Sotamarsalkka kiittää ulkomaalaisia vapaaehtoisia

Ruotsin puolustusministeri Sköld luettelee lehden julkaisemassa puheessaan sotamateriaalin avun Suomeen. Kiväärien määrä on huomattava, samoin patruunoiden. Tykistön ja panssaritorjuntatykkien määrä oli pieni taistelualueen laajuden huomioon ottaen. Suomen heikkoa varustautumista kuvaa se, että ryssä tunki jo pohjoisessa Kemijärven lähelle Sallasta lähteneenä. Heitä pidetteli vähäinen suojajoukko. Oulussa oli valmiiksi muodostettu suurempi osasto, mutta siltä puuttuivat aseet. Niitä ei saatu Ruotsista, vaan Etelä-Pohjanmaan suojeluskunnan varastosta neuvottelujen jälkeen. Joukon siirryttyä venäläisten hyökkäysalueelle, alkoi tapahtua.

Ruotsin pääministeri Per Albin Hansson puolestaan perustelee Ruotsin puolueettomuutta ja arvelee, että Pohjoismaista puolustusliittoa on alettava valmistella tosissaan. Jos sellainen olisi ollut jo ennen talvisotaa, Suomi olisi saanut paremmin apua, arvelee Hansson. Tiedämme, että muutaman päivän kuluttua Molotov ampui nämä haaveet puolustusliitosta alas. Venäjähän valmistautui aivan pian nappaamaan Suomen, puolustusliitto olisi ollut hankala este. Mutta miten sitten kävikään...?

Lehti julkaisee myös karjalaisten sijoituspaikkakunnat. Voimme todeta, että jokseenkin koko maa sai antaa apua heidän sijoittamisessaan. Esimerkiksi Vilppula otti vastaan Vuokselan asukkaat. Väen määrä tuplaantui. Ei voida uskoa, että kaikki olisi sujunut kitkatta tässä tilanteessa. Mutta hyvä yhteishenki auttoi paljon.Jotkut karjalaisista ostivat myytävänä olleita tiloja vapaalla kaupalla, se aiheutti heidän sijoittelussaan hajaannusta. Useimmat näistä oman tilan hankkineista jäi myöhemmin Karjalaan muuttamatta.

Näinä päivinä alettiin suunnitella Salpalinjaa äskeisen vihollisen uusia uhkia vastaan. Rauha oli pinnallinen, Suomi jäi sotatilaan, Mannerheim oli edelleen ylipäällikkö. Salpalinjaa hamoteltiin ensimmäisen kerran Juvan Inkilässä. Läsnä oli asiantuntijoita siviilistä sekä puolenkymmentä kenraalia ja Mannerheim. Työllä oli kiire. Työvoiman saantia mietittiin. Samaan aikaan aloitettiin jo Hangon alueen rajalla linnoitustyöt. Pelkona oli, että naapuri kuljettaa sinne huomattavat joukot ja aloittaa tilaisuuden koittaessa voimakkaan sivustahyökkäyksen. Näinhän olisi tapahtunut melko varmasti, jos kaikki olisi sujunut Moskovan tahdon mukaan.

J.K.Paasikivi nimitettiin näinä päivinä lähettilääksi Moskovaan. Tiedettiin, että siellä on johtoporukalla yhtä ja toista hampaankolossa äskeistä vihollista, Suomea vastaan. Paasikivi oli lujilla, kuten hän itse kirjassaan kertoo. Venäjä tahtoi tunkeutua Suomen sisäisiin asioihin. Paasikivi anoi jo välillä kotiutusta Helsinkiin, niin armotonta oli Moskovan painostus.