Sudanin nähnyt suomalainen sotilas: ”Tätä ei ymmärretä Euroopassa”

Sudanissa vuoden ajan YK-operaation upseerina palvellut suomalainen juhlii Etelä-Sudanin itsenäistymistä kriisinhallinnan menestyksenä.

Hän kiittää myös Afrikan unionia, joka on sallinut varsin riskialttiin itsenäistymiskehityksen. Unionin ottaman poliittisen askeleen kokoluokkaa ja merkitystä ei välttämättä ymmärretä Euroopassa.

Etelä-Sudan itsenäistyi viime viikolla uudeksi kansallisvaltioksi. Sudan on lähes koko itsenäisyytensä ajan ollut sisällissodassa, kun kilpailevat ryhmittymät ovat taistelleet vallasta.

YK:n UNMIS-operaation esikunnassa suunnittelu-upseerina toiminut Mikko Laakkonen uskoo uuden valtion hyvään tulevaisuuteen. Laakkonen tutkii parhaillaan kriisinhallinnan tulevaisuutta Maanpuolustuskorkeakoulussa.

- YK on Sudanissa käyttänyt kaikkea sitä osaamista, mitä muista operaatioista on kertynyt vuosien aikana. Vuonna 2005 sinne saatiin luotua kattava yhteiskuntasopimus, jota on toteutettu, Laakkonen sanoo.

Sudanin ongelmat ovat olleet monitahoisia läpi maan historian. Jako etelään ja pohjoiseen sekä alueiden sisällä etnisiin heimoihin on aiheuttanut pahimman ristiriidan maan sisäiselle yhtenäisyydelle.

YK:n UNMIS-operaatio alkoi hallituksen ja kapinallisen kansan vapautusliikkeen solmittua rauhansopimuksen vuonna 2005.

- Tämä on erittäin hieno onnistuminen. Kuudessa vuodessa Afrikkaan on synnytetty uusi valtio lähes rauhanomaisesti, Laakkonen iloitsee.

- Yleisesti vaalien järjestäminen Afrikassa on voinut olla vaarallista hommaa, niihin on ajoittain liittynyt rajujakin väkivaltaisuuksia.

Etelä-Sudanin syntymistä seurannut Laakkonen tunnustaa, että kriisinhallintatyö on "nauttinut" kaikista niistä ongelmista, joita rauhanprosessi vain voi kohdata.

- Se on hankalan taustan maa: alikehittynyt, siellä on paljon pienaseita ja niin kutsuttu conflict mindset [suom. riidanhaluinen mieliala]. YK on kuitenkin pitänyt prosessia sitkeästi raiteillaan.

Rohkea teko johtajilta

Erityisen kiitoksen Laakkoselta saavat myös Afrikan unionin johtajat. Päätös tukea eteläisen Sudanin itsenäistymistä ei välttämättä ole johtajien omien valtioiden yhtenäisyyden kannalta helppo.

- Se, että yhden maan sallitaan irrota, on paljon. Se voi olla esimerkkitapaus tulevaisuudessa. Tätä ei välttämättä Euroopassa ymmärretä, Laakkonen huomauttaa.

Nykyisten afrikkalaisten kansallisvaltioiden taustalla näkyy edelleen siirtomaavallan jälkeensä jättämät rajat. Vaikka siirtomaavaltaa ei pidä yliarvottaa maanosan historiassa, kysymys länsimaisen yhteiskuntajärjestyksen ja demokratiaihanteen sopivuudesta Afrikkaan on relevantti.

Laakkonen sanoo Sudanissa väkivallan taustalla piilevän vahva heimoajattelu. Tämä tausta luo uhan myös itsenäisen Etelä-Sudanin tulevaisuudelle. Uutta valtiota ei silti kannata aliarvioida:

- Ei meillä länsimailla ole mitään moraalista ylemmyyttä määrätä, miten asiat pitäisi tehdä. Afrikkalaiset ovat erittäin viisaita. He valitsevat ja soveltavat sellaisia asioita, mitkä heillä toimivat, Laakkonen sanoo.

Länsimaiseen kansallisvaltioajatteluun kuuluvat yhteiset symbolit, kuten oma lippu ja kansallishymni tuottavat yhteisöllisyyttä myös Afrikassa.

Kiista maa-alueesta

Mikko Laakkosen mukaan Etelä-Sudan on "suurien mahdollisuuksien maa". Mahdolliset ongelmat koskevat edelleen kiistanalaista Abyein aluetta etelän ja pohjoisen rajalla sekä kahden maan öljyvarojen jakamista.

Viimeksi sunnuntaina pohjoisen Sudanin presidentti Omar al-Bashir varoitti alueen hallinnan olevan riidanalainen kysymys.

Abyei on kahden valtion rajalla öljykentän päällä sijaitseva maa-alue. Etelä-Sudanin ja Sudanin armeijat sopivat vetäytyvänsä 20 kilometrin päähän raja-alueelta konfliktin välttämiseksi.

Suunnittelu-upseerina toiminut ja kriisinhallintaa tutkiva Laakkonen ei kuitenkaan usko Abyei olevan Etelä-Sudanin tulevaisuuden kannalta vakavin kysymys, vaikka jännitteet juuri siellä näkyvätkin.

Pohjoinen Sudan ajanee läpi omat vaatimuksensa alueesta siksi, ettei Etelä-Sudan halua vaarantaa maiden välejä. Toisaalta kansainvälinen yhteisö ei kykene painostamaan pohjoista tilanteessa riittävästi.

Abyei jäänee siis Sudanin hallintaan tulevaisuudessa.

Optimismia

- Etelässä ongelmana on sisäinen yhtenäisyys. En ole törmännyt maassa väkivallantekoon, jossa ei olisi ollut taustalla heimojen etniset jännitteet. Ne heimot ovat hampaisiin asti aseistautuneita, Laakkonen huolehtii.

BBC:n laatimista kartoista näkyy lohduton kuva Sudanin tilanteesta. Maan historian aikana lähes kaikki kehitys on keskittynyt pohjoiseen Sudaniin ja sen pääkaupunkiin Khartoumiin. Etelä-Sudan on jäänyt jälkeen niin koulutuksessa, ruoan laadussa kuin perushygieniassa ja viemäröinnissä.

Lisäksi koko entisen Sudanin tärkein elinehto, öljyputket, johtavat öljykentiltä Khartoumin kautta pohjoiseen.

- Olen silti optimisti. Näin [komennuksella vuosina 2007-08] Jubassa niitä paikallisia ministereitä. He olivat erittäin älykkäitä ihmisiä. He ymmärsivät asiat ja olivat isänmaansa asialla, Laakkonen valaa uskoa.