhakantaiseen kielenkäyttöön tapahtui hetkessä. Myös Jugoslavian tilanteeseen liittyvät tosiasiat hävisivät propagandakoneiston pimentoihin.
Ahtisaaren suorasukainen, tasapainoinen tapa selostaa tilannetta pani kuitenkin pöydän toisella puolella kuuntelevat Kiinan ammattilaiset nyökkäilemään hyväksyvästi.
Vain muutama kuukausi tämän jälkeen, joulukuun 19.päivänä 1999, Martti Ahtisaari ahtautui vaatimattoman macaolaisen hotellin pieneen salonkiin yhdessä oman seurueemme ja Kiinan koko poliittisen johdon kanssa. Kyseessä olivat Suomen EU-puheenjohtajuuden viimeiset päivät, Macaon juhlallinen luovutus takaisin Kiinalle sekä Jiangin ja Ahtisaaren viimeinen tapaaminen maittensa presidentteinä. Tapaamisen järjestäminen nimenomaan Macaossa oli ollut työn ja tuskan takana.
Ehkäpä huoneen ahtaus tai Macaon trooppinen ilmasto saivat Jiangin ties monennenko kerran kehaisemaan Suomen raitista ilmaa.
Kun Macaoon omalla koneellaan pyrähtänyt Jorma Ollila oli kertonut Nokian valmiudesta jakaa kokemuksensa kiinalaisten kanssa, paikalla olleet kolme suorapuheista miestä - Ahtisaari, Jiang ja pääministeri Zhu Rongji – jättivät sananhelinät sikseen. Jiang naljaili heti aluksi, että muut paikalla olijat, mukaan lukien hänen oma ulkoministerinsä, olivatkin sitten pelkkiä diplomaatteja.
Monia aiheita sivunneen keskustelun loppusuoralla Jiang totesi Ahtisaarelle, että tällä on 11 vuotta nuorempana miehenä vielä loistava tulevaisuus edessään. Tuskin Jiang arvasi, miten oikeaan hän osui.
Ennen eroa Jiang lainasi vanhaa kiinalaista sananlaskua: ”Suuren ongelma on se, kuinka olla pieni.”
Nelisen vuotta myöhemmin, jätettyäni jo ulkoministeriön, istuimme Ahtisaaren kanssa autossa matkalla Suzhousta Shanghaihin. Matkan aiheena oli erään suuren suomalaisyrityksen hallituksen kokous. Ahtisaari oli ollut tien päällä jo vuorokaudet ympäriinsä. Unet olivat jääneet vähiin.
Automatkamme alkoi aamulla kello kuusi. Nytkin matkakumppani ilmestyi hotellin aulaan suihkunraikkaana, pirteänä ja valmiina käyttämään parin tunnin automatkan jutusteluun. Hänellä oli mukanaan yhtenä keskustelupohjana juuri ilmestynyt Foreign Affairs, olennaisilta kohdiltaan tarkasti alleviivattuna.
Moni on joutunut matkoilla pohtimaan myös Ahtisaaren fyysisen kestävyyden salaisuutta.
Viimeistään nyt omituinen Suomen brändiprojekti voidaan panna takaisin virkamiesten pöytälaatikkoihin. Ahtisaari on jo hoitanut tämän projektin.
 |
Tähän näkökulmaan liittyvät asiasanat
Henkilöt: Martti Ahtisaari
Yritykset: Nokia
Paikat: Kiina
Muut: Nobelin rauhanpalkinto
RSS
Facebook
Tilaa uutiskirje
Ihminen Martti Ahtisaari
Martista on kerrottu paljon juttuja. Osa tosia ja osa ei niin tosia. Tämä seuraava tarina kuvaa hieman hänen luonnettaan ystävä- ja kaveripiirissä. Olin FINNIDAlla toissä Dar es Salaamissa 1980-81 Martti Ahtisaari kävi silloin Tansaniassa varsin usein. Kävin SL Risto Kaupin kanssa metsällä Arushassa joten minäkin sain kutsun suurlähetystön saunaan lähinnä kai seurustelu-upseeriksi.
Kaupin Risto oli juomistaan tunnetusti tarkka mies joten tarjolla oli muistaakseni koko kolmikolle 2 x olut, 2 x lonkero ja 2 x sooda. Minä join tietysti soodat. Mara kertoili saunan lauteilla että työskennellessään SIDA:lle Pakistanissa v 1961-1963 hän tapasi siellä vanhimman veljeni Reinon joka toimi siellä UNMOGIP:n sotilastarkkailijana. Koska muita suomalaisia ei alueella juurikaan ollut niin nämä ulkosuomalaiset olivat lyöneet hynttyyt yhteen ja herkutelleet jokiravuilla paikallisen jokilaivan ravintolassa ja maistelleet joskus jopa konjakkia.
Toivottavasti energiaa riittää vielä yhteen projektiin...
Onnea Nobelin rauhanpalkinnon johdosta, Presidentti Ahtisaari!
Seuraavaksi projektiksi: Karjala takaisin! Tarton rauhan vuosipäivä on 14.10.
http://rescordis.net/ahtisaarikarikVaaSin.jpg
(Kuva: Res Cordis Web, copyright FREE 1997 VAPAA julkaisuoikeus!)
Tarton rauhan vuosipäivänä 14.10 on syytä lähettää nootti Venäjälle ja kysellä, miksei se ole kohtuuajassa virallisesti onnitellut presidentti Ahtisaarta ja Suomea Nobelin rauhanpalkinnon johdosta. Venäjän toiminta on viime aikoina ollut muutenkin nootin väärttiä. Se leikkii maailmanpalon tulitikuilla järjestellen kriisejä, jotka palvelevat sen kyynisiä etuja ihmiskunnan kustannuksella.
Suomi brändi
"Viimeistään nyt omituinen Suomen brändiprojekti voidaan panna takaisin virkamiesten pöytälaatikkoihin. Ahtisaari on jo hoitanut tämän projektin." Juuri näin, monessakin mielessä. Ja se positiivinen lataus muistamisessa on, että Ahtisaari on suomalainen.
Toivoa sopii, että vaikka demarit ja valtamediat "savustivat" hänet yhden kauden jälkeen pois Tasavallan presidentin virasta, ei lasketa suomalaisten viaksi. Se kun on se negatiivinen lataus. Näin jälkikäteen tarkasteltuna, onnellista sekä Ahtisaarelle että Suomelle, että kävi niinkuin kävi.
Mistäköhän johtuu kuvitelmamme, että fyysinen kunto jollain tavalla ja välttämättä korreloi henkisen kunnon ja kyvykkyyden kanssa? Ahtisaari ehkä liikkui kuin ankka, mutta hän sentään osasi ja osasi myös ottaa vastuuta. Mitä ei voi sanoa kaikista poliitikoista. Tasavallan Presidenteistäkään.
Mutta muuten olen sitä mieltä, että:
Jos muutosta todella haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi
Rauhanpalkinto rauhattomina aikoina menneen Naton varjossa
Cc: okivinen@kolumbus.fi ; jyri.hakamies@defmin.fi ; paavo.vayrynen@formin.fi ; alexander.stubb@formin.fi ; ilkka.kanerva@eduskunta.fi ; martti.ahtisaari@cmi.fi
(Presidentti Martti Ahtisaari sai vihdoin ansaitsemansa Nobelin rauhanpalkinnon merkittävästä elämäntyöstään ihmisyyttä kohtaan - Onneksi olkoon!)
[ ... Kosovo laukaisi rauhattomuuden leviten entisen Gruusian, Etelä-Ossetian ja Abhaasian alueille, missä eri kansallisuusryhmät eivät sopineet kiistojaan ja hajosivat omiksi alueikseen Venäjän varjoon ja "suojelukseen". Onko Venäjä matkalla tulevan maailman suurvallan Kiinan leiriin - lännen "hyljätessä" venäläiset? ... ]
Alexander Stubb Suomen poliittisessa historiassa
Vaikka ei ole poliittisen nekrologin aika niin mistä muusta kuin tavaramerkkihankkeesta Alexander Stubb "jää" Suomen historiaan?
Paavo Lipponen jäi Suomen historiaan elintarvikevirastohämäyksestä kahta päivää ennen vuoden 2003 eduskuntavaaleja ja Irakin sodasta.
Alexander Stubb tarvitsee oman hankkeen, josta jää hänen puumerkkinsä Suomen historiaan. Etyj-puheenjohtajuus ei sovi sellaiseksi, koska Etyj nimenomaan ajettiin ensiksi Naton ja Yhdysyvaltain toivomuksesta ensin EU:n varjoon, sitten nurkkaan ja lopulta lopetettiin koko Georgian kysymyksen käsittely.
Ellei Etyj käsittele IVY:ä niin mitä se sitten käsittelisi? Sosialidemokraattien väärinkäytöksiä kotiäänestyksessä Kokkolassako?
Brändiprojektiko pöytälaatikkoihin?
Kiitos Pasi Rutaselle: se oli hienon miehen hieno kirjoitus hienosta miehestä.
Yksi pointti kuitenkin: Rutanen ei ole ensimmäinen, joka kehottaa panemaan UM:n Suomi-brändi-projektin piiloon. Ahtisaari kun on jo hoitanut homman. Kulttuuriväki tekee samaa vedoten Karita Mattilan ym. tekevän saman kuin Ahtisaari omalla sarallaan jne. Mitään projektia ei niin muodoin tarvita, sanovat.
Mutta ovatko nämä kaksi väylää todellakin toistensa vaihtoehtoja? Minun mielestäni eivät ole. Ne voivat parhaimmillaan tukea oivasti toisiaan. Ei kai kukaan kuvittelekaan, että mokoma määräaikainen työryhmä pystyisi kehittämään jotain erinomaista uutta asiassa, joka pohjimmiltaan vaatii vuosikausien uurastuksen. Annettakoon sille ensin mahdollisuus tehdä työnsä, ja arvostellaan vasta sitten, jos todellista aihetta on. Tosiasia kun kuitenkin on, että paperinmakuiselta ja ehkä byrokraattiseltakin kuulostavalla brändinrakentamisella ja -hallinnalla voi nykyisessä mielikuvien maailmassa saada ihmeen paljon aikaan. Miksei siis annettaisi työryhmälle mahdollisuutta, kun se nyt jo täyttää tasa-arvovaatimuksetkin...
Saapihan sitä puuhastella
Mutta miksi aina meidän rahoilla?
Muuten olen sitä mieltä, että
Jos todella muutosta haluat, äänestä KIRKKOVENE VALTUUSTOON.
Katso http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi ja tiedät miksi.
Kirkkovene brändiksi
Jorma Ollila oli luullut Shellin simpukkaa kirkkoveneeksi.
Protesti puolueille
Äänestä. Mutta älä numeroa.
Kirkkoveneen uusin nyt saatavilla.
http://kirkkovene.blogit.kauppalehti.fi/
Tienenmenilla tehtiin rauhantyön aloitus - yksilönä
Alustus oli mielenkiintoinen linjauksella mitä Jiang Zemin sanoi. Kolumni oli raikas avaus nähdä Kiinaa uudessa valossa - Kiina voi olla vielä meille ratkaisijan roolissa, kun riudumme omassa ahneuden jälkeisessä "krapulassa"
Tähän olisi hyvä lisätä, mitä Kiina teki - lännen purnatessa - suurta, joka olisi ollut vaikutearvoltaan myös palkinnon arvoinen, mutta läntinen mies katsoo Kiinan suuntaan omilla värillisillä laseilla, aina ymmärtämättä, mitä siellä tehdään ~ kiiruhdetaan hitaasti---
...
[orig. lauantai, kesäkuu 09, 2007]
Yksilösuoritus joka jäi elämään - Tienanmenin panssarivaunujen pysäyttäjä
(YLE esitti viikolla 18 mielipiteellisen puolidokumentin Tienanmenin opiskelimielenosoituksista, jossa koko maailmaa kohahdutti yksilön suoritus...)
[ ... Kiinan kansalainen käveli tuntemattomuudesta Kiinan asevoimien panssarivaunujen eteen, pysäytti kolonnan ja lopetti yhteenoton ja yksilönä katosi jälleen tuntemattomuuteen ... ]
Onko taipumusta kanonisoida
Onko taipumusta kanonisoida Nobel-palkinnon saajia?
Varsinkin rauhanpalkinnon saajat.
Liene nähtävä rauhanpalkinnon saajat henkilöinä, jotka ovat tyydyttäneet niitä valtapiirejä (intressejä), jotka ovat Nobelpalkinnon jakajien kannalta hyödyllisiä. Palkinnon poliittista luonnetta on aihetta ainakin pitää mielessä. (Kun mm Kissinger sai palkinon, se herätti närkästystä jopa palkinnon jakajien piirissä.)
Tunnustan että en tiedä tarpeeksi Ahtisaaren työstä; siitä miten paikalliset piirit ovat yleisesti reagoineet, siis kaikki piirit. Jopa Jugoslavian erittäin monimutkaiset kuviot ovat vieläkin melko hämärän peitossa. On toivottavaa, että hän on todellakin aikaansaanut rauhaa ja tyytyväisyyttä pitemmällä tähtäimellä.
YLEn lauantaiaamun haastattelussa (jossa hän avoimesti ja painokkaasti otti kantaa Suomen Nato-jäsenyyteen..."Nato ei ole sotilasjärjestö, vaan rauhanjärjestö" jne lausumillaan.) Ahtisaari sanoi suoraan, että hänellä on vielä poliittista painoarvoa, jota hän myös käyttää.
En väitä että Nobelpalkinnon varsinainen tehtävä on vaikuttaa Suomen sisäpolitiikkaan, mutta ei palkinto ihan neutraalikaan siinä suhteessa taida olla. (Tämän sanon ilman että olen Naton puolella tai sitä vastaan ja tietoisena siitä, että sohaisen kepillä demokratian muurahaispesään)
Onnittelen Ahtisaarta palkinnon johdosta!
Kirjoita uusi kommentti