Uusi Suomi / Talvisota Perjantai 10.2.12 Aseta US kotisivuksi

Talvisodan lehdet

Maanantai 18. maaliskuuta 1940

Hitler ja Mussolini kohtaavat tänään Brennerissä

Berliinissä rauhan mahdollisuuksiin suhtaudutaan hyvin pidättyvästi. Uusi Suomi kertoo Englannin ja Ranskan rauhantahtoa epäiltävän. Lehden mukaan Saksan kannasta tiedetään, että Hitler on valmis luovuttamaan pienen Puolan, mutta enemmistä myönnytyksistä ei toistaiseksi ole varmuutta

-Täkäläisten tarkkaajien keskuudessa ollaan sitä mieltä, että mikäli Hitlerin ja Mussolinin tapaaminen ei ratkaise rauhankysymystä, on sodankäynnissä odotettavissa uusia, yllättäviä käänteitä, lehti kirjoittaa Berliiniiin päivätyssä jutussa.

Brittilehdistö käsittelee edelleen rauhansopimusta. Eräät lehdet muun muassa Observer moittivat hallitusta siitä, että se on sotkenut vyyhtensä Suomen asiassa, sekä syyttävät hallitusmiehiä päättäväisyyden puutteesta.

Sunday Times -lehti on puolestaan sitä mieltä, että liittolaiset toimivat oikein kun eivät lähettäneet sotaretkikuntaa Suomeen tiedustelematta etukäteen suostuuko Suomi tällaiseen menettelyyn.

-Ne toimivat myös oikein kun ne eivät lähettäneet joukkoja Norja ja Ruotsin kautta näiden maiden kieltäydyttyä antamasta liittolaisten joukoille lupaa marssia alueittensa läpi, Uusi Suomi siteeraa brittilehteä.

Uuden Suomen pääkirjoituksessa todetaan, että kaikki vahingoista saatava opetus käytetään hyväksi.

-Itä-Suomen nuori ja perin lupaavana noussut taloudellinen kukoistus on lyöty siipirikoksi. Suomenlahden taloudellinen merkitys talouden valtaväylänä menettänee paljon tähänastisesta merkityksestään. Tilalle tulee Pohjanlahti, jonka liikennemahdollisuudet sekä kesällä että talvella on saatava nykyisestään parannetuiksi ja tehostetuiksi, ylijohtaja K.J. Ellilä kirjoittaa.

 
Jarmo Koponen
Jarmo Koponen
 
 
 
 
 

Hitler hieroo sotaa

Maaliskuun 18. päivänä, jolloin Suomesta lähdetään viemään rauhansopimuksen ratifiointiasiakirjoja Moskovaan, tapaavat Hitler ja Italian diktaattori Benito Mussolini toisenasa Brennerissä. Paikka oli sola, jonka kautta kulki rautatie Itävallan kautta Saksasta Italiaan. Paikan valinta kertoo, että herrat saapuivat sinne sodan ajatuksissa. Olihan Brennerin sola mahdollisille pommituksille suojaisa paikka. Epäiltiin vihollisen pääseen tietoiseksi tapaamisesta.

Lehdessä uutisoidaan tapaamisen merkitsevän rauhan hierontaa Keski-Euroopassa. Uutinen oli varmaan Hitlerin tietotoimistolta, joka pyrki salaamaan aivan pian edessä olevaa sodan laajentamista.Hitler sai uhota Mussolinille suorittamiensa toimien menestystä ja vihjata tulossa olevasta. Pyrittiin vahvistamaan maiden suhteita edessä olevissa koettelemuksissa. Näille miehille sota oli rakas asia, ei pelättävä ja kierrettävä. Se käy selkeästi ilmi viimeksi ilmestyneestä Hitlerin elämäkerrasta.

rauhanhierontaa

Vihollinen saattoi tosiaan olla tietoinen Hitlerin ja Mussolinin tapaamisesta, olivathan saksalaiset itse ilmoittaneet siitä edellisenä päivänä. Ehkä englantilaiset eivät halunneet (jos olisivat yleensä voineet)hyökätä puolueettoman Italian alueelle.
Mussolini neuvotteli rauhaa, koska ei ollut valmis sotaan. Hitler halusi rauhaa omilla kovilla ehdoillaan, jotka Englanti ja Ranska hylkäsivät ja tarjosivat sen sijaan uutta Versaillesia. Stalin katsoi myhäillen taustalla kuinka suurvallat ajautuivat törmäyskurssille. Ainoa mikä Moskovassa harmitti oli se, että Suomi oli yhä hengissä.

Mitähän Stalin pohti?

Voi olla, että Stalinin (lue Venäjän)ja lännen suhteet olivat kylmät. Olihan koko kesä 1939 ja pitemmästikin, hierottu yhteistyötä Saksan uhkaa vastaan Venäjän, Ranskan ja Englannin kesken. Sopimusta ei tullut. Syy; Stalin vaati vapaita käsiä Itämeren rannalla ja Suomessa. Saksalta se sai ne ja Suomea oli juuri rökitetty sen sopimuksen pohjalta.En usko, että juuri tuohon aikaan länsivallat halusivat mitään uutta Stalinin suunnalta. Tilanne muuttui, kun Hitler hyökkäsi 1941 kesäkuun 22. päivänä Venäjälle. Tässä vaiheessa oli vielä parisen viikkoa suhteet Hitleriin torjuvat, mutta sotaa pyrittiin jotenkin rajoittamaan.

Stalin pohti

yhä miten hyötyisi parhaiten Euroopan sodasta. Myös oman armeijan juuri paljastunut tehottomuus aiheutti varmaan paljon päänvaivaa.

Minkälaiset välit lännellä ja Stalinilla olivat? Tämä on mielenkiintoinen kysymys. Varsinkin kun mietitään Talvisodan loppua. Stalin kyllä tiesi, että Englanti ei julistaisi sotaa NL:lle. Tämä oli tullut selväksi jo Puolan sodan aikaan, kun britit lipesivät NL:n hyökkäyksen osalta Puolalle antamastaan takuusta. Välit olivat viileät, mutta julkisen diplomatian ja hallitusten tavoitteiden välillä oli suuri ero.

Alivaltiosihteeri Sumner Welles

Asiaa kannattaa pohtia Yhdysvaltain ja Rooseveltin kannalta. Yhdysvallat oli jo 1940 huolestunut Britannian sotamenestyksestä, sen velkaantumisesta ja toisaalta myös Ranskan mahdollisesta kohtalosta, joka toteutuikin toukokuussa 1940 Tanskan ja Norjan miehitysten jälkeen. Kun brittien mahdollinen asevaikutus anglofiilisesta Norjasta oli poistettu, saattoi taistelu Englannista alkaa. Tanskan ja Norjan miehitys ei ollut mielettömyys, vaan taisteluun Englannista valmistava toimi Englannin merimahdin ja ilmavoimaston rajoittamiseksi. Euro- ja mannersentrinen kirjoittelu rakenteellisesti väheksyy Yhdysvaltain kulissien takaista ja ajoittain puolijulkista diplomatiaa, jota on jatkunut ensimmäisestä maailmansodasta alkaen. Eurooppa on Britannian kautta aina jonkinlaisessa Yhdysvaltain holhouksessa, vaikka tätä eivät eurofiilit edes implisiittisesti kehtaa tunnustaa.

(poistettu tekstiä)

Mussolini 10.6.1940: Italian sodanjulistus

Italia lopuksi julisti sodan Englannille ja Ranskalle historical resoucrchesin käännöksenä.

Mussolini: Speech of the 10 June 1940, Declaration of War on France and England

Delivered 6:00 PM from his balcony in the Palazzo Venezia in Rome

Soldiers, sailors, and aviators! Black shirts of the revolution and of the [Fascist] legions! Men and women of Italy, of the Empire, and of the kingdom of Albania! Pay heed!

An hour appointed by destiny has struck in the heavens of our fatherland. (Very lively cheers).

The declaration of war has already been delivered (cheers, very loud cries of “War! War!”) to the ambassadors of Great Britain and France. We go to battle against the plutocratic and reactionary democracies of the west who, at every moment have hindered the advance and have often endangered the very existence of the Italian people.