Nalle vaatii koronlaskuja

Arvostukset kohtaavat rahanteossa ja kulutuksessa - Wahlroos kerää sijoittajia kuin hunaja mehiläisiä

[ ... talous, voittojen tavoittelu ja kasvun hokemat lisäävät maallista kunnioitusta ihmisiä kohtaan, jotka tekevät rahaa ja sitten rahalle rahaa. Sampo Oyj:n konsernijohtaja Björn Wahlroos kerää kunnioitusta kaikesta siitä, mikä hiljalleen rapauttaa ja tuhoaa koko ympäristöämme... ]

Markkinatalous on kaikkinensa täysin vastakkaista toimintaa kuin luonnon omat lait, joissa vain välttämättömyys kohtaa ravintona kasvulle toteuttamaan uutta kasvua vain uusina sukupolvina. Ihminen hoksasi jo muinoin, että maasta saa enemmän kuin on elämälle tarpeellista - näin mahdollistui muukin toiminta kuin vain ravinnon etsintä ja suvunjatkaminen.

Markkinataloudessa ihannoidaan kykyä tehdä ostovoimaa - tuolla ostovoimalla lisäämme ympäristökuormaa tunnetuin seurauksin. Ihmisen toiminta on kuluttavana ja keräävänä lajina ainutlaatuista. Vain ihminen kerää ympärilleen ostovoimansa, siis kulutuskykynsä, muistomerkkejä ilmaukseksi omasta arvosta ja erilaisuudesta.

Juuri nyt uutisoinnissa kohkataan kuinka Sampo yhtiön konsernijohtaja Björn Wahlroos kerää ympärilleen toivorikkaita sijoittajia Islannista velkarahalla kärkkymään Wahlroosin huomiselle odotettuja onnistuneita sijoituspäätöksiä. Sijoittajat odottavat saavansa lisää rahaa rahalle - ja samassa yhteydessä muodon vuoksi otetaan huolestunut ilme muuttuvasta ympäristöstä. Kulutuksemme lisää kiistatta saasteita, ilmaston lämpenemistä, stressaavaa elinilmastoa, rauhattomuutta, rikollisuutta, päämäärättömyyttä ja yksinäisyyttä kulutuksen kilvoittelusta tipahtaneiden joukossa.

Kulutus, kerääminen ja jatkuva kasvun ihannointi kohtaa hyvin arvostetussa Wahlroosin persoonassa, joka seireeninä julistaa kasvun kaikkivoipaisuutta ymmärtämättä, kuinka luonnotonta se on tasapainotilassa olevalle markkinaihmisettömälle luonnolle. Meille kulutuskeräilytalous markkinamekanismina on tavoite ja päämäärä, jonne menemme luonnon kustannuksella. Ihmisen toiminta kulutusta lisäävänä elementtinä on uhka ja vaara ympäristölle.

Ihailumme kohteena on tuotto, voitto, lisääntyvä ostovoima ja yhä helpommalla saatava näytetalous ilmaukseksi muille, kuinka hyvin minulla menee. Taloudessa pyöritetään entistä enemmän spekulaatioita, joissa keinoilla ilman aitoa työtä ja palveluiden tekoa muille kehitetään voittoja, kasvua ja ostovoimien kasautumista. Sampo pankin myynti oli erinomainen esimerkki rahanteosta, jossa kotimaassamme tehty vuosikymmenien työ meni vieraille maille, vastineena raha, jolla voidaan entisestään spekuloida järjestelyjä, joissa kohtaa mentaliteetti kasvavien numeroiden maailmaan.

Sokea ihailu kasvuntaloudelle on katsetta ymmärtämättömyyteen niistä muuttujista, jotka vääjäämättä vievät koko maapalloa kestämättömään tilaan. Länsimaiset markkinataloudet kehittyivät ja elävät sen perinnöllä kehittymättömien maiden raaka-aineryöstöstä tuhoten kulutuksellaan niitä resursseja, joista juuri näiden kehittymättömien ja kehittyvien maiden pitäisi ammentaa elinvoimansa tavoitellessaan meidän kaltaista kulutuksen yhteiskuntaa.

Maapallon kulutuskyky nousee lähivuosina sellaiselle tasolle, joka lopullisesti muuttaa tilanteen vastavoimaksi kaltaisellemme kulutusihannoinnille. Maapallon luonto ei yksinkertaisesti kestä eikä ole rakennettu sille kasvun hokemalle, mikä juuri nyt mm. kohtaa meneillään olevassa vaalikampanjassa, jossa jaetaan sellaista, mikä ei meille ihmisinä kuulu. Me jaamme juuri nyt huomisen edellytyksiä tämän päivän ihmisille, jotka ovat vielä synnyttämättä heitä, joille tämä meidän etukäteen syömä elinvoima taakkana lankeaa.

Maapallon kohtalo ratkeaa siinä, kuinka nopeasti kehittyvien maiden miljardit ihmiset pääsevät samaan kulutusrytmiin kuin me markkinatalouden länsimaalaiset. Olemme esimerkkinä kulutuksessa, mutta voisimmeko olla myös esimerkkinä säästämisessä ja luopumisessa?

Ilkka Luoma

ilkka.luoma@keskipiste.fi
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Kuva:
IMG_0175.JPG. 14. helmikuuta 2007, klo 21:20. Copyright by Ilkka Luoma 2007. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan kirjoituksen yhteydessä.

Kuvaliite:
-- http://www.flickr.com/photos/ilkkaluoma/391367444/ --

Kuvateksti:
Kasvun portaat ylös tai alas - metroliukuportaat kulutuksen juhlamekassa. Nousu- tai laskuhuuma kurkkii mainostauluista, jotka kaikki kannustavat kuluttamaan enemmän ja enemmän. Markkinamekanismin liukuportaat kiidättävät ihmisiä entistä nopeammin, kiihkeämmin ja useammin kulutuksen alttareille, kuten portaiden yläpäässä avautuva Kamppi kaupunkikone satoine kassakoneineen. Mikä on tämä kiihkeyttävä voima, jolla syömme huomisen edellytykset jo tänään?

Tunnetusti apteekkarin poika Björn Wahlroos on lääkinnyt itseään Ruotsin kuninkaallisten seurassa - hänen tiedetään ihailevan ja hyvin viihtyvän siniveristen seurassa - mutta kuinka käy suomalaisen Sammon, kun Nalle johdattelee konserniaan laajempiin liittoihin - ja mitä vaikuttaa Sammon omaisuusmassojen kuihtuminen tässä yleismaailmallisessa kriisissä, jossa Suomen arvellaan niin Wahlroosin kuin Kataisenkin suulla selviytyvän ehjin nahoin?---
...

[orig. torstai, maaliskuu 24, 2005]
Onko Ruotsi talousasioissa nokkelampi kuin Suomi?

Uutisiin kimposi tieto turkkilaisen teleoperaattorin enemmistön tipahtamisesta Telia-Soneran hyppysiin 2,3 miljardilla eurolla. Suomen muinoinen Telecom Finland Oy kaukonäköisesti avasi Turkcell operaation. Myöhemmin se on tuottanut sievoisesti osinkoja omistajilleen niin Suomessa kuin Ruotsissa. Täytyy myös muistaa, että Suomen valtio saa osuutensa, niin hyvässä kuin pahassa, tehdystä kaupasta omistusosuutensa puitteissa.

Suomen ja Ruotsin välillä on ikuinen Maaotteluhenki. Jääkiekossa olemme saaneet neniimme useammin kuin voittaneet. Pankit ovat ajautuneet Ruotsin puolelle, Storaensossakin odotetaan uutta johtajanimitystä. Kaupallisissa piireissä liikkuu sitkeä huhu, että Ruotsin kuninkaallisissa metsästysseurueissa hyvin viihtyvä Sammon konsernijohtaja Wahlroos junailee Sampoa ruotsalaisen SE Bankenin kanssa yhteen, kuinkahan omistussuhteet tulevat jakautumaan?

Talouselämä-lehti halusi vertailut viedä Hakkapeliittoihin saakka. Ericssonilla oli ainoastaan 13 vuotta sitten ainutlaatuinen mahdollisuus ostaa Nokia, eipä ostanut, pelkäsi kai sen olevan loputon riippakivi. Ruotsalainen kreivi von Rosen lahjoitti aikoinaan Suomen ollessa maaottelussa Neuvostoliittoa vastaan muutaman lentokoneen ja ottihan Ruotsi sotalapsiamme hellään huostaansa, ehkä Sammon käy samalla tavalla.

Suomalainen liike-elämä ei juuri Isänmaan ääntä kuuntele; maapalloistuva kasvoton liukasliikkeinen markkinaraha kasautuu ja muodostaa suurempia keskittymiä ollakseen terhakkaana amerikkalaisia ja tulevaisuudessa kiinalaisia jättikonserneja vastaan tai sitten pakollisessa yhteistyössä. Kaiken lisäksi tuntuu siltä, että osa suomalaisista liikemiehistä on loputtoman ahneita ja lyhytnäköisiä.

Telia-Sonera on tehnyt loistosiirron, se on saanut ehdottomaan omistukseensa Turkin suurimman mobileoperaattorin; nyt se on hyvä business. Kuinka tämänkin operaattorin käy, kun uudet lähes maksuttomat mobilepalvelut tulee kansalaisten saataville (WLAN/WIMAX:in myötä esim. VOIP). Voimme Suomessa tuskailla ruotsalaisten etevemmyyttä, vaikka Suomen valtion ei ollut pakko myydä omistustaan pois. Tosin valtiomme halusi kirstunsa pohjalle tilkettä. Valtio oli muutamia aikoja sitten pumpannut verovarojamme välillisesti Saksan ilmatilaan niin paljon, että rahan paluukanavalle tuli saada katetta myymällä osuuksia Ruotsin Telialle. Yksin Sonera ei olisi jaksanut ostaa nyt hankittua enemmistöä Turkcellistä.

Suomessa pitää ottaa huomioon, että ruotsalaisilla on paljon pidempi taloushistoria ja sitä paitsi se saivat koko toisen maailmansodan ajan veljeillä rauhassa salakähmäisissä liikesuhteissaan niin saksalaisten kuin liittoutuneidenkin kanssa. Ruotsalaiset osaavat kansainväliset pelit; jo Wallenbergien suku tajusi rahan mahdin ja osasivat mm. hoidella Kolmannen Valtakunnan raha-asioita; mm. IG-Farben, Bosh ja Krupp saivat luotettavan ja hiljaisen kumppanin ruotsalaisesta mahtisuvusta.

Ruotsi osaa olla myös rauhanenkeli, muistakaamme edesmenneen pääministeri Palmeen uhittelut USA:ta kohtaan koskien Vietnamin sotaa. Toisaalta muistamme ruotsalaisen Bofors yhtiön tykkilahjontaepäselvyydet Intian asekauppoissa. Ruotsin historiassa on paljon käytännössä suomalaisten käymiä sotia. Ruotsi on saanut harjoitella rauhassa liiketoimiaan aina 1800-luvun alusta alkaen; sotia ei enään voitu käydä kun Hakkapeliitat jäivät Venäjän puolelle. Rintamilla reuhaaminen on luonnekysymys ja rahanansainta oveluuslaji, siispä Maaottelupokerissa voidaan viedä tarvittaessa kalsaritkin.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Nyt.

Nallella on taas punaiset housut jalassa ja ketunhäntä kainalossa!

Maailmanlaajuinen taloussyöksy ja siihen liittyvä fundamenttipeli ovat kuin jalkapallopeli Suomelle. Hyviä yksittäispelaajia omasta mielestään ovat kaikki Suomi-pelaajat sekä loistokkaita yksittäisiä tähtiä, joskaan peli ei kokonaisuudessaan suju loppumetreillä toivottulla tavalla. Suomi ei N.W:n kuningasystävistä huolimatta ole pelin rakentajia, joten sen vaikutuksiakaan tuskin pystytään täältä pohjolasta ohjailemaan.

Taloustaikureita on olemassa myös muualla kaupan ja talouspelin sisäpiirimailla kuin Suomessa. Tässä pelissä ei riitä, että pääsee taputtelemaan ulkonaisesti sulavakäytöksisten bassomiesten selkää ja on ulkoisesti hyvissä suhteissa kaikkien oletettujen päättäjien kanssa. Kun on kaikki vaihtoehdot ennustettu, niin joku ennustajista on ainakin osittain oikeassa - se on varmaa. Kyse on vain ajasta, milloin ennustus realisoituu. Näissä pelifundamenteissä voi olla myös muuttujia, jota ei lähipäivän sääennustus pysty toteamaan. Täytyy vain toivoa, että talousennustajat ovat oikeassa.

"Nalle Wahlroosin suhteet mm. Ruotsin kuninkaalliseen perheeseen, Kaarle VI Kustaa ja kuningatar Sylvia-sekä lapset
on meillekin hyödyksi".

Ruotsi on älykkäämpi maa verrattuna Suomeen ja oma kruunu sekä sen arvo on hoidettu hyvin-riippumatta paineista EU:in
taholta.

Korkojen pienikin alnetaminen on nyt "etu" ja se pitää ilmanmuuta
tehdä välittömästi sillä "keppihevonen ei juokse enää-vaan juoksu
päättyi isoon pottiin satojamiljardeja dollareita Wascihntonissa
kun presidentti G.W.Bush allekirjoitti kongressin hyväksymän
kriisipaketin.

Miten Euroopassa asia huomioidaan-se onkin isompi kysymys-mutta Suomi äässee kuivin jaloin tästä sekasotkusta.

[orig. keskiviikko, marraskuu 08, 2006]
Markkinatalous sotii yhteiskuntavastuun häviölle

Pääoman tuottovaateiden äänitorvi Sammon konsernijohtaja, KT Björn Wahlroos peräänkuulutti Kauppa- ja teollisuusministeriön Omistaja&Sijoittaja (2-2006) -julkaisussa: "olemassaolomme oikeutuksen perustuvan siihen, että kasvatamme omistajiemme varallisuutta niin hyvin kuin kykenemme". Tieteessä tapahtuu -lehti (7-2006 / prof. HTT Aimo Ryynänen) taas herkisti arvokeskustelua yhteiskunta- ja yksilövastuista yhteisestä elinympäristöstämme: Perustuslakimme 20.1§ kohdan sanoessa - "Vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille".

Linkki keskusteluun ..........[X/*X734B/731/T555] ..... TIEDE

Markkinatalous on jakanut vuoden kvartaaleihin, jotta pörssianalyytikkojen on helpompi ennustella kurssien käyriä sijoitettujen pääomien kasvun turvaamiseksi. Sijoitustoiminta on kärjistäen yhteisten luonnonvarojen ulosmitantaa jyrkistäen tuloeroja ja kulutusvoimaa tuhoten hiljalleen elinympäristöämme. Sijoittamisessa ei ole kyse yhteiskunnallisesti työnteosta, jossa tasapaino säilyy luonnon kanssa. Sijoitustoiminta maksatetaan aina peruskuluttajilla ja viime kädessä luonnon toimintakyvyllä.

Pääoman palvelu on ilmentymä kulutusyhteiskunnan henkisestä taantumasta ymmärrykseen vain rahan kaikkivoipaisuudesta. Raha on merkki ostovoimasta. Ostovoiman liika keskittyminen ja painoarvon nousu jakaa kansalaisia huomisen barrikadeille. Epätasaisesti jakaantunut liiallinen kulutuskäyttäytyminen kohtelee luontoa epäoikeudenmukaisesti. Luonto kantaa vastuun taakan markkinapullistelun näyttöseremonioista. Ilmasto, maaperä ympäriltämme ja loppuva puhdas vesi lyö takaisin viivästyneenä rekyylinä muuttumatta enää eiliseksi. Ihmisen ostovoima on iskenyt liiaksi luonnon suonta.

Hokema pääomien palvelusta muuttaa hiljakseen kausaliteettien lakien mukaan maapallon biokerroksen ohuemmaksi ja ohuemmaksi. Biokerroksemme, elinvoimamme lähde, on aina ollut häkellyttävän ohut - kuin silkkipaperi rantapallon ympärillä. Markkinatalous kasvuvaateineen vie vääjäämättä koko ihmiskunnan seinää vasten. Meille ei jää vaihtoehdoksi kuin reilu luopuminen ja vastuun asetus pääomien tuoton sijalle.

Kansakunnalla maassamme menee juuri nyt tilastojen valossa rahataloudellisesti hyvin, mutta henkisesti huonosti. Vaihtotase on erinomainen ja henkinen tase mm. valtion ja kuntien työpöytien ääressä uupunut tasolle, jossa sairauspoissaolot kasvavat kasvamistaan. Liian suuret osat lapsiperheiden yhteenkuuluvuudesta ovat kadonneet jatkuvien vapaaehtoisten ylitöiden jalkoihin. Lapset oireilevat mielenväsymystä ja osallistumattomuutta hautautuen näyttöpäätteidensä äärelle vain sähköinen kanssakäyminen normaalin yhdessäolon korvikkeena. Roolien ja mallien haenta on sekaantunut pelien, katujen ja chattien labyrinttimäisiin sokkeloihin.

Ikääntyneet ihmiset erakoituvat keskimäärin rikkaampina ja yksinäisempinä kuin koskaan. Pääomatase on korkealla vinoutuneiden asuntohintojen vuoksi pääkaupunkiseudulla. Työssäkäyvän väestönosan oravanpyörällinen kilpajuoksu ostovoiman perässä hyydyttää vähenevän vapaa-ajan kierteeseen, jossa alkoholisairaudet ovat puhkaisseet kansakunnan pahanolon kuplan tilastojen tietoisuuteen.

Arvokeskustelu on jäänyt velipuolen asemaan, velan ollessa veli kulutukselle ja näyttämiselle. Yhteiskuntavastuu on keskittynyt kvartaalipalvontaan ajaen ennustajat ja sijoittajat kierteeseen, jossa yhä kiihkeämmin haetaan tuottoa pääomille, joiden lähtökohtana on nopeutuvan rahakierteen voittoparkkeeraukset uuteen sijoitusputkeen tai kulutusosoitukseen.

Yhteiskunta on nyt markkinamekanistisesti loppunsa alussa. Muutokset ovat luonnolle tuskallisen hitaita. Vastuun ja sosiaalisuuden ymmärrys ja ympäristön aktiivinen havainnointi on alkunsa porteilla jännitteellisesti pohtien aika- ja toimintaikkunan sulkeutuessa hiljalleen muutoksilta, jotka saattoivat tulla liian myöhään. On 'kalliin hinnan' maksamisen aika. Nyt ei ole ajankohtaista pohdiskella onko ilmastomuuttujat auringosta vai ihmisestä johtuvia, sillä muutos on jo käynnissä.

Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net

Linkit:
KTM: Omistaja & Sijoittaja (2/2006) http://www.omistajaonline.fi/lehdet/22006/default.aspx
Tieteellisten seurain valtuuskunta ( http://www.tsv.fi ): Tieteessä Tapahtuu (7/2006) http://www.tieteessatapahtuu.fi/uusimmat.htm

Prof. HTT Aimo Ryynänen

Kuva:
DSC_3882.JPG (2,20MB). Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti ylläolevan tekstin kanssa.

Kuvateksti:
Kvartaalitalouden ja yhteiskuntavastuullisuuden ilmentymät kohtaavat laiturin molemmin puolin 18. heinäkuuta 2006. Barbara Jean ja Jenny Wihuri kuvastavat käytännön elämän vastakkaisia puolia. Vastuu voi joutua pelastamaan itsekeskeisen ja kapeakatseisen pääoman luonnon ehdoilla.