Lauantai 1.11.2014

Venäläiset ja länsimaat vahvasti eri mieltä Putinista

Luotu: 
25.2.2008 06:33
Päivitetty: 
25.2.2008 06:54
  • Kuva: All Over Press
    Kuva

Valtaosa G7-maiden kansalaisista katsoo, että Vladimir Putinilla on ollut kielteinen vaikutus Venäjän demokraattisuuteen. Samaan BBC:n kyselyyn vastanneista venäläisistä yli puolet näkee, että Putinin vaikutus on ollut päinvastoin positiivinen maan demokraattisuuden kannalta.

Tuoreen mielipidemittauksen mukaan G7-maiden ihmiset katsovat myös Venäjän ihmisoikeustilanteen katsotaan heikentyneen Putinin valtakaudella.

Britannian yleisradioyhtiön BBC:n teettämän kyselyn mukaan lähes puolet G7-maiden kansalaisista uskoo myös, että kansainvälinen turvallisuus on heikentynyt Putinin kaudella. G7-maihin kuuluvat Kanada, Ranska, Saksa, Japani, Italia, Britannia ja Yhdysvallat.

Samaan kyselyyn vastanneista venäläisistä kolme neljäsosaa katsoo, että Putin on parantanut kansainvälistä turvallisuustilannetta. Yli puolet piti hänen vaikutustaan Venäjän demokraattisuuteen sekä ihmisoikeustilanteeseen positiivisena.

Paikat: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

Sniper

Putinin Venäjän ja clintonien/bushien USA:n ero on siinä, että jälkimmäisesä maassa tutkitaan ja julkistetaan säännöllisesti valtionjohtoa koskevia mielipidetutkimuksia. Muutama viikko sitten kuultiin mm. että Bushin kannatus on alhaisin kautta virkakautensa. Myös globaalit tutkimuslaitokset ovat pyörittäneet Bushia koskevia mielipidetutkimuksia.

Juuri parhaillaan valmistaudutaan molemmissa maissa presidentin vaaleihin. Toisessa maassa tulos tiedetään jo nyt. Presidentiksi tulee istuvan johtajan ehdokas, jonka suosion sanotaan olevan yli 70 %:n tasoa. Kyseinen henkilö ei ehdi vaalikeskusteluihin kilpailijoidensa kanssa, vaan marssii hänelle valmisteltua tietä pitkin Kremliin. Kansalaisilla ei ole ollut kovin suurta vaikutusta ehdokasvalintaan, eikä tulevaan lopputulokseen. "Vaalit" ovat käsittääkseni parin viikon kuluttua. Vallassa oleva hallinto on diskannut potentiaalisimman kilpailijan (Kasjanov) jo alkuvaiheessa.

Toisessa maassa käydään kiivasta kamppailua jo puolueiden sisällä. Ehdokkaaksi pyrkivät esiintyvät aktiivisesti julkisuudessa ja asettuvat välillä keskinäisiin väittelytilaisuuksiin. Finaalivaihe on vasta edessä, syksyllä.

tapio_o_neva

Britit ovat katkeria:

- Venäjä saattoi kuriin BP-Tjumenneftin pakottamalla sen perustamaan konserniesikunnan Venäjän lain alaisuutee ja lopettamaan kuruilun Gibraltarilta

- Venäjä lopetti BBC:n ohjelmien releoinnin Venäjällä

- Venäjä pyysi 30 talousrikollista Britannialta luovutettavaksi oikeudelle Venäjälle

- Venäjä lopetutti kaksi British Councilin toimistoa ja otti kiinni Neil Kinnockin pojan

Brittien arviot Venäjästä ovat happamia. Toisin sanoen myös Britanniassta tehtaillaan tyyliin SAK-Helsingin Sanomat-Taloustutkimus uutisia.

tapio_o_neva

Jotain hyötyäkin Sarkozyn sekoamisessa naisiinsa oli. Sauli "Nato" Niinistö huomasi, että eurooppalainen NATO Ranskan ja Sarkozyn johdolla ei riitä presidenttipeliksi ja hän aloitti Paavo Lipposen puhemieskauden rämettyneisyyden tutkinnan ja puhdistukset.

Tällä luodaan mielikuva tunnollisesta Saulista, joka vesurilla karsii SDP:n valtakauden rämettymiä. Lipposen-Tiitisen linja on muka kyseenalaistettu, vaikka eduskunnan ja puoluetuen seisova pöytä kelpaa jokaiselle imagovaalimainoskampanjoista köyhtyneelle suurelle puolueelle.

Sarkozyn sekoaminen naisiinsa aktivoi Niinistön oikeansuuntaiseen oikeistolaiseen toimintaan hallinnossa. Siitä on paljon enemmän suomalaiselle hyötyä kuin Matti Vanhasen naisjutuista kansainvälisessä mediassa.

Ehdotan Ranskan presidentiksi unkarilaisen Sarkozyn jälkeen tuupovaaralaista autonkuljettajaa, Ari Vatasta, jolla on kansainvälistä kokemusta europolitiikasta ja viinitila.

Viime vaalikaudella 732 eurokansanedustajasta vain Väyrysellä ja Vatasella oli viinitila. Herrat ovat siinäkin mielessä eurooppalaisia monsieureita.

eerosuonio

Clintonin voi sanoa seonneen naisiinsa, ei Sarkozyn. Atlantin takaa tuli Ranskaankin sitten käytäntö että media ei kunnioita presidentin yksityisyyttä kuten vielä Mitterrandin aikana.
Presidenttien imagonluojat tietävät että musta vyö itämaisessa kamppailulajissa on kovempaa valuuttaa kuin viinitila. Suomen eurooppalainen monsieur on Matti Klinge ja hänet presidentti kutsuu keskustelemaan fiksusti kun tulee tarpeeksi arvokkaita vieraita.

tapio_o_neva

Ranskassakin ollaan tultu nykyaikaan, missä jylläävät feminismi ja tasa-arvo eikä rakasajattarien ja puolisoiden tarvitse vaieta kuin Ludvig XIV aikana.

Ollaankohan Ruotsissa jo niin pitkällä, että sosialidemokraattisen puolueen johtohenkilöiden edesottamuksista ja pimeistä puolista voidaan kirjoittaa samassa sananvapauden hengessä kuin prisenssojen yksityiselämästä?

Yleensä se, että sosialidemokraattisen puolueen johtohenkilöiden piirteitä on kuvattu julkisuudessa on tarkoittanut sitä, että on asettautunut lainsuojattomaksi hyvinvointiyhteiskunnan ulkopuolelle.

Vallonien rappiosta Belgiassa saa kirjoittaa, mutta saako tovereiden?

Poliitikon tehtävä johtajana on pysyä ajan tasalla, muutoinhan maailmaa voisivat johtaa urautuneet virkamiehet. Unkarilainen Sarkozy ei ole ajan tasalla, koska hän luulee, että hän voi järjestellä asioita kuin olisi Chirac tai Mitterand tai ehkä jopa de Gaulle!

Mikäli asioista tavallisesti perillä olemattomiin aikakauslehtitoimittajiin on uskominen niin Suomessa on kaksi sivistynyttä ihmistä. Toinen on Matti Klinge ja toinen on Laura Kolbe, jota tarvittiin opettamaan tapoja Yhdistyneiden kansakuntien entiselle alipääsihteerille ja hänen perheelleen.

Suomessakin on monenlaista tyyliä ja taaplaajaa. Paras taaplaaja on Ilkka Kanerva, toiseksi paras Sauli Niinistö. Sitten on niitä, jotka keräävät häntäkärpäset peräänsä niin kuin Harri Jaskari, Matti Vanhanen jne. jne.

anttijto

Mutta jos palataan naapuriin. Putin ei ole tuhrannut kaiken maailman naisten kanssa, vaan tehnyt töitä ja pannut sekavan konkurssipesän
järjestykseen kaoottisesta tilasta. Nyt siellä tiedetään Pietarista Vladivostokiin missä valta on ja siitähän on hyvä jatkaa. Ainakin pienen Suomen kannalta on hyvä,että jättiläismäisen naapurin hallitusvalta pysyy vastuunsa tuntevien miesten käsissä, henkilöiden, joiden kanssa voidaan neuvotella ja sopia. Jos osaamme hoitaa suhteemme asiallisesti ja luotettavasti, on Venäjä meille enemmän mahdollisuus kuin uhka. Olisi hyvä muistaa, että pelko on huono konsultti.Joka tapauksessa kehitys on mennyt kommunistien ajasta lukien jättiaskelin oikeaan suuntaan.

jussilaari

Länsimaalaisten suhtautuminen Venäjään ja Putiniin riippuu hyvin paljon niiden hallitusten ja median suhtautumisesta.

Putin oli hyvä kaveri terrorismin vastaisessa taistelussa siihen asti, kun hän alkoi panna hanttiin länsimaisten suuryritysten kolonialistisille bisneksille Venäjällä. Kirjoittelu Venäjästä ja Putinista muuttui täsmälleen silloin kun alkoivat Shellin ja Mitsui- ja Mitsubishi-yhtiöiden hankaluudet Sahalin -öljykentillä. Vasta silloin alettiin huolestua demokratiasta ja ihmisoikeuksista Venäjällä. Jos Venäjä ei kovin ottein pitäisi energia- ja raaka-ainevarojaan omassa kontrollissaan, se olisi demokraattisuudestaan/ epädemokraattisuudestaan riippumatta "hyvä kaveri". Putinia kehuttaisiin edelleen "vakauden" ylläpitämisestä Venäjällä. Aivan kuin ennen energiakonfliktia tapahtui.

Ensimmäinen askel kohti demokratiaa Venäjällä on se, että Venäjän asioista päättävät venäläiset, eivät G-7 -maiden kansalaiset.

Jos yli puolet kannattaa Putinia, niin ei siinä ole muilla nokan koputtamista.

Sniper

Kim Il Sungin kannatus oli koko elämänsä ajan "varmasti yli 50 %". Kukaan ei kuitenkaan rohjennut väittää, että kansanvalta olisi ollut kurssissa kyseisessä maassa.

Sen tähden olen voimakkaasti eri mieltä nimimerkki "jussilaarin" kanssa siitä, että "jos yli puolet kannattaa Putinia, niin muilla ei ole nokan koputtamista".

51 %:n demokratia on aina riski kansanvallalle. Sehän tarkoittaa sitä, että 49 % on päätöksenteon ulkopuolella. Ja siellä pysyvät, jos maassa ei vaalita demokratiaa. Eri toten tämä näkyy niissä maissa, joissa kaikki vallan ulottuvuudet ovat yksissä käsissä; esimerkiksi lainsäädäntö-, toimeenpano-, tuomio- ja järjestysvalta. Sen jälkeen ei riitä, että joidenkin tiedostusvälineiden todetaan edustavan ns. vapaata lehdistöä.

Demokratia ei ole mitattavissa yksin kannatuksella, vaan itse järjestelmän toimivuudella. Se olennainen juttu onkin siinä, "onko muilla mahdollisuus nokan koputtamiseen, vai ei!"