Hintojen laskulla ikävä seuraus

Sosiaalietuudet eivät ole nousseet hintojen noustessa, vaan jääneet jälkeen yleisestä palkka - tai hintakehityksestä; miksi siis eläkkeiden jne. pitäisi päinvastaisessa tilanteessa laskea. Tolkutonta !

Kuluttajahintaindeksiin sidotut etuudethan on sidottu indeksiin juuri siksi, että etuuden reaalinen arvo pysyisi samana kuluttajahintojen muutoksista huolimatta.

Miksi esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän pitäisi hyötyä talouden vaikeuksista johtuvasta hintojen alenemisesta, kun lyhennetylle työviikolle joutuvat, lomautetut ja yrittäjät kärsivät taantumasta?

Niin kansallisissa kuin kansainvälisissä virallisissa tilastoissa Suomen sosiaaliturva on osoitettu yhdeksi EU-maiden alhaisimmaksi tasoltaan.
Samalla Suomen hintataso on EU:n korkeimpia.

Useimmilla työssäkäyvillä ei ole harmainta aavistustakaan suomalaisesta köyhyydestä, jossa jokainen sentti lasketaan, että käyttörahat riittävät ruokaan. Mihinkään muuhun ne eivät riitäkään.

Jonkun "korin" mukaan Suomen inflaatio on 1,6%. EU-alueen deflaatio 0,1% saman "korin" mukaan. Valitaanko aina sopiva indeksi tai ainakin indeksin sisäiset tekijät, joiden mukaan etuuksien korotustarvetta tulisi mahdollisimman vähän ja laskutarvetta taas mahdollisimman paljon.

Perusasiat, esim. ruoka ja asuminen, joihin esim. minun työttömän etuudet kuluvat, eivät ole halventuneet, pikemminkin päinvastoin. Kurjistuu, kurjistuu elämä entisestään. HUOH.

Onko toimittajalla tai muilla tietoa, mitkä hinnat ovat laskeneet? Itse en ole kaupassa normaaleissa tuotteissa, ruoassa, laskua nähnyt.

Kiinnostaisi tietää, koska ehkä lähikaupat ovat pitäneet hinnat korkealla, samalla tasolla kuin ennen ja muualla laskeneet? Jos näin, menen kyllä sitten hintojen perässä vähän kauemmaksikin.

Jos kuitenkin käytännön hinnat ovat samat, tuntuu julmalta noiden eläkkeiden ja muiden etuuksien lasku, vaikken kuulukaan saajien joukkoon. Todella pieniähän nuo rahat ovat kuitenkin.

Käyn töissä joka päivä ja silti lasken jokaisen sentin, vien tyhjät pullot kauppaan, käyn poimimassa sieniä, marjoja joita helsingin metsät on pullollaan. Harvasen ilta istuskelen kalassa ja syön ilmaista tuoretta kalaa.
Siitä huolimatta rahat ei riitä kuin ruokaan ja asumiseen.
Jos helsingissä olisi oikeasti aliravittuja köyhiä joiden rahat ei riitä ruokaan, voisi kuvitella ilmaisen, terveellisen, herkullisen ruoan kelpaavan jota saa hyvin pienellä vaivalla.
Mielekkäämpää ilmeisesti vinkua parempia sosiaalietuuksia ja vaatia joku muu valmistamaan ateria kuin nähdä itse vaivaa.

Napit irti elakkeista ja purkutalkoisiin, etta kahdellekymmnellemiljoonalle ihmiselle mitoitettu pyrokratia saadaan vihdoinkin purettua.

Eiko viime lamasta ole viellakaan opittu mitaan? Aina kaytetaan samoja konsteja lamantorjuntaan, vaikka ne silloin jaadytetyt elakkeet eivat ole viela tahan paivaan mennessa palautuneet oikealle tasolle.

Hinnat eivat ole Suomessa laskeneet niin paljoa, etta elakelaiset on tapettava nalkaan.

Katselin juuri etta Suomen viralliset tyottomyysluvut ovat 6,5. Miten kaikki luvut voivat olla maailmalla aivan erilaisia kuin Suomessa?

Jos kaikki olisivat yhtä ylpeitä ja jääräpäisiä, asumisen kustannukset ei olisi noussut pilviin ja ihmiset tulisivat toimeen työtä tekemällä. Sosiaalietuuksien takia myös keskiverto duunarit voivat huonosti ja pystyvät hädintuskin maksamaan asumisensa.
Työtön alkoholisti seinänaapurini pysyy joka päivä kännissä kun itsellä on varaa kännätä ainoastaan viikonloppuna. Maanataiaamuna kun lähden töihin tienaamaan vuokrarahoja, naapuri siirtyy parvekkeelle kuorsaamaan.
Tyhmä ja ylpeä olen ehkä, mutten nöyrä.
Sitäpaitsi, jokainen joka pystyy itse hakemaan sosiaalietuuksia, pystyy myös marjastamaan, sienestämään ja kalastamaan jos haluaa. Ei se madon koukkuun pujottaminen sen vaikeampaa ole kuin nimensä kirjoittaminen.