Urpilainen: Veroale ”käsittämätön” – lasku lankeaa ikääntyneille

Vallanpitäjä on oivaltanut jo kauan sitten kuinka verotuksella ylläpidetään valtaa, kykyä ja mahtia alamaisiin; luoden myös yhteistä turvallisuutta reviirirajojen vartioinnissa ja puolustuksessa. Moderni länsitalous on kehittänyt verotuksen huippuunsa monimutkaisuutena mm. tulontasauksen ajamana. Rikkaat eivät saa vapaasti rikastua ja köyhät köyhtyä [mukaelma toisesta samantyyppisestä sloganista, - pienellä kyynisyydellä].

Verotuksella säädetään tunnetusti mahdollisuuksia - siis säädetään valtakoneiston tahtomalla tavalla yhteiskuntarauhaa tai päämääriä ylläpitääkseen tarpeita ja kansallista itsetuntoa. Verot säätävät tasapuolisuutta - ainakin mahdollisuutena - saada riittävästi oppia ymmärtämään huomisen ongelmia ja ylläpitämään ja lisäämään saavutettua taloudellista elintasoa maapalloistuvassa kilpailussa - näinhän me julistamme kasvutaloutemme pääteeseissä.

Kulutus on globalisoitunut. Kaikki haluavat muotivirtauksena aina vain suurempaa, kauniimpaa, arvokkaampaa, erinomaisempaa ja viihdykkeellisempää. Tämä kulutus on tuhoamassa ympäristöämme siitä luonnontilaisesta vakaudesta, mitä luonto kehityskaaressaan olisi omanaan itsellisesti ohjannut.

Ihmisen kulutusinto on noussut taloudellisten kasvupyrkimyksien myötä suuremmaksi kuin ympäröivän luonnon luontainen kyky olisi resursseiltaan sallinut. Näitä resursseja säästääksemme ihmiskunnan on säädettävä verotuksensa takaisin sinne yksinkertaisimpaan muotoonsa, joka säätääkin itse luonnonedellytysten valintaa, eikä pelkästään ihmiskunnan omia itsellisiä päämääriään.

Ihmisen ei tarvitse maksaa tuloveroa, omaisuusveroa, liikevaihtoveroa eikä muitakaan veroja. Tilalle on säädettävä tavara-, palvelu- ja kulutuskohtainen kuluttamisen vero. Siinä jokaisella tuotteella ja palvelulla on oma "ympäristömerkki" säätämässä sen verovaikutusta kuluttajallensa. Ympäristömerkki kertoo haitallisuusasteen, niin ko. tuotteen/palvelun tuotantoprosessista, käyttötilanteista kuin myös sen uudelleen kiertoon saattamisesta. Jokainen tuote on merkitty kansainväliseen ympäristöhaittojen tuote- ja palvelurekisteriin - tämän ylläpidosta vastaisi YK.

Ihminen on kulutuksessaan aina valintatilanteissa: Kuinka paljon, kuinka suurta, miten kallista ja lopulta kuinka tarpeellista, pitäisi olla myös - kuinka ympäristöhaitallista. Jokainen saa edelleen valita vapaaehtoisesti. Nyt ratkaisuksi tulee valinnan hinta. Ympäristölleen rasitteellinen tuote maksaa aina sen verran, mitä se haittana ympäristölleen tuottaa ja kertaa 1,33 -- 1) .

Kulutusverot ovat suunnattuja. Jokainen kulutusveron kohde tuotteena on yksilöity ja verokertymät suuntautuvat tämän tuotteen verotuloluokkaan. Periaate on, että jokainen tuote "kuittaa" omat ympäristöjälkensä kaikkinensa koko sen elinkaaren ajalta. Verotus on muuttumassa täsmäohjatuksi; näin myös aikaansaadut ympäristöhaitat "täsmäkorjautuvat" sillä rahalla, mistä ne kulutushaittaverotulona tulevatkin.

Yhteiskunta ei tarvitse mitään muuta verotusta kuin kulutusveron. Jokainen voi vapaalla valinnan tahdollaan suunnata mielihalujaan, tarvesuuntauksiaan, määriä ja ympäristöhaitallisuusasteita omalla verottomilla tuloillaan ottaen aina osaa kulutusverollaan ko. tuotteen/ palvelun aikaansaamiin ympäristöhaittoihin.

Mitä enemmän kulutat, sitä enemmän maksat. Luonnonvalinta ihmistoteutuksina tapahtuu mahdollisuuksina ja mahdottomuuksina itse luontoa ajatellen. Tässäkin kysynnän ja tarjonnan lait ratkaisevat, sitä ostetaan, mihin on mahdollisuus ja mihin ansaitut varat riittävät.

Kulutusverolla säädetään ympäristöhaitat minimiin. Kulutusveron tueksi itse luonto on jo järjestänyt oman "ajattelemisen aiheensa". Valveutuneisuuden kasvun myötä valinnat ympäristöystävällistyvät.

Huomisen verotuksessa "maailman tietoverkon" ollessa yhteydessä joka kuluttajaan, savuun ja notkelmaan, ovat kulutusverokertymät reaaliaikaisia ja ne rekisteröityvät jo ostohetkellä - näin ko. tavaran kulutusvero suuntaa kulkunsa heti ostajan pankkitililtä valtion ao. kulutusveroluokan, - kohteen ja tuotteen "tilille" ostajamerkinnöin; näin meille jokaiselle muodostuu oma yksilöllinen ympäristöstatus.

Edullisesta ympäristöstatuksesta saa ostohelpotuksia vähän haitallisuutta sisältäviin tuotteisiin ja palveluihin - näitä ansaittuja bonuspisteitä voi sitten suunnata esim. ympäristöteknologian sijoituskohteisiin.

Uudessa verotusmenettelyssä verottajalle jää siten edelleen "keppi ja porkkana" periaate käytettäväkseen ja lisäksi jokainen kuluttaja näkee omasta tilastostaan ympäristöarvonsa.

Ympäristömuutokset - jotka "säätelevät" voimakkaasti ihmiseloa kaikkialla maapallolla - vaativat tehokkaita, riuskoja ja konkreettisia toimia ihmisiltä, siis kuluttajilta, jotta elinympäristömme voisi jatkua siedettävänä luontoystävällisemmille elintavoillemme, huomioiden myös meitä ympäröivän luontokokonaisuuden.

Ilkka Luoma

1)
Kerroin 1,33 on kulutusveron päälle pantava ns. tulontasausosa, koska kuitenkin aina ja kaikkialla eivät yksilölliset edellytykset ole samalla tasolla kaikilla, muodostettaessa kohtuullista elämisentasoa. Ihmiskunta on inhimillinen ja toisistaan "huolehtiva" - kuitenkin, ja tämä kerroin 1,33 tarkoittaa 33% lisää koko kulutusverokertymästä. 33% pitää riittää tulontasaukseen ja liki yhteisten edellytysten ylläpitoon.