Ranska ja Italia haluavat uudistaa vapaan liikkuvuuden mahdollistavaa Schengen-sopimusta. Syynä vaatimukseen on erityisesti Pohjois-Afrikasta Välimeren valtioihin suuntautuva siirtolaistulva.
Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy ja Italian pääministeri Silvio Berlusconi haluavat EU:n tutkivan mahdollisuutta tuoda väliaikaisesti takaisin tiukempi rajavalvonta Schengen-alueelle, BBC kertoo.
Sarkozy ja Berlusconi eivät kuitenkaan halua lakkauttaa sopimusta.
Sopimuksen muuttaminen ei kuitenkaan ole mikään läpihuutojuttu, sillä sen sisällön neuvottelu vei aikanaan vuosia.
Schengenin sopimukseen kuuluvat Norja, Islanti, Sveitsi ja kaikki EU-jäsenvaltiot lukuun ottamatta Isoa-Britanniaa ja Irlantia. Schengen-alueella on yhteinen rajavalvonta eikä alueella ole järjestelmällistä matkustusasiakirjojen tarkastusta.

Kommentit
Jotai olis tehtävä
Käsiä levittämällä ei Sarcozykaan asiaa ratkaise. Pakolaiset reissaamassa junalla suljetuille rajoille ei sekään kuuman perunan pallottelu ole ratkaisu.
Joku jo sanoisi että on sitä kiva viisastella nettilehden kommentissa kuin parempikin. Niimpä, kaikkia tämä meitä koskettaa tavalla ja toisella...ainakin jos asia jää levälleen liian pitkäksi aikaa, ja jännitteet alkavat hermostuttaa kaikkia osapuolia. Miksikään näppäryys kikkailu pallotteluksi tätä tilannetta ei saa päästää muodostumaan, tai meillä on pian isommat ongelmat kuin ehkä arvaamme! Nythän jo "pakolaistulvasta" leivotaan vippaskonstilla "siirtolaistulva"..kohta ratkeaa!
Näin on
Elitasopakolaisille on annettu Hesarin ja Ylen toimesta uusi nimike "siirtolainen" ei tämä nimikkeen kaunistelu asiaa miksikään muuta.
Ulkomaalais-sosiaalielätti on nimikemuutoksesta huolimatta edelleen laiton elintasopakolainen.
Voi ilmeisesti pallotella kuitenkin
Vastaanottanut maa antaa matkustusasiakirjan ja maahan sijoittumis todisteen. Näin menetellen Italiasta k.o. dokumenteilla "pakolaiset" muuttuvat "siirtolaisiksi" ja voivat niinollen liikkua ..periaatteessa..Schengen maasta toiseen. Ranska kuitenkin laittoi rajalla puomit junan eteen ja matka loppui siihen. Näin Italialaiset ilmeisesti ajattelivat siirtää ongelman "kiertopalkintona" muualle!
Uusi sopimus?
Mihin sitä tarvitsee? Rajat voi nytkin sulkea väliaikaisesti. En tiedä tarviiko se hyväksyttyä syytä, mutta näin on tehty usein EU:ssa. Esimerkiksi valtiovierailua ennen palautetaan rajamuodollisuudet muutamaksi viikoksi ja jokaisen tulijan tiedot tarkastetaan.
Jos Ranska sulkee rajansa, se on ikävää matkustajien kannalta - mutta toisaalta ei valtio voi koko maailmaan auki olla ilman mitään rajoja. Italia on nyt efektiivisesti poistanut ulkorajat tietäen, että änkijät eivät jää nurkkiin pyörimään ja kiristää muita jäsenvaltioita toimillaan. He tässä Schegen-sopimusta rikkovat jos joku rikkoo.
Tulisiko valtion sulkea
Tulisiko valtion sulkea rajansa myös muuttolinnuilta, jotka eivät kunnioita mielikuvitusrajoja yhtään sen enempää kuin siirtolaisetkaan. Ehkä hornetit voisi tulittaa rajan yli lentäviä lintuja?
Jos ovat etelästä tulevia ilolintuja
esim satasuuhunot..öh..kieliä, räkiviä rastaita myös, viherpipperoja, Pekingin ankkoja,huarapiäskyt, näitä nyt ainakin voi rajoittaa.
Elefantit myös kieltolistalle, koska tiepäällysteet ei kestä niitten talsimista. Vesielementeistä lento ja kännikalat kieltoon.
Ranska julisti sodan, taistelkoon sen loppuun
Ranskalla on muukalaisegioonansa, nyt sitä tarvitaan taas
pelastamaan Sarkozyn ja Ranskan maine.
Jos kansakunta julistaa sodan, niin on se myös sodittava
loppuun. On aivan turha sekoittaa muita EU-maita Libyan ja
Ranskan väliseen konfliktiin.
Jos Napoleon eläisi, ei hän antaisi häpäistä Ranskan
mainetta, vaan hyökkäisi urheasti viimeiseen mieheen.
useful idiots!
Ranska tarvitsee siirtolaisia hedelmätarhoilleen ja työvoimaksi muutenkin.
Schengen-venkoilussa on kysymys pelkästään sisäpolitiikasta. Sarkozyn kansansuosio on pohjamudissa ja profiilin nosto on paikallaan.
Vain idiootit menevät tähän halpaan.
Eikö Ranska ole velkaa Tunisialle - ainakin moraalista?
Ranskan Tunisia oli Ranskan entinen protektoraatti ja siirtomaa, joka perustettiin Bardonin sopimuksen myötä 12. toukokuuta 1881. Protektoraatti lakkasi olemasta 20. maaliskuuta 1956, kun Tunisian kansallisliike sai neuvoteltua maan itsenäisyydestä. Ranskankieli jäi valloittajien perintönä Tunisiaan.
Vaikka Tunisia on ollut itsenäinen jo useita vuosikymmeniä, niin eiköhän Ranska vaurastunut aikanaan myös Tunisian kustannuksella - kuten monet muutkin siirtomaita valloittaneet suurvallat.
Maahanmuuttopolitiikassa ei ole mitään linjaa
Saksan keskuspankin johtokunnan jäsen Thilo Sarrazin julkaisi viime elokuussa kirjan ”Deutschland schafft sich ab”, suomeksi ”Saksa lakkauttaa itsensä”. Sitä on myyty tähän mennessä yli 1,5 miljoonaa ja se on toisen maailmansodan jälkeen Saksan myydyin ei-kaunokirjallinen teos.
Kirjassaan Thilo Sarrazin pohtii väestön ikääntymisen ja maahanmuuton vaikutuksia Saksassa sekä ottaa kantaa muun muassa köyhyyskeskusteluun ja koulutuksen tilaan. Sarrazin on yksi Saksan arvostetuimmista taloustieteilijöistä ja korkeissa viroissa ansioitunut henkilö, joten kirja sai valtavasti julkisuutta.
”Kirjoitin sen, minkä koin tärkeäksi sanoa, ja tsunami lähti liikkeelle, Sarrazin sanoo Suomen Kuvalehdelle kotonaan Berliinissä.
”Kirjani avasi kerralla tukkeutuneen keskustelukanavan ja vapautti paineet. Saksalaiset huomasivat, että on aiheita, joista ei ole sopivaa puhua ainakaan julkisesti.”
Kuka on tämä Saksan viime kuukausien puhutuin ja kiistellyin henkilö?
Gerassa 1945 syntynyt Thilo Sarrazin pakeni äitinsä kanssa sodan alta Recklinghauseniin. Sarrazin varttui lääkäriperheessä Saksan talousihmeen vuosina ja toimi 39 vuotta maan korkeimmissa viroissa sekä Länsi-Saksassa että yhdistyneessä Saksassa. Hän oli Saksojen yhdistymisessä rahaunionin ja koko yhdistymisen yksi pääarkkitehdeistä ja -toteuttajista.
Vuodesta 2002 vuoteen 2009 Sarrazin toimi Berliinin kaupunkiosavaltion rahoituksesta vastaavana senaattorina (Finanzsenator). Berliini oli hänen virkakautensa alussa pahasti ylivelkaantunut.
Sarrazinia arvostettiin yli puoluerajojen, sillä kaupunkien tyypillinen ongelma on löysä hallinto ja velkaantuminen. Hän onnistui pitämään budjetin tiukasti kurissa, mutta kieltään ei. Työssään hän törmäsi suuriin erittelemättömiin kulueriin. Kun hän kyseli niiden perään, vastaus kuului, ettei erittelyjä joko ole tai niitä ei voi julkaista. Kyseessä olivat eri maahanmuuttajaryhmien integroitumiseen liittyvät tarkemmat tiedot.
Kuluja karsiessaan hän selitti berliiniläisille, että jos palelee, puetaan villapaita ylle, jos syödään epäterveellisesti eikä liikuta riittävästi, kertyy ylipainoa ja jos ei käydä koulussa, ei yleensä opita.
Hän ilmoitti myös, ettei haluaisi maksaa julkista tukea ihmisille, jotka eivät välitä huolehtia edes omista lapsistaan. Elintasopakolaiset ja integroitumishaluttomat siirtolaiset saivat niin ikään kylmää verbaalista kyytiä.
”Jos kolmanteen ja neljänteen sukupolveen mennessä ei puhuta Saksaa eikä ole integroiduttu sosiaalisesti, löytyykö edes halua siihen?” hän kysyi.
Epäkorrekteiksi koetut puheet järkyttivät laajoja joukkoja. Myös Sarrazin kertoo järkyttyneensä tajutessaan, miten kauas todellisuudesta moni saksalainen on etääntynyt.
Vuonna 2009 Sarrazin nimitettiin Saksan Keskupankkiin (Bundesbank). Kun kirja julkaistiin, media poimi teoksesta isot otsikot ja keskustelu alkoi. Sarrazinista tuli Saksan keskuspankin historian ensimmäinen jäsen, joka on erotettu virastaan. Lakitekstikin tunsi vain virkaan nimittämisen, ei erottamista. Hänet hyllytettiin myös puolueestaan (SPD), mutta huhtikuussa hänet otettiin takaisin.
Koulut ja köyhät
Sarrazin kirjoittaa painavasti paitsi maahanmuutosta myös koulutuksesta ja toimeentulo- ja köyhyyskysymyksistä.
Saksassa suunnitellaan tällä hetkellä koulu-uudistusta. Pisa-tulokset eivät imartele. Sarrazinin tiedon mukaan Saksassa on neljä miljoonaa lukutaidotonta, mikä vastaa noin viittä prosenttia väestöstä. Tätä lukua ei julkisuudessa esitellä. Opetuksen sisältöä ja tutkimusvaatimuksia helpotetaan.
”Tutkintovaatimusten helpottamisen linja heijastuu globaaliin kilpailukykyyn Saksassa esimerkiksi kilpaan Aasian kanssa, Sarrrazin sanoo.
”Jos meillä helpotetaan ja muualla ei, tietää, mikä on lopputulos.”
Saksassa mietitään nyt suomalaiseen, sikäläisittäin itäsaksalaiseen, koulutusjärjestelmään siirtymistä.
”Saksassa karsitaan neljännellä luokalla ja Suomessa ylioppilastodistusten jälkeen. Yliopistojen pääsykokeet ovat Suomessa todella vaikea läpäistä,” Sarrazin sanoo. Hän ei kuitenkaan ota kantaa koulujärjestelmien paremmuuteen.
Mikään koulujärjestelmä ei ratkaise ongelmaa, jos koulutusta ei arvosteta kodeissa, hän toteaa. Sarrazin myös ihmettelee uutta opi oppimaan -suuntausta, jonka mukaan mitään ei kannata opetella kunnolla, koska tieto muuttuu nopeasti.
”Lukeminen, tekstinymmärrys, kielet, matematiikka, sekä biologian, fysiikan, kemian ja historian perusteet eivät muutu ajan mukana”, hän muistuttaa.
Köyhyyskeskustelussa on unohtunut suhteellisuus, painottaa Sarrazin. Kuplavolkkari oli 1950-luvulla kova sana, koska muut polkivat pyörillä.
Nykyään ei, koska kaverit ajavat Porscheilla ja Bemareilla. Kyse ei ole materiaalisesta köyhyydestä vaan yhteisön sisäisestä arvostuksesta, jota tässä automerkit edustavat. Mittatikku on muuttunut. Köyhyyskeskustelussa sotketaan arvostukseen liittyvä asia materiaaliseen köyhyyteen, väittää Sarrazin.
Sarrazin laskee, että Harz IV eli saksalainen toimeentulotuki riittää normaalisti kuluttavalle kansalaiselle, koska 700 euron tuen lisäksi vuokrat ja lämmitys korvataan, samoin perusterveydenhoito, lastentarhat ja koulutus julkisissa laitoksissa. Sosiaalipassin avulla julkiset palvelut kuten kirjastot ja museot ovat maksuttomia ja julkisen liikenteen käyttö edullista. Sarrazin väittää, että ”köyhiä” on Saksassa vain silloin, kun termiä käytetään poliittisessa merkityksessä ja irrotetaan se historiallisesta yhteydestä.
Pinnallisuuden syyt ja politiikan hampaattomuus
Maahanmuuttajista kovimmat puheet käydään nyt muslimisiirtolaisista. Sarrazin laskee, että muslimien osuus väestöstä kasvaa seuraavien vuosikymmenten kuluessa olennaisesti, koska saksalaisten syntyvyys on alhaisempi. Hän vertailee kirjassaan eri kulttuurien keskinäisiä eroavaisuuksia ja yksilöiden älykkyyseroja. Nämä kohdat koettiin loukkaavina tai rasistisina ja niihin vedottiin hänen erottamisissaan.
”Kirjani ei ole poleeminen, vaan kirjoitin de facto. Väitteeni otettiin julkisuudessa vastaan provokatiivisina”, hän toteaa.
Saksaan 1960-luvulla tulleet turkkilaiset maahanmuuttajat ovat integroituneet verraten hyvin. Nyt kiistellään 1980- ja 1990-luvuilla alkaneen pakolaisuuden seurauksista.
”Vierastyöläisiä tuli vuoteen 1973 saakka. Sen jälkeen muuttivat suuret perheet ja suvut. Ilmiö nosti maahanmuuttajien määrän 700 000:sta useaan miljoonaan”, Sarrazin kuvailee.
”Tämän jälkeen tulivat pakolaiset ja laiton maahanmuutto, suunnittelematta. Näissä merkeissä on eletty tähän päivään. Itäisestä Euroopasta tuli neljä miljoonaa Venäjän saksalaista paluumuuttajaa, jotka ovat pärjänneet lapsineen erinomaisesti.”
Sarrazin vaatii tiukennusta Saksan maahanmuuttopolitiikkaan.
”En ole löytänyt Saksan maahanmuutto- ja integraatiopolitiikasta minkäänlaista linjaa. Ensin pitää pysäyttää väärän tyyppinen maahanmuutto, minimoida perheiden perässä muuttamista, laitonta maahanmuuttoa ja pakolaisia.”
”Tämän jälkeen voidaan kysyä, missä määrin tarvitaan työperäistä maahanmuuttoa.”
Sarrazinin tiivistää kirjassaan Saksan julkisen keskustelun pinnallisuuden syyt ja politiikan hampaattomuuden seuraavasti.
”Olen työskennellyt tarpeeksi pitkään ekonomistina, huippuvirkamiehenä ja poliitikkona, joten löydän jokaiseen esittämääni väitteeseen pätevän vastaväitteen. Esimiesteni täytyi pysyä poliittisesti hengissä. Vastuullisessa poliittisessa asemassa olevien on erittäin vaikea - eikä lainkaan yleistä - puhua kaunistelematta epämukavia totuuksia. Pala poliittista viisautta kätkeytyy siihen, miten hyvin osataan keskittyä ratkaistavissa oleviin ongelmiin ja enemmistön kannattamiin ehdotuksiin. Tämä vaikeuttaa lopulta selkeää analyysintekoa ja tarvittavien toimenpiteiden valintaa, ja ajatus saattaa hiljalleen sumentua.”
http://suomenkuvalehti.fi/jutut/ulkomaat/saksan-menestyskirjailija-thilo...