Rauhansopimus allekirjoitettu?

Tosiasia oli rintamilla, että aamupäivä sodittiin kovasti. Suomussalmella vihollinen polttaa tykistön panokset loppuun, ettei tarvitse raahata niitä pois. Taipaleen sivustassa taistellaan erämaassa koko päivä. Tieto ei ehtinyt sinne. Muualla aseet vaikenivat jokseenkin tarkasti klo 11. Muutamat joukko-osastot aloittavat jo marssin uudelle rajalle. Epäilevät upseerit aikovat laittaa siellä tykit asemiin kaiken varalta.

Suomi on menettänyt 25 000 nuorta miestä, haavoittuneita on 40 000, joista noin neljäsosalle jäi pysyvä vamma. Tiedon rauhasta selvittää kansalle ulkoministeri Tanner kello 12 pitämässään puheessa. Vasta siitä selviää, mikä oli rauhan hinta. 400 000 karjalaista menettää kotiseutunsa ja 12 % maa pinta-alastaan. Kaikki sen puolustusrakennelmat jäävät vihollisen puolelle. Karjalaisista vain joku 4-6 henkeä jää venäläisten asukkaaksi ja saavat aikanaan kovan kohtelun.

Karjalaiset ovat siirtyneet uusille asuinsijoille tilapäiseen majoitukseen. Nyt heitä tulee lisää rajaseudulta. Vaimoni koti on ollut Vuokselan Päiväkivessä, ja heidät oli evakoitu jo joulukuun alussa Kannaksen talojen palaessa, rautateitse Vilppula Kolhoon. Perheen isä oli jäänyt työvelvollisena huolehtimaan siirtoväen lähdöstä ja omaisuudesta. Yksi pojista oli sairaalassa Viipurissa ja hänen etisimisensä oli yksi ongelma. Saatettiin luulla, että poika on mennyt pommituksessa. Sairaala evakoitiin siviileistä niin varhain, ettei pommien alle jäämisestä ollut silloin pelkoa. Isä löysi perheensä kyselemällä ja etsimällä kahdessa viikosa. Poika saatiin omien pariin lehti-ilmoituksella. Isä jatkoi Kolhossa työnjohtajana, varusteltiin Molotovin koktaileja ja kasapanoksia sekä kasattiin muitakin sodan välineitä. Monet perheet asuivat suurissa tiloissa kouluilla, seurojen taloilla -yms. vastaavissa paikoissa. Siellä oli makuutilat lattioilla ja ruoan laittaminen kovin alkeellista. Pinna oli kuulemma joskus tiukalla. Vaimoni perhe sai kuitenkin asua omissa oloissaan, vaikkakin ahtaasti. Tilanetta helpotti lähestyvä kesä.

Tannerin puheen jälkeen laskettiin Viipurin linnan tornista Suomen Sotalippu ensin suruasentoon, sitten taas ylös ja lopulta alas. Sen luovuttaminen koettiin väliaikaisena. Liput laskeutuivat kaikkialla maassa puolitankoon, monissa lipuissa oli mustat surunauhat mukana. Isäni ja setäni, siis neljä miestä vapautuivat joskus Vapun tienoilla. Yksi sedistäni tuli jalkojensa terät menettäneenä Lapin pakkasissa. Kaksi heistä taisteli Petsamossa Pennasen joukoissa, kaivoksesta heidät oli siepattu sotimaan. Suomi suri ja itki menetyksiä ja naapurin vihan ankaruutta. Monet vannoivat asiain vielä joskus muuttuvan. Kesti vuoteen 1990 kun lopullinen muutos tuli, mutta Suomelle ei silloinkaan. Se menetti Karjalan lopullisesti.Lotat tekivät kaikkialla uhrautuvaa työtä tarjoamalla ruokaa vaeltaville pakolaislaumoille, auttamalla haavoittuneita ja avustamalla majoittumaan asuinpaikan saaneita perheitä.