Kuningas Sauli Väinämö ensimmäinen on viime aikoina ollut niin hanakasti tarjoamassa kannanottojaan julkisuuteen, ettei hänen viisivuotissuunnitelmastaan vallitse epäselvyyttä. Sauli Niinistö tekee pitkää presidentinvaalikampanjaa tavoitteenaan vain ja ainoastaan paikka Suomi-laivan peräsimessä.
Tällä kertaa keisarilta riisui vaatteet ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolainen, joka uutistoimisto UP:n haastattelussa parisen viikkoa sitten totesi, että Niinistöä kuunnellaan potentiaalisena presidenttiehdokkaana ja potentiaalisena presidenttinä, halusipa Niinistö sitä tai ei. Tällainen kommentti mieheltä, jonka Niinistö aikoinaan syrjäytti puoluejohdosta, ei ole kovin yllättävä. Onhan varsinainen juudaksen suudelma todistaa puoluetoverin käyvän kampanjaa, sillä tämä saa kaikki kandidaatin teot näyttämään vaalipuheilta, joilla kalastellaan nyt jo vuoden 2012 ääniä.
Niinistön ei kuitenkaan tarvitse tehdä pitkää marssiaan kohti Mäntyniemen isännyyttä yksin. Myös suomalaisen politiikan tervaskanto, keskuspankkiiri Eki on viime kuukausina virkistynyt kummasti. Kannanottoja talouden lainalaisuuksista ja niiden varjolla tehtyjä poliittisia ulostuloja on kuultu harva se päivä. Kun Erkki Liikanen siirtyi Brysselin salongeista kotimaahan, hän kertoi politiikan sisäpiireille aikovansa pidättäytyä lausunnoissaan rahapolitiikasta - toistaiseksi. Nyt tämä yleispolitiikan rauhoitusaika Erkki Liikasen viisaudelta näyttäisi olevan ohi.
Liikanen, jos kuka, taitaa poliittisen pelin hienoimmatkin nyanssit. Hän tietää, että ehdokkuushalujen paljastuminen liian aikaisessa vaiheessa ei palvele hänen intressejään. Niinpä Liikanen olisi ehkä jatkanut koron kasvattamista kansan kunnioittamana keskuspankkiirina vielä tovin, ellei kilpailutilanne Niinistön kanssa edellyttäisi myös häntä tulemaan alas norsunluutornistaan.
Huvittavinta on, että politiikan sisäpiireissä molemmat maratonkampanjoijat suoltavat nyt jo kitkeriä kommentteja toistensa edesottamuksista. Liikasen mielestä Niinistön päätös palauttaa journalistien oikeudet eduskunnassa, leikata kansanedustajien matkustus- ja edustuskuluja, kirjoittaa kirja tsunamikokemuksistaan ja "goretella" löysillä ilmastopuheilla ovat kaikki osoituksia vaalikiimaisesta populismista. Niinistö on myös arvostellut Liikasta profiilin kohottamisesta epäasiallisin keinoin, mm. retostelemalla toimittajille osallistumisestaan Helsinki City Marathonille heti Björn Wahlroosin kartanokestien jälkeisenä päivänä.
Molemmat miehet toki vastailevat tasaisin väliajoin presidenttikysymykseen ympäripyörein klisein. "En ajattele niin pitkälle", Niinistö totesi hiljattain Suomenmaa-lehden ehdokkuusuteluihin. "Olen halukas jatkamaan Suomen Pankissa myös ensimmäisen toimikauteni jälkeen", totesi puolestaan Liikanen Ylen uutisille. Toimittaja jatkoi tenttaamistaan kysyen tarkoittaako tämä sitä, ettei Liikanen ole vuonna 2012 käytettävissä presidenttiehdokkaaksi, johon Liikanen totesi: "Näillä näkymin jatkan näissä tehtävissä". Takaportti pysyy siis molempien osalta apposen auki.
Mielenkiinto politiikan takahuoneissa kohdistuukin tällä hetkellä muutamaan kiinnostavaan juonenkäänteeseen.
Milloin keskusta marssittaa oman ehdokkaansa kehiin? Vai ovatko maajussit strategisesti viisaita antaessaan kukkotappelijoiden vuodattaa sinipunaista verta, jolloin he voivat itse tuoda tuoreen ja ryvettymättömän kandidaattinsa estradille? Olisiko entinen pääministeri Esko Aho jo kuopimassa pilttuussaan, mitä voisi ehkä ounastella hänen tiukasta linjauksestaan lehmänkauppojen tarpeellisuudesta EU:n perussopimuskeskusteluissa? Vanhanen on pelistä auttamattomasti ulkona sekä viime vaalien mahalaskun että henkilökohtaisen elämän sekasorron seurauksena.
Entä mitäpä tekevät Suomen todelliset isännät eli elinkeinoelämän patruunat? Halosesta päästään vihdoin eroon joka tapauksessa, mutta Etelärannan salongeissa pohditaan, pitäisikö tilalle nostaa kiittämättömäksi koettu konservatiivi ja nousukauden ylin valtionkamreeri vai pankkikriisistä eurokentille pelastautunut, lama-Suomen pääarkkitehti ja kotimaisen politiikan Hannu Hanhi?
Seuraavia siirtoja odotellaan.
Jos pressalta riistetään
Jos pressalta riistetään loputkin vallasta, vain Liikasen luulisi sellaiseen mukavuusvirkaan enää mielivän. Niinistöä ei taida kiinnostaa.
Kansallinen Kokoomus on
Kansallinen Kokoomus on todellinen työväenpuolue: työväenpresidentti Sauli Niinistö pyrkii hävittämään presidentin valtuudet ennen kuin hänestä itsestään tulee tasavallan presidentti 2012. Ilmeisesti Sauli on sitä mieltä, ettei puolivallatonta leskimiestä voi laskea preisdentiksi ennen kuin presidentin valtuudet ovat menneet ja ennen kuin presidentin toimiaikaa on lyhennetty neljään vuoteen.
Siitä huolimatta, vaikka presidentistä pitäisi tulla Muumimamman, Arnold Schwarzeneggerin, Ronald Reaginin, Richard Geren tai Teräsmiehen kaltainen representatiivinen figuuri, ei eduskunnan puhemies jaksa olla hiljaa, vaan taustalta kuin kummisetänä tukee kavereita, jotka tunaroivat.
Jokainen, joka todella kannattaa presidentin lopettamista tai ainakin mitätöimistä, pitäisi valmistautua tehtäväänsä jo vaalikampanjassa ja puhua muusta kuin politiikasta, ei ainakaan ulko- ja puolustuspolitiikasta, koska juuri nehän ovat ylipäällikön päätyö.
Isket tapioneva melko
Isket tapioneva melko osuvasti oikeaan ja viillät vasempaan: missä ovat muikut ruiskukosssa?
Keskusta kuhisee UKK:n sädekehää tavoittelevia tohtoreita, "turkulaiset talousnerot", Niinistö ja Salolainen kokoomuksessa , ja Liikanen sdp:ssä heilauttelevat isoa käpäläänsä EK.n ohjaamana - menneisyyteen!
Pitää esittää jotakin omaa, kyllä se siitä sitten.
Nostalginen nimimerkki, Sami
Nostalginen nimimerkki, Sami Säilä (vrt. Pekka Peitsi).
Pikkukakkosta mukaillen: näen Saulin, Erkin, Erkin, Eskon, Jorman, Paulan, Paavoa en näe, enkä Paavoa, en Mattiakaan. Näen Timon, Bjarnen, Suvi-Annenkin näen...näen Martin.
No voi hellanlettas näitä
No voi hellanlettas näitä kolumnisteja, jotka ovat kehittäneet massiivisen salaliittoteorian Erkistä ja Saulista. Jos hallitus tarkastaa presidentin valtaoikeuksia ennen pressavaaleja, ei löydy kovinkaan monta symbolisesta vallasta kiinnostunutta tavoittelijaa.
Elikeinoelämän Keskusliitolla on yhtä paljon ääniä kuin siellä on työntekijöitä. Elinkeinoelämä ei presidentinvaaleja ratkaise vaan kansalaiset äänestysuurnilla. Eihän nyt Eteläranta oli Tarja Halosta pressalinnaan päästänyt, jos olisi voinut tosiasiassa vaikuttaa. Heitetään tämäkin salaliittoteoria roskakoriin ja tunkiolle.
Tosiasia on se, että ainakin Sauli - jonka hyvin tunnen- ei ole edes päättänyt siitä, lähteekö edes ehdokkaaksi. Saattaa olla hyvinkin, ettei lähde mukaan ehdokkaana eikä kampanjoijana. Vuoteen 2012 on pitkä matka ja paljon voi tuon matkan aikana tapahtua.
Ekistä en voi mitään sanoa, kun ei kuuluu tuttavapiiriin.
Jerome: Tosiasia on se,
Jerome: Tosiasia on se, että ainakin Sauli - jonka hyvin tunnen- ei ole edes päättänyt siitä, lähteekö edes ehdokkaaksi. Saattaa olla hyvinkin, ettei lähde mukaan ehdokkaana eikä kampanjoijana. Vuoteen 2012 on pitkä matka ja paljon voi tuon matkan aikana tapahtua.
* Tosiasia on se, että vaikka puhemies voisi esiintyä neutraalisti, johtaa puhetta ja puhua vähemmän itse, on Sauli Niinistö Deng Xiapingin tapaan edelleen vahva mies, eräänlainen Kokoomuksen Suurstrumffi , Papa Smurf. Se, että Sauli Niinistö rientää niin Jyri Häkämiehen kuin Jyrki Kataisenkin tueksi, osoittaa, että kyseessä on jonkinalinen kummisedän asema. Se, että Niinistö ottaa kantaa presidentin valtaoikeuksiin negatiivisesti niin kuin entinen presidenttiehdokas Heidi Hautala, osoittaa, että vanha suola saattaa janottaa.
* Kyllähän puolivallaton
* Kyllähän puolivallaton poikamies jo tarvitsisi valtaakin.Vaaleihin on vain vielä niin pitkä aika että voi sattua mitä hyvänsä. Hänen perässään kasvaa hyvää vauhtia jo "kloppi" Jyrki,on vain vielä kovin nuori,vaikka osoittaakin jo valtiomiesoireita. Onhan meitä johtanut jo vuosikymmeniä nuo SAK:n mannekiinit,niin että olisi mukavaa vähän vaihdellakin tyyliä.
Nykymenolla on toki onnistuttu harventamaan maaseutua,jatkamaan leipäjonoja sekä lähes lopettamaan sairaiden ja vanhusten hoito,joten viimeisten vuosikymmenten saavutukset ovat kyllä näkyvissä jos vain on halua katsella.
SDP huutaa nykyisin hätäpäissänsä lähinnä tuulen ja hännän väliin.
herastuomari: Kyllähän
herastuomari: Kyllähän puolivallaton poikamies jo tarvitsisi valtaakin.
No ainakaan tällä hetkellä eivät fundamentit ole siinä asennossa, että työväenpresidentti valtakunnan kakkosena voisi ruvea mörähtelemään kuin J. K. Paasikivi tai murahtelemaan niin kuin jo eläkkeelle siirtynyt ja autokortin ajanut Paavo Lipponen.
Niinistö on rullaluistellut taitavasti olematta äärimmäisen hankala kenellekään. Jos Niinistö olisi ollut äärimmäisen hankala tapaus, ei hän olisi saanut punamultahallitukselta poliittista virkanimitystä Luxemburgiin pankkipuolelle.
Niinistön ehkä suurin poliittinen veto oli yrittää torpata Riitta Uosukaisen presidentinvaalikampanja. Se ei oikein onnistunut. Käytännössä siis Niinistö olisi kannattanut Elisabeth Rehniä eli oikeastaan suomettarelaisesti Svenska folkpartietia.
Niinistö on samankaltaisessa asemassa kuin Esko Aho, joka aina silloin Suomen itsenäisyyden juhlarahastosta alkaa esittämään hyvinvointiyhteiskuntaan tai ulkopolitiikkaan liittyviä ajatuksia ikään kuin olisi Suomen pankin kassakaapissa tallessa presidenttipeliä varten. Se kolmas lehdistön suosikkipoika, Erkki Liikanen, on Suomen pankissa, mutta on onneksi ollut vaisuna, koska eihän Suomen pankki ole enää kuin haarakonttori ja käännöstoimisto EKP:n suurille ideoille.
Kovastipa täällä ollaan
mikkotamminen: Kovastipa
mikkotamminen: Kovastipa täällä ollaan varmoja siitä, että vuonna 2012 valittava presidentti on tyystin ilman valtaa. Itse en siihen ihan tältä istumalta usko.
* No kun puolivallaton leskimies, valtakunnan kakkonen tasavallan presidentin jälkeen sekä Uosukaisen presidentinvaalikampanjaa torpannut Sauli Niinistö antaa ulkopoliittisia lausuntoja, vaikka hänet on palkattu toki vain nuijanheiluttajaksi, johtamaan puhetta, alkaa antaa Heidi Hautalaa muistuttavia lausuntoja siitä, että presidentti pitäisi maltillistaa tai mitätöidä ennen kuin hän itse ryhtyy presidentin tehtävään 2012.
mikkotamminen: Miksi? No, siksi, että asiastahan päättää eduskunta. Suomen Keskusta on puheenjohtajansa johdolla sanonut, että nykykäytäntöön ei ole tarvetta tehdä ainakaan suuria muutoksia, koska vallanjako on toiminut nykyiselläänkin "ihan hyvin".
Bottan pöydässä kuulin
Bottan pöydässä kuulin Heinäluoman sondeerailevan mahdollisuuksia livauttaa Haloselle jonkinlainen siirtymäkausi, jos valtaoikeuksia tosiaan rukataan.
Niinistön kaavailu presidenttikauden lyhentämisestä neljään vuoteen sopisi sekin kuvaan, eikä myöskään keskusta enempää kuin EK:kaan halua "teurastaa lypsävää lehmää".
Teollisuus vaikuttaa enemmän kuin tyytyväiseltä nykyiseen Haloseen eikä entisiä puheita ihmiskasvoisesta globalisaatiosta ole juuri pahalla muisteltu.
Ihmiskasvoinen globalisaatio
Ihmiskasvoinen globalisaatio muistuttaa ihmiskasvoista sosialismia. Globalisaation totalitaristinen puoli on siinä hyvin mainittu. Lienee tuskin freudilainen lipsahdus.
Eiköhän asianlaita ole
Eiköhän asianlaita ole niin, että presidentin toimi suhteutetaan eduskunnan kuvioihin. Eli uusi eduskunta ensi töikseen valitsee presidentin. Jos hallitus sattuu kaatumaan eli homma menee uusiksi vaaleiksi, tarkistetaan presidentinkin luottamus siinä samalla kertaa.
Suomalaisilta on tainnut presidentinvaalikuvioissa jäänyt huomaamatta tuo valtaoikeuksien väheneminen sitten Kekkosen ajan -mikä ei muuten sivumennen sanoen ole ollenkaan huono asia. Sensijaan se, että pääministerille saattaa siirtyä vastaavanlainen valta-asema, on aika huolestuttavaa -demokratian toteutuminen edellyttää sitä, ettei henkilö, jolla voisi olla mahdollisuus ottaa diktatorista valtaa itselleen, jättää tämän mahdollisuuden käyttämättä.
camunen: Bottan pöydässä
camunen: Bottan pöydässä kuulin Heinäluoman sondeerailevan mahdollisuuksia livauttaa Haloselle jonkinlainen siirtymäkausi, jos valtaoikeuksia tosiaan rukataan.
* Sitran yliasiamieskö siellä jälleen tarjoili kahvia?
Omaan piikkiin menivät,
Omaan piikkiin menivät, tuoppi jos toinenkin. Mutta vessajonossa säpsähdin isoa hahmoa takanani niin kuin Göran Persson konsanaan, että jospa kaiken takana onkin Paavo Lipposen halu neljän vuoden kaudelle?
camunen: Mutta vessajonossa
camunen: Mutta vessajonossa säpsähdin isoa hahmoa takanani niin kuin Göran Persson konsanaan, että jospa kaiken takana onkin Paavo Lipposen halu neljän vuoden kaudelle?
* Turussa Thaliassa kerrotaan juttua, että yhdellä turkulaisministerillä olisi ollut niin kiire asiallaan, että ei ehtinyt jonottaa asianmukaisesti WC:ssä. Tarinan mukaan kaksi turkulaista olisi päättänyt palauttaa tasavaltalaisen järjestyksen uittamalla ministerin päätä pöntössä...
* Lipposen pelottelu on psykologista sodankäyntiä, mihin Göran Persson alistui, mutta mistä Mauri Pekkarinen ei olisi ollut moksistaan. Kaikki ruotsalaiset eivät ole sankareita eivätkä tähtiä.... ei ehkä Perssonkaan. Lipponen otti luulot pois jo heti alussa ruotsalaisilta näyttämällä heille DVD:nä Tali-Ihantalaa vuodelta 1944. On ruotsalaisten omaa heikkoutta, mikäli moisesta lannistuivat.
Nyt voisin kyllä rikkoa
Nyt voisin kyllä rikkoa periaatteeni siitä, etten ennustele tulevia vaalituloksia.
Olen tasan varma siitä, ettei kumpikaan mainitusita tule istumaan Suomen Presidenttinä.
Sosiaalidemokraatit ovat tunnetusti parhaiten taktisesti hereillä Presidentinvaaleissa. Muistakaamme politiikan ulkopuolelta tullut turhake Ahtisaari ja Suomen väkirikkkaimmalta alueelta tullut naispresidentti Halonen. Molemmille oli tavallaan kysyntä olemassa ennen vaaleja. Eivät taatusti ota riskejä Liikasen kanssa, jossa ovat Liikasen tuntien ihan oikeassa.
Niinistön tilaisuus ikävä kyllä oli ja meni, aivan kuten Esko Aholla aikanaan. En jaksa uskoa että ylimielinen besserwisser olisi seuraavissa vaaleissa samassa vedossa. Edes puhemiehen tehtävä, jossa voi pysytellä asioiden ulkopuolelle, tee Saulista Presidenttiä.
Veikkaan että seuraavaksi valittava ei vielä ole ihan julkisuuden keskiössä, saattaa kuitenkin olla nuori hyvin koulutettu nainen.
En usko että Matti Vanhasenkaan sädekehä kestää Presidentiksi saakka.
Ensikko: Nyt voisin kyllä
Ensikko: Nyt voisin kyllä rikkoa periaatteeni siitä, etten ennustele tulevia vaalituloksia. Olen tasan varma siitä, ettei kumpikaan mainitusita tule istumaan Suomen Presidenttinä. Sosiaalidemokraatit ovat tunnetusti parhaiten taktisesti hereillä Presidentinvaaleissa.
* Matti Ahtisaari ei ollut niinkään SDP:n tai SAK:nkaan kollektiivisen viisauden aikaansaannos, vaan lähinnä Lasse Lehtisen strateginen isku sillä hetkellä kun vanha työväenpuolue ryhtyi leikkimään demokratialla ja esivaalilla.
Ensikko: Muistakaamme politiikan ulkopuolelta tullut turhake Ahtisaari ja Suomen väkirikkaimmalta alueelta tullut naispresidentti Halonen.
Sami Säilä kuuli Liikasen
Sami Säilä kuuli Liikasen kommentin väärin, kun puhe oli presidenttiasiasta.
Kieltä presidenttiasiassa oli huomattavasti savolaisempi.
Kannattaa ehkä käydä YLE:n arkistosivuilla kuuntelemassa uudelleen, "miksi Saara nauroi"?
Jälkikäteen Liikasen vastausta on pidetty lapsuksena, jota hän itsekin harmittellee, mutta siinä taisi kyse olla toimittajan taidosta, ei Liikasen.
tapioneva: Lipposen
tapioneva: Lipposen pelottelu on psykologista
Lipposen valtakunnalle tuoma lisäarvo, niin suunnaton kuin onkin, alkaa väistämättä hiipua naispowerin tieltä.
Kunhan on valittu presidentiksi, Hilary Clinton kutsuu Tarja Halosen ja Argentiinan kollegansa World Bankin saunaan lyömään vauhtia Botnian tehtaaseen.
Ei nyt kuitenkaan pidä
Ei nyt kuitenkaan pidä unohtaa, että liikanen kiikutettiin aikoinaan kiireen
vilkkaa piiloon EU:hun "palkintona" aikaansaannoksistaan rahaministerinä.
Siellä oletettiin hänen pystyvän tekemään vähemmän hallaa ainakaan Suomelle.
Kun sitten tarvittiin taas sopiva toveri pankin johtajaksi, pyörsi Halonenkin
pyhät sanansa olla nimittämättä ketään ja mihinkään,pelkästään poliittisin
perustein.
Että sillä lailla.
Kepullahan taas on kasvamassa aivan oma taimi EU:ssa ja vielä tohtori ja
komissarjus kaiken päälle.
Minusta operaatio pelastakaa
Minusta operaatio pelastakaa Erkki Liikanen Suomen poliittiselle elämälle suuren vedenpaisumuksen jälkeen oli paljon hauskempi episodi kuin elokuva pelastakaa sotamies Ryan. Liikanen pakeni Brysselin ja koko pako Siperiasta uutisoitiin jonkinlaisena Suomen riemuvoittona Euroopan unionissa. Koko homma oli tyypillinen informaatiosodankäyntiin liittyvä propagandaisku. Matti Louekoski jäi tiilimuurin alle ja SDP pakeni oppositioon vaatien jalka jarrulta - Suomi liikkeelle sekä samaan aikaan kuristavaa EMU-jäsenyyttä - kokoomuksen tuella tietenkin.
Internet on vähentänyt Helsingin Sanomien merkitystä tiedostusvälineenä, vaikkei Helsingin Sanomat ole vielä yhtä sensitiivinen tiedotusvälineenä kuin sähköinen Yleisradio, joka puolestaan on jossain määrin liberalisoitunut, vaikka vanhoja kiintiö- ja tähtitoimittajia erotellaan melko estottomasti säästötoimina.
Kommentti: On vielä liian
Kommentti: On vielä liian aikaista arvella uutta presidenttiä 2012.Muistamme Kuuskosken kovuuden pitkänjuoksun gallupeissa.Sitten vain suosio sammahti.Ei ollut Rehnistä uusiotähdeksi,Tuskin on Ahostakaan.Niin tyhjäksi meni takki milleniumina.
Koska tiedotusvälineillä
Koska tiedotusvälineillä ei ole muuta uutisruohoa, on aivan välttämätöntä jatkaa Aho-Liikanen-Niinistö -triangelidraamaa. Maakauntasatraappi Erkki Laatikaisen lisäksi samaa cd-levyä soittavat myös sitoutumatomat kokdem-julkaisut. Presidenttipeli on jonkinlainen cliché tai mantra.
Keskustaa, SDP:ä ja Kokoomusta pitäisi kannustaa löytämään uusia ehdokkaita, sillä ulkopoliittiseksi kyvyksi kasvaminen vie aikaa.
Niinpä. Presidentiltä
Niinpä.
Presidentiltä tarvittavaa kompetenssia omaavaa henkilöä onkin sitä vaikeampi löytää, mitä epäselvemmäksi tehtävän hoitamisen käytännön kuva hahmottuu...
Mutta ei se mitään. Paljon isompi ongelma puolueilla on, kun pitäisi löytää tuore ja pätevä pääministeriehdokas.
mikko-oskari: Paljon isompi
mikko-oskari: Paljon isompi ongelma puolueilla on, kun pitäisi löytää tuore ja pätevä pääministeriehdokas.
* Kerrataanpa vielä. Suomen kriisipääministeri Esko Aho valittiin Suomen Keskustan puheenjohtajaksi, kun Paavo Väyrynen huomasi, miten hullaantunut väki oli Eeva Kuuskoskesta. Väyrynen erosi ja Seppo Kääriäiselle ilmoitettiin, että hänen pitää erota puoluesihteerin tehtävästä. Tuolille istutettiin "uusi kasvo", Esko Aho, jolla ei ollut paljoakaan karismaa pohjalla. Puoluesihteeriksi käskytettiin Saksan liittotasavallasta Erja Tikka, jonka Mercedes-Benz piti tuoda Saksasta erikoismenettelyllä, koska hän ei olisi ehtinyt puoluesihteeriksi tullessaan palvella ulkomailla riittävää aikaa loppuun.
* Matti Vanhasesta ei koskaan pitänyt tulla Suomen Keskustan puheenjohtajaa, koska hänhän oli Olli Rehnin kaltainen kiintiökeskustaliberaali, joka jokaisessa nykyaikaisessa puolueessa ehkä SDP:ä lukuunottamatta tulee olla jossain varapuheenjohtajana. Kun Anneli Jäätteenmäki kaatui, oli Matti Vanhanen ryvöttymättömänä sattumalta paikalla.
Pääministeriksi pääsee puolessa tapauksista, kun sattuu olemaan paikalla, kun viikatemies korjaa sivusta. Politiikka on mielikuvasodankäyntiä ja ylennyksiä tulee joskus ilman merkittävää ennakkosuunnitelmaa.
Kirjoita uusi kommentti