Alkaako AKT:n lakko?

AKT voisi olla nyt uranuurtaja hyväksymällä poikkeavasti palkkatason laskun edellisten korotusten määrällä ja vastavuoroisesti työnantajapuoli takaisi yhteishengessä jatkuvuutta töihin. Nyt on korkea aika lopettaa oikeasti vastakkainasettelu ja nähdä Suomi koko kansan yhteisönä. Takavuosien ärhäkkä AKT - kuljetuksien työntekijällinen vartija, voisi ottaa lipun käteensä ja näyttää mallia, kuinka maamme etuja lähdetään oikeasti ajamaan. Presidentin vaalit oli puhetta ja kaunista retoriikkaa, nyt on tekojen aika.

Kuljetus on se viimeinen lukko, että tavaramme ja tuotteemme päätyvät ulkomaisille markkinoille. Me emme kestä kilpailutilanteessa mitään säröjä luottamukseemme. Kalliimmat tavaramme menevät niin kauan kaupaksi, kun ne ovat laadultaan ja toimitusvarmuudeltaan ylivertaiset. Paperimiehet kuin myös heidän työnantajajärjestöt pullistelivat viime kesänä liiaksi. Koneet ja peruspaperit menevät muille maille vierahille.

AKT voi ottaa uudistajan ja tulevaisuuden näkijän roolin itselleen olemalla osaksi se yksi takuumies kansakuntamme hyväksi ja eduksi. Lakot kaappiin ja terhakka kustannustasoneuvottelu päälle. Työnantajapuoli voisi herätellä omaa kansallista henkeä vastuullistamalla toimintansa ymmärtämään, että rekka eikä linjuri kulje ilman kuljettajaa. Työt pätkittyvät ja lomittuvat, mutta oleellisen tulisi jatkua eli työnteonmahdollisuuden, vaikka pienemmälläkin palkalla.

Kun yksi aloittaa, voisin väittää, että se leviää vastuuhengessä. Emme ole monilla aloilla enää kilpailukykyisiä ja jos haluamme säilyttää kautta linjan työpaikat, meidän tulee tehdä nyt kansalliset talkoot palkkatasoremonttina, joka etenee läpi kaikkien ammattiryhmien. Vastikkeeksi työnantajapuoli hellittää osinkoralliaan ja omia palkkojaan samassa suhteessa kuin he, jotka mahdollistavat, että heillä on yhtiönsä ja johtajapaikkansa. Suomi on kuin yhtiö, jota kehitetään yhdessä vastaamaan siihen maapalloistumisen haasteeseen, joka uustyönjakona tunnetaan. Meillä on paikkamme. Kansalaiset voivat ottaa nyt asioita omiin käsiinsä tekemällä päätöksiä nyt. Osaluopuminen voi olla viisautta torjuttaessa työpaikkojen katoamista.

Ilkka Luoma

[orig. maanantai, helmikuu 13, 2006]

Yhdistymisvapauden ja jäsenyyden perusteella työntekijä on valtuuttanut itselleen asiamiehen eli liiton, joka käy varsinaiset neuvottelut hänen puolestaan. Tälläinen asiamiesvaltuutus on yleistä myös monessa muussa tilanteessa kuten vaikkapa avioero-oikeudenkäynnissä. Se, että työntekijältä evättäisiin oikeus käyttää asiamiestä on myös länsimaiseen oikeuskäytäntöön soveltumaton menettely. Niin voidaan tehdä Kiinassa tai Bhurmassa, tuskin sentään Suomessa.

Palkkaneuvotteluja tunnutaan pidettävän jotenkin ihmeellisenä asiana. Niissä noudatetaan kuitenkin työntekijän kannalta aivan normaaleita muustakin elämästä tuttuja menettelytapoja sopimusten tekemistä ja asiamiesvaltuutusta. Jos työntekijällä ei näitä oikeuksia ole ja hänellä olisi vain työvelvoite, jonka korvauksen toinen osapuoli saisi yksipuolisesti määritellä, olisi kyseessä lähinnä "orjakontrahti". Onneksi perustuslaissa on määritelty myös ammatinharjoittamisen vapaus. Se on takaporttina silloin, kun jonkun alan palkkakehitys jää selkeästi jälkeen. Valintoja on vain uskallettava tehdä myös työntekijäpuolella eikä aina kannata jättää aloitetta työnantajalle.