Mitä Sanomatalossa oikein tapahtuu?

Hesari kuluu paperillisena yhä vähemmän kansalaisten käsissä

(Vastaava päätoimittaja Janne Virkkunen jää 1.4. - aprillipäivänä eläkkeelle vahvana mielipidemanipuloijana ja raporttien virallisena kannattajana)

[ ... hesarinjakaja oli vielä parikymmentävuotta sitten yleinen näky aamuvirkkujen koirankusettajien silmissä. Aamuisin huonosti unta saaneet usein tarkastivat Hesarin kolahduksesta kellonsa - siksi tarkkaa työtä jakajat tekivät ollessaan suoraan Hesarin palveluksessa. Hesari oli monille hyötyliikuntaa tehneille jakajille erinomainen isäntä ja palkanmaksaja ... ]

Tänään Hesari kipristelee siinä missä muutkin, tilaukset perinteellisesti vähenevät ja puhelinmyyjät tarjoavat entistä nokkelammin ja raivokkaammin puoli-ilmaista lehteä provisiopalkalla. Hesarinjakaja sen sijaan sai sunnuntailehtilisän sen painon vuoksi. Hesari huolehti informaatiologistiikan tekijöistä hyvin, koska ketju ei saanut katketa.

Hesari painavana ja niitittömänä lehtenä painosti lukijoitaan ymmärtämään "tosiasioita"

Janne Virkkunen ohjasi lehteään ansiokkaasti painavana presidentintekijänä, EU:hun työntäjänä ja Olli Kivisen manipuloimana natoilun ohdakkeiseen maailmaan suuren kansan vastustuksesta huolimatta.

Kuitenkin voidaan sanoa, että HS on ollut suomalainen instituutio ja vaikuttaja miltei joka niemennotkossa ja saarelmassa. Hesarin toimittajakunta mielipiteineen on parasta antia Suomen printtimediamaailmassa. Aika-ajoin on jopa tuntunut, etteivät toimittajasopulit ole sen kummemmin piitanneet Virkkusen kehoituksista raportointiin.

Pienoismediamoguli Aatos Erkko ei paljon ole vaikuttanut Virkkusen työhön, näin arvellaan - eikä siitä puhuta, sillä lehden 'omistaa' kansa, joka sitä lukee. Kansa on nyt vähentänyt Hesarin kestotilauksiaan ja siirtynyt puhelinmyyjien -30 ja -50 linjalle sekä "ilmaiseen" netti-informaatioon, jonka linjan arvellaan lisääntyvän.

Toimittajia tullaan aina tarvitsemaan

Kansa itsessään ei ole tiedon välittäjä, mutta alullepanija kylläkin. Lukijat hamuavat sitä oikeaa kullekkin sopivaa tietoa, ja Hesari ei ole kaikkia koskaan miellyttänyt, koska kaikkien miellyttäminen on mahdoton parametri informaatiologistiikassa. Hesarin informaatio alkaa päämäärästä mikä on asetettu yhtälön osa - on turha väittää, ettei lehti halua vaikuttaa.

Hesari on vaikuttanut niin paljon, että se on vasemmistolainen, vihreä, oikeistolainen - se on kulutusjuhlavaroittaja, ydinvoimaspesialisti ja se on demari enemmän kuin demarit itse. Hesari on kuin sateenkaari ja konsensus Mauno Koiviston linjalla - voidaan myös sanoa, että Hesari on koettanut ottaa irtiottoa kansasta.

Janne Virkkunen jää ansaitulle vuorotteluvapaalle palatakseen Risto Uimosen (ent. oululaisen Kaleva -lehden päätoimittaja) viitoittamalle tielle julkaisemaan jotain sellaista kuin mitä tapahtui esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa tai sitten siihen selittelyyn, miksi Hesari kääntyi natottajaksi. Hesari kulki ja kulkee edellä ja jäljessä, mutta kansa palkitsi sen suhteellisesti yhdeksi maailman suurimmaksi päivälehdeksi.

Paperillinen media on miltei ympäristörikos

Hesari käy printtimediana omaa via dolorossaansa. Paperillinen media on miltei ympäristörikos ja kansa oppii lukemaan samaa hömppää, faktaa, luuloa ja manipulaatiota kuvaruuduilta ja kännyköistä. Ympäristöjälki on se pienempi syy vaihtoon - suurempi on se näennäisilmaisuus. Entinen Hesarin kilpailija, joka jäi aina jalkoihin, oli Uusi Suomi, joka ilmestyy nyt ilmaisena virtuaalimoguli Niklas Herlinin kustantamana.

US, kuten muutkin vastaavat hakevat linjaansa ja niitä ei voida toistaiseksi millään tavoin verrata Hesariin, kansalliseen jättiläiseen, jonka jalat ovat puusta ja paperista. Sähköinen littunäyttömedia tulee ja paperilehti on kohta harvojen herkkua, koska siihenkin tullaan soveltamaan kulutus- ja ympäristöhaittaveroja - enenevästi. Tänään informaatiologistiikan ketju katkeaa helpommin lukijapäässä.

Helsingin Sanomien pitkäaikaiselle vastaavalle päätoimittajalle toivotetaan hyviä ja aktiivisia eläkevuosia!

Ilkka Luoma

http://www.facebook.com/first.ilkka
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
...

Mitä kirjoitettiin printtimedian roolista sähköiseen mediaan nähden muutama aika sitten:

[ORIG. 25.12.2006]
Kalliin painopaperin käyttö informaatiossa on suurta tuhlausta - tiedon pitäisi siirtyä lopullisesti sähköiseen muotoon

Eduskunnan takaa pilkistää Suomen suurimman lehtitalon lasilinnoitus. Paperimedian kulutus vähenee, tieto ja sen toimituksellisuus siirtyvät internettiin. Kansanedustajat viime kädessä säätävät lait, joiden vaikute on siinä, kuinka kansalaiset tietonsa, informaationsa ja juorunsa saavat. Laajakaistan tukeminen joka "niemen notkoon ja saarelmaan" vapauttaa riippuvuutta kannetusta ja paljon energiaa tuhlaavasta paperi-informaatiosta, tiedosta ja juoruista.

[ ... toimitettu kirjoitus ja kuva ovat arvokkaita sekä tiedostettuja niin kauan kuin niille on lukijansa - ammattilaisille on sijansa niin ihmisten ja autojen korjaajille, kuin myös tiedon etsijälle, muokkaajalle ja tiivistäjälle ... ]

Paperikoneen työllisyysvaikutus on minimaallinen - välillisesti hieman enemmän. Toimitettu ja kansalaisille tarkoitettu uutinen, tieto ja juoru kulkeutuvat uskomattoman energiasyöpön lailla kotien postiluukkuihin päätyen usein lukemattomina taloyhtiöiden roskalaatikoihin tai omakotitalojen takkoihin ja kiukaisiin.

Poltettuna painettu sana haihtuu musteena ilmaan tuhlauksena ja saasteina. Tiedon jako lehtinä, ilmoituksina ja mainoksina on kuin haulikolla ampuisi - se on kuin havupuut, jotka siementävät joka kevät järven selät täyteen suvunjatkantaa - valtaosan mennessä hukkaan. Erona on vain se, että siitepöly päätyy kalojen ruoaksi. Musteellinen paperi taas päätyy kiertoon, käsittelyyn ja kaatopaikoille. Sähköisen viestinnän aikana se on ympäristön rasittamista ja turhaa energian tuhlausta.

Kansakunta janoaa entistä enemmän tietoa, uutisia ja vieläkin juoruja. Niitä tarjoillaan toimitettuna printtimediana, radio- ja tv-aaltoina sähköisesti sekä enenevässä määrin internetin kautta. Ihminen on luonnostaan utelias ja haluaa tietää enemmän. Tiedon määrän kasvu on ainoita hyväksyttäviä tapoja harjoittaa kasvun hokemaa ja tavoitetta. Jokainen ihminen on tiedontuottaja ja - käyttäjä.

Sanomalehti loi aikoinaan mahdollisuuden toimitukselliseen tietoon ja sen jakamiseen laajasti, painettuna ja käsinkirjoitettuna sanaa aiemmin harjoitettiin salaisena - sallien sen vain harvoille ja valituille. Kansakuntia pelossa, ojennuksessa ja kurissa pidettiin tiedon panttauksella - tieto oli harvojen asia. Uskontoa, huomista ja ennusteita varjeltiin valtaa pitävien toimesta salaisuuksien kammioissa ja sieltä annosteltiin tiedon- ja uskomuksien virtoja säästeliäästi ja tarkoitushakuisesti.

Tänään painettu ja toimitettu sana on tiedon jalostusta, manipulointia ja edelleenkin tarkoitushakuista. Journalismi on myös kriittisyyttä, vaihtoehtoisuutta, herättelyä ja kapinointia. Tiedon muuntelu, jäsennys ja suuntaaminen ei poistu yksilökeskeisessä yhteiskunnassa - vain valtavirrat ja kohteellisuus vaihtelevat.

Paperille painetun tiedon hallinta on harvainvaltaistanut tiedon olemuksen ja siirron lukijoilleen. Kaikki ihmiset tiedon tuottajan roolistaan huolimatta eivät kykyne olemaan "lehtitaloja tai yleisradioita". Turhan paperin kadotessa hiljalleen tiedonvälittäjänä, vapauttaa se kansalaisinformoinnin, tiedoituksen, tiedon tuoton ja edelleenkin paljon luetut juorut.

Sähköinen media on vedenjakajalla ja yhä useampi perinteellinen lehtimedia joutuu tarjoamaan toimituksellisuuttaan ja mainoksiaan "vain jakelukustannuksien" hinnalla - puhelinmyyjiensä toimesta.

Toimitus ja tiedon analysointi, kuten kriittisyys ja kyky olla iholla ja ajassa, vaatii ammattilaisia edelleen tuottamaan tietoa, informaatiota sekä juoruja lukijoilleen. Kansalainen ei luota "kaiken maailman" nettitietoon, senhän on voinut laatia suoraan joku toinen kansalainen ja tällä on vain omat intressit sen laadinnassa. Tiedon merkitys kasvaa ja toimituksen merkitys sen siivellä.

Internet mullistaa juuri näinä aikoina tiedon saatavuuden lukijoilleen. Internet myös mahdollistaa tiedon tuoton - jokainen voi olla tekijä, näkijä ja kokija. Nyt ei "kanslaislehtitalon" esteenä ole perustamis- ja ylläpitoraha, sillä laajakaistan saa parilla kympillä, tietokone on lähes joka "savussa" ja kirjoitustaito on perustuslailla säädetty. Kaikki eivät ole toimittajia. Nettikilpailu lukijoista saattaa jalostaa suoravaikutteisen tiedontuoton uudeksi valtiomahdiksi.

Valtiomahtiin ei ole rajoitteita, säädöksiä eikä esteitä. Moderaattorit, inkvisiittorit ja manipulaattorit toki yleistyvät internetissä, mutta viime kädessä sisältö määrää suosituimmuuden, kuten lehtien levikkitiedotkin paperillisella puolella kannatuksestaan kertovat. Internet on tätä päivää ja kansalaisvaikute, omatoimittajuus ja hakukone-etsintä jakavat uutta lukijaherkkyyttä ja tiedonsaannin suuntautuneisuutta.

Onko mikään siltikään muuttumassa? Edelleenkin ihmiset haluavat tietoa, informaatiota ja juoruja. Ei mikään muutu, ainoastaan paperille painettu tieto katoaa tiedon valtaväylille - bittiavaruuksiin, sähköisiin etäpäätteisiin tiedontuottajien periaatteessa ollen kuka tahansa. Toimituksellisuus, luottamuksen haenta lukemaansa, uteliaisuuden tyydytys ja juorujen loputon lukuhalu säilyvät, kuten aikaisemminkin.

Ilkka Luoma

http://ilkkaluoma.blogspost.com

Kuva:
DSC_2047.JPG. 6. toukokuuta 2006. Copyright by Ilkka Luoma 2006. Kuvaa saa käyttää vapaasti yllä olevan tekstin yhteydessä.

Sent:
Cc: risto.uimonen@jsn.fi ; niklas.herlin@uusisuomi.fi ; timo.soini@europarl.europa.eu ; markku.laukkanen@eduskunta.fi ; pertti.salolainen@eduskunta.fi ; mikael.jungner@yle.fi ; janne.virkkunen@hs.fi ; okivinen@kolumbus.fi
Sent: Wednesday, March 31, 2010 9:17 AM
Subject: KANSALAISMIELIPIDE - Helsingin Sanomat on instituutio, joka kävelee paperijaloin kohti littunäyttömediaa
...