Torstai 18.12.2014

Tylyt haukut pankeille: ”Miksi asuntolainan myy harjoittelija?”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
6.5.2011 18:19
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Pankkien ei tulisi myöntää täysin lainarahoitteisia asuntolainoja, katsovat Finanssivalvonta ja Hypoteekkiyhdistys.

 

Suomen pankkien ja finanssitalojen ongelma ei ole niiden suuri koko vaan lyhytnäköinen toiminta varsinkin asuntolainojen suhteen, katsoo Suomen Hypoteekkiyhdistyksen varatoimitusjohtaja Ari Pauna. Pauna vaatii pankkeja lopettamaan sataprosenttisten asuntolainojen myöntämisen ja luomaan asuntolainojen myyjille erillisen pätevyystutkinnon.

Tapiolan pääjohtaja Asmo Kalpala esitti äskettäin yhtiön suurempien kilpailijoiden OP-Pohjolan ja Nordean pilkkomista osiin, jotta ne tietäisivät joutuvansa kantamaan omat riskinsä itse. Ari Paunan mielestä Suomen finanssimarkkinoiden ongelma ei kuitenkaan ole liiallinen keskittyminen.

-En näe toimijoiden suuruutta Suomessa riskinä, vaikka Euroopan mittakaavassa tämän ymmärränkin. Eivät OP-Pohjola ja Nordea ole liian isoja. Kyse ei ole koosta, vaan siitä, miten toimitaan, sanoo Pauna Uudelle Suomelle.

Ja toiminnassa riittääkin ongelmia. Suurimpana näistä Pauna pitää pankkien terveyden kannalta sitä, että asuntolainoista on Suomessa viimeisen kymmenen vuoden aikana tullut pelkkiä sisäänvetotuotteita, "kahvipaketteja", joiden voitollisuudella ei ole väliä, jos asiakas saadaan niillä sitoutettua ylihintaisiin rahastoihin ja vakuutuksiin. Pauna toivoo finanssitalojen palaavan perinteiseen käytäntöön, jossa jokaisen finanssituotteen piti olla kannattava itsessään.

- Paljon puhutaan finanssisektorin terveydestä ja vahvuudesta. Jos tästä aidosti halutaan varmistua niin on palattava periaatteeseen, jonka mukaan jokaisen finanssituotealueen tulee olla itsessään kannattava. Tappiollisella asuntolainalla ei pitäisi voida ostaa ylihintaista rahastoasiakkuutta, sanoo Pauna.

-Olemme vasta noudattaneet tätä "keskittämisen ilosanomaa" kymmenen vuotta ja mitä sinä aikana on tapahtunut; Asuntojen hintabuumi, finanssikriisi, valtiokriisi ja nyt kaiken päälle eurokriisi. Onneksi emme täällä Suomessa ja Pohjoismaissa hurahtaneet kaiken kukkuraksi jenkkien tavoin arvopaperistamaan asuntolainoja pankkien oman pääoman tuoton ja osakkeenomistajien arvon maksimoimiseksi, katsoo Pauna.

Paunan mielestä edes asuntolainan ottaja ei näin ollen lopulta hyödy tarjoushinnoittelusta. Asuntolainojen valahtaminen ykköstuotteesta kahvipaketiksi on aiheuttanut ilmiön, joka lisää suomalaisten ylivelkaantumisen riskiä: liian kokemattomat myyjät myöntävät asiakkaille asuntolainoja, joita nämä eivät pysty maksamaan.

Pauna vaatii rahoituslaitoksia lopettamaan sataprosenttisesti lainarahalla tehtävät asuntokaupat ja luomaan riippumattoman asuntolaina-asiantuntijan tutkinnon, jota edellytettäisiin kaikilta asuntolainojen myyjiltä. Tällä hetkellä tutkintovaatimus on käytössä vain sijoitustuotteiden myynnissä.

”300 000 euron asuntolainan voi myydä lähes harjoittelijapohjalta”

- On kummallista, että 30 euron kuukausisäästämisen suosittelemiseen vaaditaan jos jonkinlaisia sijoitustutkintoja, mutta 300 000 euron asuntolainan voi "myydä" lähes harjoittelijapohjalta, Pauna havainnollistaa.

- Alan on ryhdyttävä vaatimaan asuntolaina-analyysejä tekeviltä henkilöiltä korkeampaa osaamisen tasoa. Olisi hyvä luoda pankeista riippumaton asuntorahoituksen tutkinto. --- Asuntolaina-asiakkaalle on esitettävä myös ongelmakohdat eli se, mitä tapahtuu, jos jään työttömäksi, jos korot nousevat ja niin edelleen. On kyettävä sanomaan asiakkaalle myös ei, kun siihen on aihetta.

Pauna ihmettelee sitä, miten sataprosenttisen lainoituksen myöntäminen ei tunnu loppuvan Suomessa, vaikka asiasta löytyy Finanssivalvonnan ohje ja Fiva otti asiaan kantaa viimeksi huhtikuussa.

-Eikö ole jo aika jokaisessa pankissa ottaa ohjenuoraksi se, että omaa rahaa olisi syytä olla hankkeessa mukana. Se on tervettä ja sitouttaa asiakasta asuntolainan hoitamiseen. Toki se hidastaa omaan kotiin pääsemistä, mutta onko kaikki saatava tässä ja nyt, vaikkei olisi vielä edellytyksiä. Suurin osa suomalaisista on jaksanut odottaa ja kerätä pesämunan kasaan ennen asunnon ostamista, sanoo Pauna.

Hän arvioi, että merkittävä osa Suomen asuntokaupoista tehdään vieläkin täysin lainarahalla.

Pauna myöntää Asmo Kalpalan olevan oikeassa siinä, että myös finanssitalojen kokoon liittyy ongelmia. Suuret finanssikonsernit eivät Paunan mukaan tunnu saavan kuriin "kahvipakettipankkiireja, joita majailee siellä täällä pitkin Suomen niemeä".

-Kyllä kansa tietää mistä konttorista saa helposti älyttömän halvalla lainaa ja korkean korkon talletuksille. Ne ovat aina yksittäisiä konttoreita siellä täällä, joiden maine kiirii viidakkorumpujen avulla. Kuhina käy niillä main. Pidän tätä samanlaisena ongelmana kuin epäpäteviä kiinteistövälittäjiä. Alan itsesääntelyn pitäisi puuttua tähän ilmiöön kovalla kädellä, sanoo Pauna vaatien konserneilta ryhmäkuria.

Paunan mukaan on järjetöntä, että asuntolainoja kaupataan pelkkien marginaalien perusteella, kun marginaaliero on usein vain 0,15-0,30 prosenttiyksikköä. Marginaalien sijaan ratkaisevassa osassa pitäisi olla kokonaiskorko sekä asunnon hinta. Pauna ohjeistaa asunnon ostajia pohtimaan ennen kaikkea sitä, tuleeko asunnosta maksettua liikaa ja riittääkö maksukyky 5-6 prosentin korolla.

- Yleisesti ottaen nykyistä asuntolainamarkkinatilannetta voisi verrata vaikka siihen, että on ostamassa taloa, jossa on aivan mielettömän kauniilta näyttävä keittiö, mutta talo on muilta osin täysin läpimätä. Välittäjä esittelee keittiötä ja jättää kaiken muun kertomatta. Ostaja rakastuu keittiöön ja unohtaa kaiken muun. Jälkeenpäin käy selväksi, että tuli tehtyä elämän kallein ratkaisu. Samaa voi sanoa asuntolainoista, joissa keskustelu käydään ja päätöksenteko tehdään vain marginaalin perusteella. On rahoittajan velvollisuus käydä kaikki rahoitukseen liittyvät riskit ja vaihtoehdot läpi, myös ne epämielyttävät asiat, ennen kuin asiakas tekee päätöksensä, katsoo Pauna.

Hänen mukaansa esimerkiksi kiinteä korko tarjoaisi monelle asiakkaalle riittävän suojan. Suomalaiset eivät kuitenkaan ole pankkien suosittelemista ratkaisuista innostuneet, koska pankkeihin ei luoteta. Tämä taas on Paunan mielestä pankkien oma syy, ovathan muun muassa sijoitustuotteisiin liittyneet epäselvyydet ja keskustelu Euroopan pankkien tämänhetkisistä ongelmista omiaan levittämään epäluottamusta.

-Nyt pankinjohtajat hieman hämmästelevät, miksi ihmiset eivät suojaudu korkojen nousun varalta. Väitän, että yksi syy on pankeissa itsessään. On jollain ihmeellisellä tavalla saatu aikaan tilanne, jossa pankin suositus pitää lukea käänteisesti. "Älä ihmeessä toimi kuten pankkisi neuvoo vaan juuri päinvastoin. Niillä on kuitenkin jokin ketunhäntä kainalossa." Se osoittaa suurta epäluottamusta pankkeja kohtaan ja olen siitä erittäin huolissani, sanoo Pauna.

Paunan mukaan finanssimarkkinoiden parin vuoden sisällä kiristyvä sääntely nostaa jo finanssituotteiden hintoja - tosin ei kuluttajan vaan yritysten osalta. Pauna on OP-Pohjolan Reijo Karhisen kanssa samoilla linjoilla sen suhteen, että sääntelyn pitäisi jo nyt siirtyä kuluttajienkin maksettavaksi.

-On epätervettä, ettei sääntely jo nyt näy myös pankkien asuntoluotonannossa vaan painottuu yritysten rahoitusmarginaaleihin. Alihintaisia asuntolainat maksatetaan käytännössä siis yrityksillä. Se ei tässä yhteiskunnassa, joka niin kovasti puhuu yrittämisen ja yrittämisen työllistämisvaikutusten puolesta, ole lainkaan tavoiteltava asiantila. Asuntolainan ottajallekin se kaikkein tärkein näkökulma on kuitenkin kassavirta eli työllistyminen. Se on myös pankin etu.

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouko Heyno

Koko ongelma olisi ratkaistavissa yksinkertaisella pankkilain, ulosottolain ja korkolain remontilla, joka veisi käytännössä noin viikon verran aikaa eduskunnalta.

Ratkaisu on kuitenkin se, mitä ei haluta, sillä se estäisi tavallisen kansalaisen huijaamisen.

Jouko Heyno

Selkein esimerkki siitä, miten pankit huijaavat asuntovelallista - toki täysin laillisesti, josta syystä esitinkin lain muuttamista - on korkosopimus: Pankki voi muuttaa korkoa yksipuoliesti laina-aikana, eikä velalliella ole käytännössä oikeutta irtisanoa sopimusta. Velallinen ei siis esim. 30 vuoden lainaa ottaessaan tiedä, mikä on ostetun tuotteen loppuhinta.

Jos joku esittäisi samaa oikeutta lähikaupalle tai autokaupalle, häntä pidettäiiin hulluna.

Muita huijauksen piirteitä asuntolainaan sisältyy myös runsaasti, mm. pantin realisoinnin kohdalla jne.

Pankkimaailman ulkopuolella tällaista toimintaa kutsutaan huijaukseksi. Keskivertoasiakas ei tilannetta ymmärrä, kuten muissakin huijauksissa on tilanne.

MarkkuMatias

"Ne ovat aina yksittäisiä konttoreita siellä täällä, joiden maine kiirii viidakkorumpujen avulla. Kuhina käy niillä main."

Pitäisikö kehittää etelä-amrikkalainen malli, jossa konttorin johtaja vastaa omalla kukkarollaan luottotappiot ? Se voisi hieman rauhoittaa "tuloksen-teko-intoa" viimekädessä veronmaksajien kustannuksella.

Karlmarx

Olipas aikamoinen teksti Paunalta ja en kyllä tiedä mikä oli toimittajan rooli tässä. Siis, todella pelottavaa, jos toimittaja on vain suoraan lainannut Paunaa. Siis, eihän yritys voi puuttua kilpailijan liiketoiminta malliin eli kyllä markkinat (eli kuluttajat) ratkaisevat sen mikä malli on paras.

En tiedä miten paljon Hypoteekkiyhdistys tekee voittoa, mutta kyllähän Nordea on todistanut sen liiketoimintamallin toimivuuden. Yhdistely kannattaa Nordealla.

Ainoa asia mikä tulee mieleen Paunasta on Orren Boyle ja James Taggart. Huh huh. On tää pelottavaa lukea.

En vain ymmärrä miksi toimittaja ei laittanut yhtään vastaan / haastanut? Siis mahdollisuuksia olisi ollut

- Miksi ei pidä keskittää
- Miksi asuntolainaaaja ei hyödy nykymallista
- Jos kerran kiinteä korko on hyvä, niin miksi asiakkaat ei ota niitä.
- Pitääkö Pauna asiakkaita tyhminä kun ei ymmärretä mitä korolla tarkoitetaan
- Miksi täysi lainarahoitus on ongelma
- Eihän harjoittelija tee niitä päätöksiä vaan johtajat (joiden ohjeita harjoittelijat seuraa).

Mut joo, toimituksen taso ei ole huikea, melkein yhtä huonoa kuin Taloussanomilla...

MarkkuMatias

" Pitääkö Pauna asiakkaita tyhminä kun ei ymmärretä mitä korolla tarkoitetaan
- Miksi täysi lainarahoitus on ongelma
- Eihän harjoittelija tee niitä päätöksiä vaan johtajat (joiden ohjeita harjoittelijat seuraa)"

En tiedä milloin olet syntynyt, mutta tuntuu, että et ole elänyt 1980 - 90 luvun vaihdetta. Pitääkö tyhminä - kyllä silloin kansa oli todella tyhmää - ottivat tolkuttomia lainoja ja maksoivat 16 - 18 % korkoja. Mitä muuta se oli kuin tyhmää ? Ja nyt ollaan lainasummissa menossa samaan suuntaan. Onneksi korot eivät ole vielä karanneet - kiitos euron. Toisaalta lainasummat ovat niin tolkuttomia, että muutaman prosentin koron nousu ( EKP kun niin päättää jonain päivänä ) aiheuttaa jo katastrofin monelle asuntovelalliselle. Ja sitten taas huudetaan veronmaksajia makumiehiksi ja - naisiksi. Vielkin maksamme 90 - luvun jälkilaskua.

Eivät ne johtajat ole sen viisaampia, koska heitäkin viedään kuin pässiä narussa. Markkinaosuuksista taistelu on taas kerran hämärtänyt pankkien ylimmänkin johdon harkintakyvyn.

Vai olivatko ruotsalaispankkien johtajat 1990 - 2000 luvun vaihteessa kylmän viileitä harkinnassaan, kun työnsivät Balttian maiden köyhille rahaa surutta ?

Muutamien pankkien osakkeenomistajana olen huolestunut tilanteesta.

Karlmarx

Juu, oikeassa olet en ole elänyt 80 - 90 luvulla aikuisena.
Pointti on siinä, että minun ei tarvitse olla elänyt 80 - 90 luvulla että tietäisin jotain pankkikriisistä. Kyllähän minä otan tämän ajan jakson huomioon omassa toiminnassaan ja kyllähän jokainen pitäisi ottaa. Jos ei ota, niin ketä sitä voi syyttää kuin itseään?

Se, että lainat ovat nominaali-arvoltaan suuria ei välttämättä tarkoita, että ne ovat suhteelliseltaan arvoltaan suuria (ne pitää suhteuttaa tuloihin). Nykyään taitaa olla vain laina-menot pienempiä suhteessa tuloihin kuin mitä oli 80 - 90 luvulla, vai?

Johtajat tekee varmasti välillä tyhmiä päätöksiä, hei me ollaan ihmisiä, mutta näistä opitaan.

Kiitoksia joka tapauksesta inputista. Voisin tarkentaa, että pointtini oli seuraava:

Pauna itkee siitä, että kilpailijat pärjää paremmin ja yrittää ryöstää kilpailijoiden tuotoksiaan tällä itkulla näin kärjistettynä:

minä en pärjää kun noi muut tekee eri tavalla ja ne on vähän parempi. Mäkin haluun pärjää joten kaikki pitää toimia niin kuin minä toimin.

Toimittaja söi vain Paunan kädeltä eikä laittanut vastaan.

Appi

Tiedät sen aivan hyvin itsekin, että yhtä totuutta ei ole olemassa. Ei ole samoin toimivia pankkivirkailijoita tai johtajia edes saman konsernin sisällä ja ei ole olemassa yhtä paljon ymmärtäviä asiakkaita. Vaikka moni ymmärtäisikin koron, niin tärkeämpää on aina osata suhteuttaa lukuja toisiinsa. Pelkkä korkohan ei esimerkiksi kerro suhteellisesti kovinkaan paljoa muuta kuin kyseisenä hetkenä, mutta vaikkapa realikorko jonain ajanjaksona jo jotain paljon enemmän. Oikaiset myös melkoisesti (kuten minäkin), kun pidät vain pankinjohtajan päätöstä merkityksellisenä. Lainapäätös on tärkeä ja välttämätön osa lainan saantia/myöntämistä, mutta kuitenkin vain osa. Se mitä Pauna mielestäni ajaa takaa on kokonaisnäkemyksen syntyminen. Käsillä on aina ongelma, mitä pienemmällä näkemyksellä päätöksiä tehdään. Yksinomaan pankinjohtajan näkemys ei kuitenkaan yksin riitä.

Karlmarx

Kiitoksia vastauksesta ja olet oikeassa, että kärjistin / oikaisin, koska kirjoitin nopeasti ja yritin tuoda esille toista pointtia (enemmän ylempänä). Siinä oli vain toimittajille lista kysymyksiä, jota olisi voinut pohtia kun tekee tekstiä.

Yleensä kuitenkin harjoittelijat seuraavat ohjeita ja siinä istuu joku vieressä ja pankeissa on turvatarkastuksia ja lainoja myönnetään yhdessä, joten on vähän harhaanjohtavaa sanoa, että harjoittelija tekee niitä päätöksiä niin kuin että hatusta vetää päätöksiä siis kyllähän siellä on järjestelmä takana.

Tahtoisin kuitenkin kuulla, että jos yksinomaan pankinjohtajan näkemys ei kuitenkaan yksin riitä, niin kenen sitten? Kenen näkemystä pitäisi ottaa huomioon?

Appi

Myöntämis/kieltämis-päätös kuuluu pankille. Siitä ei ole epäselvyyttä. Pankki ottaa riskin ja siksi sille kuuluu myös vastuu lainapäätöksestä lainan antajana. Se mitä minä otaksun Paunan tarkoittaneen on, että lainan myöntäjänä pankilla tulisi olla vastuuta myös siitä, että asiakkaalle tulee luoda edellytykset saada parempi ja laajempi käsitys siitä, minkälaisia taloudellisia vaikutuksia lainalla on. Kun puhutaan henkilön ehkä suurimmasta investoinnista ja sitoumuksesta koko hänen elämänsä aikana, ei vastapuolella tule olla vain "myyjä" vaan myös neuvoja ja tiedonantaja. Asiakkaalle tulee luoda mahdollisuudet saada kokonaiskäsitys lainan vaikutuksista. Tiedän ja ymmärrän, että tämä ei ole helppoa, sillä asiakas helposti mieltää saaneensa joko lainan tai rukkaset. Juuri siksi pankin lainaneuvottelijan tulisi olla ammattitaitoinen, jotta asiakaskin voisi ymmärtää, että hänenkin etunsa otetaan huomioon, vaikka rukkaset tulisivatkin tällä kertaa.

Myyminen on vaikea tehtävä. Vastentahtoiselle myyminen on vielä vaikeampaa. Sitä vaikeampaa on enää kieltäytyä varmasta kaupasta, kun toteaa, että tuote on asiakkaalle sopimaton. Siinä vaaditaan eettisyyttä, varsinkin kun johdon asettamat tulostavoitteet ovat niskassa. Helpompaa kieltäminen on, kun selvästi on osoitettavissa, että asiakas ei selviydy velvoitteistaan, mutta henkisesti vaikeaa on mitätöidä omaa myyntipuhetta nostamalla riskejä kysymyksillä esille ja selvittämällä asiakkaalta, onko tämä ja tämä huomiotu. Se syö varmasti ketä tahansa myyjää, mutta isosta lainasta ollessa kyse, minusta näin tulisi toimia. Vain tekemällä oikeita kysymyksiä voidaan saada asiakkaan "valistunut" ja "oikeampi" näkemys esille. Ehkä hän kykenee tällöin paremmin arvioimaan todellisen pelivaransa.

PT

Hypoteekkiyhdistys on pankki ja kilpailee muiden pankkien kanssa. Jotenkin omituista, että Pauna lähtee ohjeistamaan muita pankkeja niiden asioissa.

Lainaa myöntävä virkailija tekee päätöksensä useimmiten suoraan tietokoneen ruudulta taustatiedot kerättyään.

Jos muutosta halutaan, sen on oltava poliittinen.

Hymiö

Jeesus potki raamatussa rahainvaihtajain pöydät nurin: ei ole sopivaa elää toisten työn kustannuksilla. Se on epärehellistä ja moraalitonta. Monissa muissakin uskonnoissa rahanlainaus on kuolemansynti. Vielä 1700-luvulla pankkiireita ei Euroopassa päiväsaikaan edes kehdattu tuntea. Se olikin hyvä ja terve reaktio.

Ainoa hyvä ja suotava pankkien toiminta on pitkäaikainen yritysten kasvun tukeminen. Se on hyvä ihmisille ja yhteiskunnalle.

Muu on lähinnä gangsteritoimintaa. Erityisesti pikavipeistä pitäisi sen harjoittajille välittömästi saada elinkautinen vankeustuomio osallisuudesta rikollisjärjestöön.

Pera Pertsa

Yksi vaihtoehto harjoittelijoiden työntämiseen lainanantotiskeille voisi olla se, että harjoittelijalla ei ole mitään vastuuta työstään työnantajaansa kohtaan. Ja tästä päästään siihen, että työviranomainen on pakottanut karenssin uhalla, alle 25 vuotiaan palkattomaan ja eläkettä kerryttämättömään lainatiskityöhön.

Eli kenelle jää vastuu jos harjoittelija ns. "töppää". Pelkäänpä vaan, että harjoittelijan kontolle huonosti hoidettu lainanhoidon prosessi jää. Viimeistään vakuutusyhtiöt vääntävät harjoittelijasta syyllisen.

Lainsäädäntö kun ei ole mitenkään selvä siinä tapauksessa, jos palkattomaaan työhön komemennettu tuottaa taloudellista tappiota asiakaalleen.

Sikanauta

Toimittaja olisi voinut hieman suodattaa ja kritisoida Paunan puheita. Tietysti Hypoteekkiyhdistyksen varatoimitusjohtaja kritisoi ja mollaa pankkeja, koska ne ovat heidän kilpailijoitaan. Lukijoiden oma objektiivisuus ja medialukutaito kun ei välttämättä ole huipussaan.

PetSu

Nimimerkki meni nuoren vaimonsa kanssa pankkiin lakkikourassa ja katse maahan suunnattuna, pyytämään asuntolainaa. Oli löytynyt vanha omakotitalo maaseudulta, joka piti saada. Vaan se tärkein. Raha puuttuu. Se osoittautui kuitenkin vähäisimmäksi ongelmaksi heti alkuunsa, kun Herra Pankinjohtaja sai nähdä kuvat talosta ja valtavan tontin piirroksen. Tähän saatte rahoituksen varmasti, mutta milläs te siellä maalla liikutte? Kartanohan teillä tulee olemaan.
No tuota, onhan minulla jenkkipelti ja vaimolla pakettiauto.
No siinätapauksessa lainasummaan pitää lisätä senverran ylimääräistä, että kalustokin vaihdetaan. Vasta sitten hän kysyi missä me olemme töissä. Töissä ollaan, mutta vasta valmistuneita, joten palkka ei ole kummoinen. Se ei vaikuttanut yhtään mitään ratkaisuun.

Iltapäivällä meillä oli laina, jonka vuoksi me tulisimme vielä raatamaan itsemme 1.enneaikaiselle eläkkeelle ja 2.uudelleenkoulutukseen. Mutta, emmehän me sitä silloin tienneet.