Talvisota on unohtumaton

Professori Timo Vihavaisen mielestä talvisotaa voi pitää erityisen hyvänä esimerkkinä sodasta, jonka lopputulos oli kaikkien ennakko-odotusten vastainen. Sota oli viimeisten arkistoselvitysten mukaan karmea. Talvisotaa voi verrata toisen maailmansodan suurimpiin taisteluihin, taisteluna Suomesta.

Talvisodassa kuoli tai katosi 25 904 suomalaista; 43 557 haavoittui; 1 000 jäi vangiksi; siviilejä menehtyi 957.

Venäjän historiantutkijat esittävät erilaisia lukuja puna-armeijan kaatuneiden, kadonneiden ja haavoihinsa kuolleiden sotureiden määrästä: 126 875, 131 476 tai jopa lähes puoli miljoonaa. Haavoihinsa selustan sairaaloissa kuolleet komentajat ja sotilaat eivät sisälly näihin lukuihin. Merivoimien ja NKVD:n joukkojen tappiot jäävät tuntemattomiksi. Tutkijoiden laskelmien mukaan jokainen sotapäivä maksoi maalle 1247 kaatunutta ja 3142 haavoittunutta.

Professori Ohto Mannisen mielestä talvisodan arvioinnissa on syytä painottaa, että poliittinen ratkaisu on aina hyökkäyksen edellytys. Neuvostoliitto uskoi 1930-luvun arvioissa saksalaisten yrittävän käyttää hyväkseen Suomen aluetta, ennen kaikkea Suomen etelärannikkoa. Neuvotellessaan kesällä 1939 yhteistyöstä Englannin ja Ranskan kanssa Neuvostoliitto kaavaili tukikohtien miehittämistä Suomenlahden suualueelta ja Ahvenanmaalta. 

Vihavaisen mukaan Neuvostoliitto aikoi ratkaista strategiset kysymyksensä Itämeren alueella nopeasti ja täysin toisenlaisin menetelmin. Sodan alussa julkaistujen asiakirjojen perusteella ei voi olla päättelemättä, ettei suunnitteilla olisi ollut puna-armeijan musertava isku, joka avaisi tien Helsinkiin muutamassa päivässä ja kääntäisi maiden väliset suhteet uusille urille. Samalla Suomenlahden strategisen sulun muodostama ongelma ratkaistaisiin poliittisin keinoin, eikä tarkoituksena ollut tehdä sitä riistämällä Suomelta maata, vaan päinvastoin antamalla sitä Suomelle lisää Neuvosto-Karjalalta. Suomen pysyminen Neuvostoliiton käskyvallassa oli tietenkin tämän ehtona. 

Akateemikko Andrei Saharovin mielestä Suomi ei ollut yhteenoton aikana mikään aatteellisen kommunisminvastaisuuden linnake. Suomalaiset asiakirjat osoittavat, että sodan alkamispäivästä 30. marraskuuta 1939 alkaen Suomen yhteiskuntaa yhdistivät lähinnä venäläisviha ja sen tiivistämä isänmaallisuus.

Rajan molemmin puolin tehty tutkimus on edelleen avannut uusia polkuja tutkimukselle. Jossain tapauksissa alkuperäiset tutkimuskysymykset ovat vaihtuneet sensaatiohakuisemmiksi. Toisaalta uudet tutkimukset voivat edelleen johtaa raikkaiden tulkintojen sijaan pohtimaan kiistakysymyksiä, jotka ovat vanhemmilta unohtuneet. Vanhemman tutkijan sanoin etäisyys sotaan on luonut tarvetta uudenlaisiin historian tutkimuksen suuntauksiin, jossa esiin nousevat asiat, joita ei ole tutkittu, vaikka asioista on tiedetty. Sodan yhteys laajempaan Eurooppassa käytyyn sotaan on edelleen tutkimuksenaiheena. Suomalaisia on kiinnostanut sisäpolitiikkamme ja talvisodan myyttinen henki sisällisodan arpien salvana.

Peruskysymyksistä kiinnostavimpia on ollut se, tunnustaako Venäjä Neuvostoliiton hyökänneen Suomeen talvisodan aluksi 30.11.1939 ja kuinka kauan tämä tosiasia pysyy koulujen historiankirjoissa.  

Tohtori Jukka Tarkan mielestä sotaan joutuneet sukupolvet joutuivat vastaamaan paljon vaikeampaan kysymykseen: oliko sota vältettävissä itsenäisyyttä menettämättä. Siihen suomalaiset eivät uskoneet 1939 ja siksi sota syttyi.

Jukka Seppinen muistuttaa tuoreessa kirjassaan, että lokakuun puolivälissä 1939 kokoomus oli jäänyt hallituksen ulkopuolelle, mutta puolueen pääaänenkannattaja Uusi Suomi ilmoitti kokoomuksen tukevan hallitusta kaikissa maanpuolustusta koskevissa asioissa, puolueettomuuden tukemisessa sekä yhteistyössä muiden Pohjoismaiden kanssa.  

Harvemmin muistetaan, että tosiasiassa Suomen ja Saksan suhteet talvisodan aikaan olivat vähintäänkin viileät, ja että myöhemmät Euroopan sotanäyttämön pääpuolet Saksa ja Neuvostoliitto olivat keskenään liitossa. Niissä valtavissa toisen maailmansodan aiheuttamissa yhteiskunnallisissa mullistuksissa ja sodan jälkitilojen purkautumisissa, joita kaikki sodan kokeneet maat ovat omalla tahollaan käyneet läpi, on ollut tavanomaista tutkailla toista maailmansotaa sen lopputuloksesta käsin alkuasetelmien jäädessä hämärän peittoon.

Uuden Suomen lukijan on hyvä muistaa, että Venäjällä on tulkittu sodat kansallisista lähtökohdista toisin kuin Suomessa. Venäläisten mielestä talvisota oli suomalaisille puolustussota, jatkosota oli hyökkäyssota. Tässä ei tutkijan mukaan ole mitään erityisen järkyttävää tai paljon sellaistakaan, jonka suomalaiset sinänsä kieltäisivät.

Lähteet: Vihavainen, Timo. Tuntematon talvisota. Edita, 2009; L.P. Kolodnikova Tuntematon talvisota. Edita, 2009; Manninen, Ohto. Talvisodan salatut taustat. Kirjaneuvos ky, 1993; Saharov, Andrei. Tuntematon talvisota. Edita, 2009; Kaunismaa, Kari. Punatähdestä kaksoiskotkaan, 2009; Jukka Tarkka. Kolumni. 2009; Seppinen, Jukka. Hitler, Stalin ja Suomi. Minerva, 2009; Holmila, Antero. Talvisota muiden silmin. Atena, 2009.

Linkkejä:

Talvisota Wikipediassa (suomeksi)
Petroskoin yliopiston kirjasto
Talvisodan historiaa ja asiakirjoja venäjäksi
Talvisodan kronologia venäjäksi
Acricola-sivuston keskustelua talvisodasta
Acricola-sivuston talvisota-haku
Mannerheim-sivusto
Veteraanien perintö: Talvisota
Jyrki Vesikansa: Uusi Suomi talvisodassa

Puolustusvoimien sivuilta löytyy myös päivittäinen kooste tapahtumista.

Koonnut Jarmo Koponen / Uusi Suomi