Maanantai 21.4.2014

KGB-murha hiertää: ”Britannialla ja Venäjällä vakava erimielisyys”

Luotu: 
13.10.2010 13:45
  • Kuva: EPA/All Over Press
    Kuva
    Sekä Hague (kuvassa oikealla) että Lavrov myönsivät keskustelleensa Litvinenkon tapauksesta, mutta vihjasivat, ettei läpimurtoa asiassa ole syntynyt.

Ison-Britannian ulkoministeri William Hague vierailee Moskovassa.

- Meillä on vakavia erimielisyyksiä, joita meidän ei pidä karttaa keskusteluissa, Hague sanoi tavattuaan Venäjän ulkoministerin Sergei Lavrovin.

Uutistoimisto AFP:n mukaan Iso-Britannia ja Venäjä ovat pyrkineet lähentymään toisiaan viime aikoina. Lähentymistä on estänyt vuonna 2006 Lontoossa tapahtunut Aleksandr Litvinenkon murha.

Sekä Hague että Lavrov myönsivät keskustelleensa Litvinenkon tapauksesta, mutta vihjasivat, ettei läpimurtoa asiassa ole syntynyt.

Venäjä on sivuuttanut Britannian toiveet karkottaa entinen KGB-agentti Andrei Lugovoi, jokka on pääepäilty Litvinenkon murhatapauksessa.

Litvinenko oli KGB:n eversti ja sittemmin FSB:n everstiluutnantti, joka loikkasi Britanniaan vuonna 2000. Hän arvosteli voimakkaasti Vladimir Putinin hallintoa.

Jaa artikkeli: 

Kommentit

tapio_o_neva

Jotenkin ihmettelen, miten komentaja (everstiluutnantti) James Bond jaksaa vetistellä siitä, että neukut hoitivat pois yhden kaltaisensa Englannissa, joka osoitti melkoista epälojaalisuutta entistä työnantajaansa kohtaan.

Onko Britannian valtiovarainministeriö laskenut, miten paljon sisäasiainministeriölle tulee maksamaan se, että Britannia suojelee noin joukkueellista miljardiluokan talousrikollista, jotka voisi aivan hyvin antaa Moskovan yleiselle syyttäjälle oikeusvaltiokäsittelyyn siinä tapauksessa, että SVR ja FSB päättävät järjestää murhakampanjan?

Britannian kannattaa tarkkaan laskea, vaikkapa vain aivan antisemitistisessä kamreerihengessä, miten paljon joku venäläisoligarkki tuo rahaa kansantalouteen ja miten paljon diplomaattista harmia hänestä on Britannialle.

Ylimääräiset rikkaat voi lähettää vanhojen kansallissoialistien jatkoksi Etelä-Amerikkaan tai vaikkapa Israeliin.

Adolf Ehrnrooth oli sitä mieltä, ettei kukaan ole tappanut venäläisiä kommunisteja niin paljoa kuin Stalini. Minusta tässä Putkinkin on oikeassa.

Jos ryhtyy kolmen kirjaimen järjestöihin, niin niiden kanssa on koko ikänsä, on sitten kysymyksessä Tarja Halonen ja S. A. K. tai sitten Vladimir Putin tai Andrei Lugovoi K. G. B.:stä.

Lugovoin rikos ei ollut niinkään maanpetos ja puolen vaihtaminen, vaan se, että hän vielä vieraan vallan palvelukseen siirryttyäänkin kehtasi päristää partaansa.

Anton Salosenkaan kaappaaminen Venäjältä ei olisi ollut mitenkään paha asia, ellei olisi pitänyt mennä Seitsemän päivää-lehteen kehuskelemaan sitä, että Venäjän sisäasiainministeriö oli auttanut kaappaajia löytämään kaapattavan Balahnasta.

tapio_o_neva

Sonerassa, Nokiassa ja FSB:ssä johtajasopimukset eivät ole julkisia. Voihan nimittäin olla, että everstiluutnanttien työsopimuksessa tai määräyskirjassa lukee, että firma vastaa kivuttomasta eläkeiästä, jos työntekijä luopuu yhteishyvästä.

Minusta on vallan fantastista, että FSB siivoaa entiset ja nykyiset venäläisvakoilijat itse pois lännestä, jottei suojelupoliisin vastavakoilun tai MI5:n tarvitse.

Hannu Mikael

kun Lontoo on ryhtynyt monien suurvarkaiden, eli perestroikan aikana valtio-omaisuuden ryöväämisessä kunnostautuneiden, ja Kremlin epäsuosioon joutuneiden oligarkkien turvasatamaksi.
Muut samassa toiminnassa kunnostautuneet suurvarkaat porskuttavat Venäjällä edelleenkin, kun osasivat pitää näppinsä erossa valtiopolitiikasta.
Esimerkkeinä monista toimivat vaikkapa Berezovski ja Abramovitch.
Ristiriita tuntuu varsin peruuttamattomalta, kun Lontoo käytännössä tukee Putinin vastaista oppositiota.

tapio_o_neva

On jotenkin todella huvittavaa se, että osa juutalaisista oligarkeista, jotka olivat yhtä avoimesti ja rehellisesti vihattuja Venäjällä kuin moskovalaisen rabbin poika, Boris Abramovitš Berezovski, ryhtyi yksityistämään Venäjää yhdysvaltalaisille yritykselle ja osa sopi asiansan antisemitistisen venäläishallinnon kanssa.

Nyt sitten Britannia on ryhtynyt suojelemaan niitä, joiden mielessä venäläisessä demokratiassa on jotain vikaa, mistä seuraa tietenkin se, että Venäjä alkaa oikeusvaltiona lukemaan lakia myös Britannialle.

Venäjän syyttäjällä lienee noin 30 luovutuspyyntöä miljardiluokan talousrikollisista, joita Britannia ei roistovaltiona tietenkään luovua venäläiselle oikeusvaltiolle.

Jokainen neuvostoliittolainen tiesi, että jos ryhtyy jo teini-ikäisenä tai 20-vuotiaana komsomol-johtajana Neuvostoliton sisäasiainministeriön tehtäviin ZAGS:iin ja jatkaa siitä vaikka KGB:hen, on tuosta yhdistyksestä melko hankala irtautua myöhemmin.

Ei FSB kaikki luopioita murhaa, vaan ainoastaan poliittisesti kaikkein hankalimmat, joittei epidemia leviä. Niin kauan kun FSB murhailee vain omia työntekijöitään jostain työsuhde- tai virkasuhdeasioista, ei pitäisi kauheasti huolestua, koska kyseessä on hieman samanlainen asia kuin romanien ja kurdien perheasiat: ei koske kantavalkolaista.

Britannian ongelma ei ole oikeastaan FSB:n ulkomailla suorittamat murhat, vaan se, että Venäjä on ottanut niskalenkin BP-Tjumenneftkompanijasta. British Petroleum haluaa, että se on tahdoton tytäryhtiö, kun taas venäläiset haluavat, että se tekee mm. Aasian businessta itse.

Venäläisille BP-TNK on yhteisyritys, jossa lännestä tulee teknoloigaa, kun taas briteille se on tahdoton osa BP-yhtymää.

Kun venäläiset ja brittiläiset imperialistit kinaavat Aasian politiikasta, tarvitseeko siinä BBC:n, British Councilin tai suomalaisten humpuukihumanistien olla niin sydämellä mukana?

Juhani Putkinen

Litvinenko tutki Venäjän FSB:n Venäjällä suorittamia kerrostalojen <a href="http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/Tshetshenian_valirauha.htm">räjäytyksiä</a> (Mainilan laukaukset tekosyyksi hyökätä uudelleen Tshetsheniaan).

Myös Anna Politkovskaja tutki kyseisiä räjäytyksiä.

Venäjän FSB murhasi Anna Politkovskajan, joten Litvinenko tutki myös Annan murhaa.

Venäjän FSB murhasi Litvinenkon.

Vierailija

"Laajaan tutkimukseen nojautuen Ganser osoittaa, miten Naton salaiset joukot sekaantuivat laittomuuksiin, jotka useissa tapauksissa johtivat väkivaltaisiin terroritekoihin ja joiden tarkoituksena oli mustamaalata vasemmistoa. "Terrorismin vastaisen sodan" aikakaudella tri Ganserin tutkimustulokset nostattavat perustavanlaatuisia kysymyksiä tiedustelupalveluiden roolista demokraattisissa yhteiskunnissa.

Kirjan suomalaiseen painokseen tulee lisäartikkeli koskien erityisesti Naton salaisia operaatioita Suomessa..."

http://www.booky.fi/book.php?book_id=9789520102296