Neuvostoliiton vaatimukset ankarammat kuin lokakuussa

Venäjä epäonnistui yrityksessään valloittaa Suomi, koska maa nousi yhtenä miehenä vastarintaan ja pani yllättävän lujasti hanttiin venäläisille. Heille tuli suuria tappioita. Suomessa ei tapahtunut kansannousua NL;n puolelle, jonka varaan oli ilmeisesti rakennettu. Siitä kielii Kuusisen hallitus.Aluksi oli arveltu "juhlamarssin" sujuvan Leningradin alueen voimin. Kun se ei onnistunut, joukkoja haalittiin jo Siperiaa myöten. Jos venäläisiä oli sodan alussa noin puoli miljoonaa soturia Suomen rajoilla, oli niitä sodan loppuessa täysi miljoona. Raakat miehistön menetykset eivät rasittaneet, kun oli mistä täydentää joukkoja. Suomi ei olisi enää kestänyt venäläisten painostusta, rauha oli tehtävä. Stalin oli epäluuloinen Hitleriä kohtaan, vaikka kauppa maiden välillä pelasi 22.6.1941 saakka sopimusten mukaan. Stalin uumoili, että jos hän nyt hyökkää lisää, länsivallat ja Saksa löytävät toisensa ja silloin hän on helisemässä. Englannin ja luultavasti myös Ranskan laivoja oli näyttäytynyt Jäämerellä, kellot soivat Kremlissä.

Ruotsi teki jälleen historiaa Suomea kohtaan, julkistamalla jo edellisenä päivänä lehdissään rauhanuutisen. Sen osuus asiassa oli mitätön, mutta pitihän sitä nostaa rintaa. On selvää, ettei sellaisen tiedon jälkeen ollut Kremlissä mahdollisuuksia tinkiä ehdoista, kun tämä entinen suurvalta oli jo tiedottanut kovat ehdot hyväksytyn. Jos niitä nyt sitten olisi lievennetty muutenkaan.

Tiistaina 12. päivänä maaliskuuta heti aamulla oli valtioneuvoston istunto, jossa presidentti Kallio kirjoitti muodollisen "lupakirjan" Moskovassa oleville solmia rauha. Paperin allekirjoittaessaan Kallio lausui uskovaisena miehenä ja Raamatun lukeneena Vanhan testamentin sanat Sak. 11:17 "Voi hullua paimenta, joka lampaat hylkää! Käyköön miekka hänen käsivarteensa ja oikeaan silmäänsä. Hänen käsivartensa kuivettukoon, ja hänen oikea silmänsä soetkoon". Kuten tunnettua Kallio halvaantui seuraavana syksynä, ja joutui luopumaan presidentin paikalta, ja kuoli joulukuun 19. päivä 1940 talvisodan "viimeisenä uhrina". Kallio olisi ollut halukas vielä jatkamaan taistelua, jos hallitus ja eduskunta olisi ollut yksimielinen asiasta.

Ruotsin suuntaan oli pidetty esillä mahdollisuutta puolustusliittoon rauhan jälkeen. Nyt Ruotsi ilmoittaakin, että se voisi neuvotella asiasta. Moskovassa neuvotellaan päivän aikana kahteenkin otteeseen, mutta yhtään metriä NL:ää ei saada perääntymään haluamistaan alueista. Ehkä joku selvennys tuli:Petsamo palautuisi Suomelle, vain joitain Kalastajasaarennon osia olisi annettava venäläisille. He halusivat tähystää satamaliikennettä. Kaivoksen kappaus pelotti, olihan sen sopimus englantilais-kanadalaisella yhtiöllä.

Rintamilla taistelut jatkuivat kovalla voimalla. Viipuria kohti paine kasvaa ja suurin rähinä käydään Talin-Portinhoikan suunnalla. Viipurinlahdella vihollinen etenee jonkin verran. Myös Taipaleessa ja Vuosalmella on verinen päivä. Sodan aikana suomalaisten tappiot ovat olleet päivää kohti 400-600 mieheen. Viipurin edustalla joukkomme vetäytyvät Patterinmäen asemiin. Taka-asema saa sellaisen muodon, jossa Viipuri on suomalaisten hallussa etelän suuntaan, mutta sen molemmilla sivustoilla on vastustaja edennyt ohi Viipurin tasan. Kollaalla vihollinen saa sisäänmurron, jota ei kyetä saamaan takaisin.Kollaanjoen linjasta päätetäänkin luopua. Kuhmossa saadaan Luelahden motin suunnassa vähän edettyä, mutta ei tuhottua vihollisen aluetta kokonaan.Suomalainen rivisotilas ei tiennyt miten kohtalokkaita aikoja elettiin, ja miten lähellä oli rauha kaikesta rähjäämisestä huolimatta.