Sunnuntai 27.5.2012

Päätoimittajalta: Väyrysen kansallishakkuut

Uusi Suomi
Luotu: 
21.7.2008 09:52
  • Kuva: Uusi Suomi
Raha

Ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen (kesk.) vetoaa suomalaisiin metsänomistajiin. Paperitehtaiden puunsaanti pitäisi turvata ”talvisodan hengessä”.

”Väyrysen kommentti henkii sitä, että Venäjä on onnistunut puutullikiristyksellään yllättämään niin suomalaiset poliitikot kuin metsäteollisuuden”, kirjoittaa Uuden Suomen päätoimittaja Markku Huusko.

Huusko katsoo, että oikeasti Väyrynen ja ilmeisesti jotkut muutkin poliitikot peräävät kansallishakkuita entisaikain kansallispankkitalkoiden tapaan.

”Voisiko metsämme antaa kasvaa rauhassa täysikasvuiseksi? Ja pitäisikö meidän sittenkin jalostaa ennenaikaisilta hakkuilta säästettävät puumme siten, että loisimme uusia työpaikkoja esimerkiksi huonekalu- ja talotehtaille sekä veneveistämöille, design-osaamiseemme luottaen? Saisiko metsänomistajakin tukkipuusta enemmän rahaa kuin kuitusälästä?” kyselee Huusko.

Henkilöt: 
Paavo Väyrynen
Muut asiasanat: 
Puutullit, Työpaikat, Metsäteollisuus, Kansallishakkuut
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Näytä kommentit (13)
Ilkka Luoma

Metsiä ei kannata tuhlata pelkästään paperiksi

Valtiomme tutkimusvaroja jakava Tekesin pääjohtaja Veli-Pekka Saarnivaara huomaa vihdoin tuoda esille metsäteollisuutemme kehityskeskustelun ja siihen liittyvän tutkimuksen. Suomi on ollut ja on paperin eri lajikkeineen huippumaa maailmassa. Olemme samalla saaneet maailman parhaan laiteymmärryksen paperin tuotannon ympärille. Monimutkaistuva ja teknistyvä tuotanto ja kysyntätekijöiden muutoshavainnot ovat entistä pidempijänteisiä, mutta operatiivisesti nopealiikkeisempiä. Suomi ei voi olla enää paperikeisari nykymuodossaan ensi vuosikymmenellä. Paperia voidaan kehittää myös muuksi kuin poispestävän musteen kantoalustaksi.

Puu on kasvava luonnonvara ja sitä ei kannata tuhlata paperiin vietäväksi kiertoon ja kaatopaikoille. Jokainen kansalainen kuskaa roskiin lukemattomiksi jääneitä esitteitä, kopioita ja loputtomia puhelinluetteloita, joita jaetaan markkinatalouden lieveilmiönä kaksin- ja kolminkertaisina eeppoksina joka luukkuun, ...ainakin pääkaupunkiseudulla. Paperin aikakausi päättyy nykymuodossaan ja Suomella on maailman paras tuotantokoneisto tähän, sekä siihen liittyvä osaaminen niin tekniikkana kuin käyttönä.

Maailman puuvarat ovat aivan muualla kuin Suomessa. Puupohjaiset tuotemarkkinatkin ovat aivan muualla kuin meillä Suomessa. Puuvarastot ovat mm. Venäjän Siperiassa ja siellä on jaossa maailman suurimmat varannot, tosin varovaisille suomalaisille liian suurella riskillä. Huomisen puutuotemarkkinat sijaitsevat kehittyvissä maissa, mm. Kiinassa, missä omia metsiä ei voi enää hakata. Puu on yksi parhaista rakennusaineista ja Kiina on yksi maailman suurimmista rakennustyömaista.

Suomessa on tunnustettu insinööritaito ja olikin odotettavaa, että myös meillä herätään metsätuotetukijalkamme osalta maailman ja kysynnän muutoksiin. Suomi on nyt viime hetkellä aloittamassa kehityskeskuksen suunnittelua, jossa tutkitaan ja koetetaan ymmärtää, mihin maailma menee ja mitä maailma tarvitsee. Tutkimuskenttä on laaja, lähtien aina kestävästä metsänhakkuusta istutuksineen sekä kasvutekijöineen ja päätyen huoltojärjestelmiin, millä ylläpidetään itse puuteollisuuden tuotantokoneiston käyttöastetta mahdollisimman korkealla. Lisäksi tulisi ymmärtää puun käyttökohteet ja -tarpeet sekä tuotteiden päätyminen kiertoon ja sen vaikutus energiataseeseen sekä päästöihin.

Suomi voi hakata tasapainoisesti metsiään ja tuottaa huomenna kestäviä puurakenteita aina kysyntää sisältävälle rakennusteollisuudelle; mekaaninen metsäteollisuus on uudelleen nousussa. Puurakennuskohteet lisääntyvät maailmalla, jopa on kehitetty mm. maaleja, jotka "hylkivät" tulipaloa. Esim. Moskovassa ja Pekingissä on tiukat säännöt puurakenteista, jopa osin puutalojen rakentaminen kaupunkialueille on kiellettyä tulipalovaaran takia.

Kehitettävää riittää, ja tässä on meidän suomalaisten paikka. Osaamiseemme ja luotettavuuteemme on suotuisa asenneilmasto niin Venäjällä kuin Kiinassa. Kiina on loputon kysyntäkohde ja Venäjä metsäinen aarrearkku. Suomalainen insinööri kykeni kehittämään maailman parhaat paperikoneet, niinpä me pystymme kehittämään myös maailman parhaat puun mekaanisen jalostuksen - yms. laitteistot, joilla tyydytetään huomisesta alkava kysyntä laitteistojen ja järjestelmien osalta. Puurakentaminen on uuden ajan airut ja se on kehityksensä alkutaipaleella. Teräs, lasi ja betoni ovat liitännäiselementtejä ja raaka-aineita. Näiden liitännäisten tuotekehitys menetelminä, rakenteina ja itse liitäntärajapintoina on huomisen haaste.

Me emme pärjää konevoimaisille kokoonpano-operaatioiden perusliukuhihnoille. Me pärjäämme mm. puunkäsittelyn ja jatkojalostamisen uuden kehittämisoperaatioissa, joissa luodaan järjestelmiä tekemään itse lopputuotteita. Mainittakoon, että mm. lasinvalmistuskoneemme ovat parjänneet Kiinassa erityisen hyvin, samoin kuin kuparisulatot aiemmin. Suomi oli aikoinaan hyvä tekemään myös kaapalikoneita. Metsäkoneemmekin lienevät maailman huippua. Nyt näköpiirissä hahmottuvat puunkäsittelyjärjestelmät, joilla tuotetaan rakenteita, komponentteja sekä eri raaka-aineiden liitoksia. Edellä mainitut systeemit tarvitsevat myös ylläpito-, korjaus- ja huoltosysteemit sekä konsultoinnin niiden käyttöön. Puurakentamisen huominen voi olla Suomen huomista ylivoimaa ratkaisten paikkaamme ja työllisyyttämme yhtenäistyvässä maailmantaloudessa.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Kehittyvien alueiden tuki

Kyllä tuossa järkeä on. Kaikki sileeksi vaan. Bonuksena voidaan monelta alueelta jauhaa kalliot sepeliksi. Siitä saa kiveä aikakausilehtien tarpeisiinkin. Samalla saadaan tonttimaata räjähtävästi kasvavaa kulutuskysyntää varten. Kaupan viihtymiskeskuksia tarvitaan lisää, koska ihmisten vapaa-aika ja varallisuus kasvaa voimakkaasti. Autokaupan Ideapark -tyyppiset hankkeet ova hyvä esimerkki uudesta suuntauksesta. Autot kehittyvät ja moderni perhe haluaa viihtyä autokaupassa ja varmistua tekevänsä ekologisen valinnan. Jännittävää on, että autokauppa sijaitsee paikalla, jossa aiemmin oli vaikeakulkuista metsäistä korpea. Tämä tuo omaa luonnontuoksuista mystiikkaa modernin suomalaisperheen elämään.

Gesär

Suomalaisuuteen, kansallismielisyyteen jne. vedotaan yleensä vain silloin, kun homma on hoidettu persuksilleen ja virheet halutaan paikata käymällä kansan lompakolla.

Metsänomistajat alkavat myydä puuta heti, kun se tehdään taloudellisesti kannattavaksi. Puun myyntivero on talletusten lähdeveron tapaan inflaation verottamista. Näin ollen, kyllä puuta alkaa ilmestyä myyntiin, jos myyntivero esim. puolitetaan seuraavan viiden vuoden ajaksi. Ilmeisesti paperitehtaiden lakkauttaminen ja työttömyyskorvausten maksaminen tulee valtiolle halvemmaksi?

Lisäksi on mainittava, että jos metsiä omistavat kepulaiset ja kokoomuslaiset toimisivat kuten vasemmistolaiset (jotka edelleenkin käyvät kulttuuri- ja luokkasotaa ei-sosialisteja vastaan), he kieltäytyisivät kokonaan puunmyynnistä. Puu kasvaa korkoa porvarin metsässä, samaan aikaan kun irtisanottu demari alkoholisoituu kotonaan. Pitkän tähtäimen hyöty ylittää lyhyen tähtäimen haitan.

http://lyhytlinkki.net/?szyzcsja

Ilkka Luoma

Metsäteollisuuden yhteiskuntavastuullinen kujanjuoksu

Suomi on perinteellisen metsäteollisuuden supervaltio. Suomi osaa rakentaa maailman tehokkaimmat paperikoneet ja osaa myös ylläpitää ne parhaiten. Suomi on paperin kuluttajakääpiö. Suomalaiset sellu- ja paperitehtaat piti rakennesaneerata jo 10 vuotta sitten, jolloin oli tiedossa uusien kehittyvien maiden kasvutrendi. Suomalaiset, lähinnä paperiteollisuuden palkkakustannukset ovat huippuluokkaa.

Metsäteollisuutemme kunniakkaassa yli satavuotisessa historiassa omistajarakenne on muuttunut dramaattisesti; entisaikojen omistajapatruunoiden suora "rakkaussuhde" väkeensä ja tuottavuuteensa on kadonnut rajattoman ja maattoman omistajarakenteen loputtomaan osinko- ja pörssiarvon nousukiihkeyteen.

Jo vajaa vuosi sitten harvinaisesti metsäteollisuutemme renkipatruunat ilmoittivat yhdestä suusta suomalaisen palkkakustannustason olevan selvästi korkeampi tuotos per nenä ja tonni vertailussa mm. Saksaan nähden. Tuo ilmoitus olisi pitänyt osata tulkita varoitukseksi. Metsäteollisuus itse oli joko "sokea" näkemään kehitystä viimeisten vuosien aikana tai sitten se kantoi todellista yhteiskuntavastuuta olemalla purkamatta selvää ylikapasiteettia.

Suomi oli metsän jättiläinen ja nousi osaajana maailman huipulle. Suomi kykeni toimittamaan kasvumarkkinoille sen suurimmat paperikoneet elintärkeinä kauppoina Suomen kauppataseen ylläpitämiseksi positiivisena. Suomi on kaupallisen maailman reunamilla ja pitkien kuljetusyhteyksien päässä kulutuksen keskipisteistä. Metsäteollisuuden rakennemuutokset eivät pysähdy UPM:n YT-kierroksiin; jonossa odottavat kaikki muut. Erityisen mielenkiintoinen on viimeinen sinivalkoisen pääoman metsälinnake Metsäliitto. Kuinka Metsäliitto uuden pankkimaailmasta tulleen julkisuutta kaihtavan pääjohtajansa johdolla saneeraa konserninsa.

Paperiliitto voi ottaa nyt sinivalkoisen roolin ottamalla osaa rakennejärjestelyihin alentamalla palkkatasoaan laajasti ja koko rintamalla. Paperilaisilla on tunnetusti keskiarvoa huomattavasti korkeammat palkat. Parempi alentaa maltilla omaa tuloansa ja ehkä näin säilyttää enemmän työpaikkoja kuin lähteä kilometritehtaalle mittaamaan kesämökkitontin omaa metsän kasvua. Yhteiskuntavastuu liike-elämässä on entisen "eimolaisen" ja nykyisen teräspeikkolaisen Jalo Paanasen sanoin vastuuta liiketoiminnan terveydestä ja tuottoisuudesta. Vain tuottava yhtiö voi tarjota työpaikkoja terveesti. Liike-elämässä kokonaisvastuuseen osallistuvat myös kaikki kulu- ja tuottorakenteet. Työvoima on inhimillinen ja tärkeä tuoton ylläpitäjä. Tämän työpanoksen tulee ymmärtää osansa kokonaisuudesta. Yhteiskuntavastuu on yhdessä luoda terve liiketoimi ja yhteishenki takaamaan laatu ja toimitusvarmuus.

Omistajuus oli ennen yksi mies yksi ääni -periaatetta. Patruunan ääni kuului vähintään viikottain paperitehtaiden salissa. Yleensä puvussa tarkastuskierroksellaan oleva omistaja tunsi henkilökohtaisesti monet duunareistansa, hän piti heistä ja huolehti heistä. Patruuna rakensi talot väellensä, järjesti työterveydenhuollon, junaili jalkapallojoukkueen ja jakoi henkilökuntansa lapsille jopa opiskelustipendejä. Patruunoiden aika on suurteollisuudessa ohi.

Omistajiksi on syntynyt aivan uusi luokka; mm. amerikkalaiset eläkeläiset turvaavat ostovoimaansa maailman jättiyhtiöiden välillisinä omistajina osinkoherkkinä ja pörssikurssinousuahneina. Jättiyhtiöt ovat maattomia ja rajattomia omistajuus karanneena maailmalle; uusi patruuna-aikakausi koittaa pienistä yhtiöistä, joissa omistaja on osa tuotantorakennetta ja tuntee henkilönsä ja ymmärtää yhteishengen olevan edellytyksenä menestymiseen.

Suomi on hyvä maa ja sitä puolustaa parhaiten niin sodassa kuin rauhassa suomalainen nainen ja mies, näin totesi edesmennyt Suomen sinivalkoinen Isänmaan ääni jalkaväen kenraali Adolf Ehrnrooth, jonka sukulinja oli muuten haara laajassa patruunoiden sukumatrikkelissa. Yhteiskuntavastuu ei ole pelkkä sormenosoitus renkijohtajille; he ovat hampaattomia tekemään kansallisia ratkaisuja; he ovat hallituksen eli omistajiensa marionetteja toteuttaen vain kylmää liike-elämäohjausta asetettujen henkilökohtaisten optioiden saajina ja omistajiensa käskyläisinä.

Todellinen yhteiskuntavastuu lähtee kuluttajista, veronmaksajista ja tavallisen kansan ostopäätöksistä ja terveestä kyvystä nähdä maailman muutos. Meidän liukuhihnatyötehtävien palkkakustannukset ovat yksinkertaisesti liian korkeat maailmalla riehuvaan kansainvälisen uustyönjaon muutostaistelussa. Me joko saneeraamme palkkatasoamme/ nostamme työntuottavuuttamme tai hyväksymme työpaikkojen menetykset. Suomi on suomalaisena työnä täsmälleen niin kilpailukykyinen ja tehokas kuin tekemiämme tuotteita ostavat henkilöt sen parhaana hinta/ laatusuhteena arvostavat myönteisenä ostopäätöksenä meidän avainlipputuotteillemme.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Stonewall

Muistakin sitten kilpailuttaa kunnolla. Tai no hittojako minä sinua neuvon, olet varmasti ennenkin pistänyt metsää myyntiin.

Itse en omista metsää, mutta kyllä silti ärsyttää puheet siitä kuinka suomalaiseten metsänomistajien pitäisi myydä Storalle ja muille halvalla puuta 'Talvisodan hengessä'. Olen ymmärtänyt (mahdollisesti väärin), että venäjältä ostettu puu nykjyisine hintoineen olisi kalliimpaa kuin suomalisille metsänomistajille tarjottu hinta, joten miksi helvetissä pitäisi vielä sitäkin halvemmalla lähteä myymään puuta Storalle ja UPM:lle? Hakekoot pöllinsä Kanadasta jos ei hinta ole sopiva.

Ei Oy Suomi Ab kaadu Stora Enson mukana!

Ilkka Luoma

Pelastuskehoitus - Metsäliitto kehoitti sulkemaan paperitehtaita, ... niukkuuden luomiseksi

(YLE/TV1 ~ AamuTV 14.3. uutisoi Metsäliitto ry/ M-Real Oyj:n pääjohtaja Kari Jordanin kehoittaneen muitakin paperitehtaita sulkemaan aika-ajoin tuotantolinjojaan saavuttaakseen niukkuuden nykyisen runsauden tilalle)

[ ... menestystuote tai -palvelu imuroi uusia yrittäjiä samalle tuotantoalalle - syntyy nopeasti ylitarjonta, joka taas alentaa yksikköhintoja. Kulutus kasvaa ja ravitsee tuhlaamaan entisestään halvan tuotteen tai puoliraaka-aineen käyttöä. Paperin kulutus on lisääntynyt vuodesta toiseen mm. kehittyvästä näyttöelektroniikasta huolimatta ... ]

Suomi on paperin tuotannon jättimaa. Tuotamme enemmän kuin kulutamme. Suurella paperin vientitoiminnalla lisäämme ekologisen jalanjälkemme yhdeksi maailman suurimmista. Metsästä kasvavan puun jalostus nopeasti pois heitettäväksi paperiksi on tänä päivänä miltei ympäristörikos. Suomalaiselle puulle löytyy muutakin käyttöä.

Savonlinnasta kotoisin oleva Kari Jordan avasi pelin monessa suhteessa historiallisesti. Hänen kehoitus sulkea tehtaita joukolla luo nopeasti niukkuuden eli yksikköhintojen nousun. On tunnettua, että on ympäristöystävällisempää tuottaa 100 tonnia yksikköhinnalla 100, kuin tuottaa 1000 tonnia yksikköhinnalla 10. Jordanin kehoitus oli luonto- ja ympäristöteko.

Paperin niukkuus ja yksikköhinnan selvä kohoaminen lisää tuotekehitystä korvaamaan puuperäinen paperi muilla ratkaisuilla ~ kuten rullautuvilla näyttökalvoilla. On miltei sairasta katsoa, kun kerrostaloasukkaat ahtavat mm. pari kertaa vuodessa taloroskalaatikot täyteen muovikelmuista avaamattomia paperillisia puhelinluettelonippuja.

Nykyinen energiaa ja materiaa tuhlaava paperillinen markkinointi- ja mainonta joutuisivat paperin niukkuuden vuoksi pohtimaan uusia keinoja saavuttaa suunnattu viesti kuluttajille lisäämään kulutusta. Paperi mainosten kantoratana postiluukuista miltei suoraan paperinkeräyslaatikoihin on suurta ympäristön rasittamista ja suoranaista tuhlaamista.

Metsäliitto, viimeisenä suomalaisena sinivalkoisena metsälinnakkeena avasi pelin historiallisesti. Niukkuuden luonti on helppoa lyhyellä aikajaksolla. Suomalaisten tuotantokapasiteetti on siksi suuri, että tehtaiden joukkoseisotus nostaa nopeasti yksikköhintoja. Uudet "bambupaperin" tuottajat saattaisivat hieroa käsiään tilaisuutensa tulleen. Hiljalleen kuluttajien reaktio voi olla yllättävä, kun ympäristötietous ja huolet hirmumyrskyistä lisääntyvät. Saattaisi olla, että kuluttajat siirtyisivät mm. paperillisen median käytöstä nopeammin sähköiseen tapaan - mikähän on tämän ympäristöjälki kokonaisuudessaan?

Sopiva niukkuus on kapitalismin ihannetila, varsinkin monopolissa. Meillä suomalaisilla ei kuitenkaan ole monopolia. Voimmekin pitää Kari Jordanin ehdotusta ympäristötekona, koska se voi parhaimmillaan kiihdyttää irtautumista paperinkäytöstä, jolloin puuvarat suuntautuvat enemmän mm. kestävien rakennusten ja rakenteiden raaka-aineiksi - puhumattakaan muista puun ominaisuuksista, joita emme edes vielä tiedä.

Jos Suomesta suljemme paperinvalmistuskapasiteetista esim. 20% vuosittain - vähentää se roimasti energiakulutusta, työvoiman tarvetta, kuten myös raaka-aineiden käyttöä. Tuntuisi, että tulokseksi syntyy vain positiivisia asioita - vapautuva työvoimakin voitaisiin suunnata soveltuvasti työvoimapula-alueille. Samalla niukkuus nostaisi tuotekehitystä paperin korvaamiseksi, koska haluamme edelleen innokkaina juorujen, uutisten, dokumenttien ja muiden informaatioiden kuluttajina tietomme jostain lukea.

Pankkimies niukan rahan tuntijana tuoden pankkimaailman ilmiöitä metsäteollisuuden pariin onnistui avaamaan ympäristöpelin. Voimme vain toivoa, että Jordanin ehdotus ja kehoitus ottavat tuulta alleen ja paperinvalmistukseen syntyy hallittuja katkoksia jo vaikkapa ympäristömme eduksi ja hyödyksi. Paperinkulutuksen totaalinen vähennys koituu seurannaisilmiöineen suureksi avuksi myös päästökaupoissa maallemme - eikä meidän tarvitse pohtia intohimoon ja haasteeseen saakka venäläisen puun korkeaa tullimaksua.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspot.com

................................
Mielipidekirjoitukseen liittyvä kuvakertomus-
[ kuvia saa käyttää vapaasti ylläolvan kirjoituksen yhteydessä - Copyright by Ilkka Luoma 2006 ]

Kuva 1
--- http://www.panoramio.com/photo/8515777 ---

Teksti
Puukenttä Metsäliiton M-Real Oyj:n Kirkniemen tehtailla. Kirkniemi oli takavuosina ylpeä siitä, että he tekivät vähimmällä kierrosta ulkopuolisella raakavedellä paperitonnin. Tuo puu voitaisiin antaa kasvaa - sitoen hiilidiksidia, suuremmaksi ja sen jälkeen tukeiksi hirsitaloihin... jos sille on pakko jotain keksiä.

Kuva 2
--- http://www.panoramio.com/photo/8515787 ---

Teksti
Ensin sellunkeitto, sitten paperinvalmistus - energiaa ja kasvavaa puuraaka-ainetta turhuuteen, ainakin nykyisillä määrillä. Lohjalla M-Real Oyj:n tehtaat - viimeinen suomalainen metsäteollisuuden sinivalkoinen linnake.

Kuva 3
--- http://www.panoramio.com/photo/8515818 ---

Teksti
Huipputuotantolaitokset, hyvä insinööritaito - erinomaiset paperikoneet, jotka suomalainen insinööri on kehittänyt. Kasvavan puun käyttö poisheitettäväksi paperiksi on miltei ympäristörikos. Kirkniemi, Lohja.

Kuva 4
--- http://www.panoramio.com/photo/8515824 ---

Teksti
Metsäteollisuus on massiivinen energiankäyttäjä, ja sen jätelämmöstä suuri energiantuottaja kuluttajille mm. asuintalojemme lämmikkeeksi. Jos suljemme tehtaita hallitusti työvoimaa ajatellen, säästää se runsaasti päästöeuroja.

Kuva 5
--- http://www.panoramio.com/photo/8515832 ---

Teksti
Suomalaisen metsäntutkimuksen lahja paperia kuluttavalle maailmalle. Nopeammin ja enemmän kulutettavaksi - nyt Metsäliitto ry:n pääjohtaja Kari Jordan ehdottaa paperitehtaiden hallittua seisottamista, lisätäkseen niukkuutta yksikköhinnan kohottamiseksi.

Kuva 6
--- http://www.panoramio.com/photo/8515840 ---

Teksti
Kaunis harmoninen suomalainen maalaismaisema Lohjalta Metsäliiton mailta. Suomi on elänyt metsästä - se teki meille elintasomme merkittävältä osin. Maailma muuttuu ja puu on suunnattava iäkkäämmäksi ja kestävämpien menetelmien raaka-aineeksi, mm. puutaloiksi. Metsäliiton pääkonttori Espoon Tapiolassa on muuten puurakenteinen.

Kuva 7
--- http://www.panoramio.com/photo/8515854 ---

Teksti
Historiaa - Metsäliiton hellässä ylläpidossa mm. Suomen marsalkka Mannerheiminkin asuntona ollut Kirkniemen kartano. Metsäliitto ry on Suomen viimeinen sinivalkoinen metsälinnake - Mannerheimin hengessä Metsäliitto voisi olla tulevaisuuden suunnannäyttäjä mitä huomenna metsistä ja puustostamme tehdään - paperin aikakausi poisheitettävänä materiaalina on eilistä päivää.

Ilkka Luoma

Mikäli Venäjä toteuttaa uhkauksen puutullien reippaasta nostosta - saattaa se tehdä aivan uuden tilanteen suomalaiselle paperiliittolaiselle - Ahosen joukot ovat olleet hyviä omien etujensa valvojia, mutta kuinka silloin, kun meillä ei enää kannata tehdä peruspaperia?---
...

[orig 13.5.2006]
Paperimies, työtön ja starttirahayrittäjä

Paperiliitto, puheenjohtajansa Jouko Ahosen johdolla tekaisi pienet lakot ja laskun maksaa suomalainen paperiteollisuus sekä uskottavuutemme maailmanmarkkinoilla. Työvoimaviranomaiset ovat kehittäneet oivan tavan työttömille työnhakijoille löytää paikkansa uudelleen yhteiskunnassa. Mikä näitä kahta asiaa yhdistaa? Yhdiste on sama hinta: noin 30 euroa. Paperin työnantajapuolta edustava herra Tähtinen mainosti paperiväen tienaavan keskimäärin yli 30 euroa per tehty työtunti. Työtön starttirahalainen, joka saa tehdä työtä, ansaitsee työvoimahallinnon varoista noin 30 euroa per kokonainen työpäivä.

Paperi on saanut ansaitusti palstametreittäin tilaa uutisoinnissa. Siihen on syynsä, paperiteollisuuden supistukset, siirrot ja tuotantosuunnan muutokset näkyvät paperipaikkakunnilla uusina työnhakijoina vapailla työmarkkinoilla. Keskimäärin paperilaiset ovat tienanneet paremmin kuin keskiarvosuomalaiset. Paperiteollisuudessa on ollut ennätyksellisen pitkä vakauden ja kasvavan palkkakehityksen aika. Voidaan sanoa, että paperiväki voi hyvin ja kinkkua on riittänyt leivän päälle.

Suomessa on jo ilman paperimuutoksia ollut satoja tuhansia työttömiä, joista monet ovat saaneet tyytyä peruspäivärahaan, joka on reilu 20 euroa per päivä - verot. Työvoimahallinto on kehittänyt erinomaisen mahdollisuuden ihmisille yrittää uudelleen. Virkamiehemme ovat tuotekehittäneet starttirahan halukkaille työttömille/työttömyysuhan alla oleville. Tärkeimpänä ominaisuutena starttiraha antaa mahdollisuuden yrittää ja tehdä paluun yhteiskuntaan.

Yhteiskunta on mm. starttirahan myötä ottanut ratkaisevan askeleen kohti yrittämisen mentaliteettia. Jokainen tämän päivän pätkätyöläinen on huomisen mahdollinen yrittäjä. Viime kädessä me aina myymme omaa osaamistamme ja työpanostamme. Myös paperiväki on myynyt työaikaansa tehtaille erinomaisin tuloksin. Kymmenen vuotta sitten alkoivat jo paperiteollisuudessa toimialamuutokset. Raaka-ainevarat ovat muualla kuten suurempi kulutuskin. Tehtaat menevät lähelle markkinoita tai raaka-ainelähteitä. Tehtaat menevät myös sinne, missä tuotantokustannukset, mm. palkat (myös johtajien palkat/palkkiot), ovat pienemmät. Suomalainen paperiväki, luovuttaessaan paikkansa kehittyvien maiden paperilaisille, ottaa osaa ansiokkaasti kansainväliseen työn uudelleenjakoon ja ostovoimasiirtotalkoisiin huonommin tienaavan toverinsa eduksi. Jokainen suomalainen ilman työtä jäävä paperilainen voi olla huomisen yrittäjä.

Paperiliiton peräänkuuluttama työnantajien ja omistajien vastuu ja yhteiskuntaymmärrys kasvaa myöhemmin, kun he oppivat näkemään, että kuluttajat tekevät heillekkin kaikki rahat ja palkkiot kuten osingotkin omistajille. Kuluttajien valta tulee informaatiologistiikan myötä kasvamaan uusiin mittoihin lähivuosina.

Yrittäminen on luonnollisin tapa tehdä työtä, siinä jokainen saa juuri ansioidensa mukaisesti. Yrittäminen panee oikeasti yrittämään, koska joukkovoima ei ole työtoverit, vaan markkinat, jotka ostavat yrittämisen hedelmiä. Kilpailukyvyn on aina oltava kunnossa, ei ole varaa ylimääräisiin sairaspäiviin eikä rapula-aamuihin.

Motivoituminen alkaa nyt. Huomisen työ on yrittäjän maailma ja nyt valtio antaa siihen erinomaisen mahdollisuuden. Ohjatusti, opastaen ja kannustaen työtön voi saada starttirahan, 30 euroa per työpäivä. Palkinto on suuri; olet itsesi herra, päätät juuri itse kuinka paljon haluat ansaita, päätät työpäiväsi pituuden. Sinun ei tarvitse osallistua lakkoiluun, koska sinä itse päätät. Lakkoilu ei sovi yrittämiseen, koska se on heti pois sinun omasta tuloksesta. Sinä päätät tulevaisuutesi ja nyt valtio ojentaa siihen käden; tietyin edellytyksin voit saada noin 6-12 kuukautta starttirahaa ja saat jälleen tehdä haluamaasi työtä. Maailma on nyt uudestaan avoin työttömälle, päätökset tehdään nyt, ei huomenna.

Tätä kirjoitettaessa jääkiekon maailmanmestaruuskilpailussa Latviassa television välityksella soi komeasti Maamme - laulu; kiekkoilijamme olivat yrittäneet, he olivat voittaneet ja kansallinen tuntu katsomossa suomalaisten keskuudessa nousi kattoon yhteenkuuluvuudesta ja keskinäisestä voimasta kuten kuuluisassa Talvisodan hengessä. Yrittäminen on myös joka lailla osallistumista, päämäärän asattelua , kohtuullisen voiton tavoittelua ja itsensä huolehtimista asiakkaidensa eduksi. Näillä eväillä menestyy, kuten Suomen joukkue kaataessaan USA:n.

Ilkka Luoma
http://Ilkkaluoma.vuodatus.net

tapio_o_neva

Anne on vonkaillut Matti Vanhaselta, Jyrki Kataiselta ja Raimo Sailakselta - ja vonkaaminen on palkittu metsätuloverotuksen "hulluilla päivillä".

Nyt pitäisi korkeasti oppineen ja miltei buddhalaisella tyyneydellä elämään ja kohtaloon suhtautuvan Annen ryhtyä vonkaamaan vielä puutkin reheviltä maakuntakokoomuslaisilta ja maalaisliittolaisilta isäntämiehiltä.

Matojen syönti on siis vasta aluillaan. Olisi hauska nähdä, voisiko ylpeän oloista Annea nähdä Lahdessa maatalousnäyttelyissä kuun vaihteessa esittämässä nöyrää tyttöä.

Mielestäni Anne voisi olla edes hieman nöyremmän ja inhimillisemmän oloinen ja Jouko Ahonen voisi jättää muutaman grillimakkaran väliin ja hieman soukempana tulla kerjäämään maatalousnäyttelyyn ymmärrystä.

Metsäteollisuus ry:n pitäisi pyytää anteeksi Venäjän federaation presidentiltä Pro Karelia ry:n kansalaisinnovaatiivisuutta, Jouko Ahosen pitäisi pyytää anteeksi Suomen kansalta sitä, ettei se Metallityöväenliiton sotapolitiikan ollessa ylimmillään SAK:ssa tehnyt mitään SDP:n virhelinjan oikaisemiseksi.

Minusta katumusharjoitukset Venäjän, suomalaisten äänestäjien, jumalan ja metsänomistajien edessä antaisivat jonkinlaista kyläraittiuskottavuutta ahneiden maailmamarkkinapellejen esiintymiselle.

Verolaista kuitenkin seuraa, ettei puuta kannata edelleenkään myydä ennen 1.1.2009 ennen kuin puulla on uusi hintataso. Valtiovarainministeriössä ilmeisesti lasketaan, että UPM-Kymmene hakkaa omiaan ja että seurakunnat ja valtio pelastavat onnettoman ja suomalaisen Härmälän turmioon johtaman Stora-Enson.

Metsäliitto on jo miinuksella m-Realin kanssa.