Sunnuntai 27.5.2012

Amnesty: Venäjä tukkii suita

Luotu: 
26.2.2008 13:01
  • Kuva: EPA / All Over Press
    Amnesty International paheksuu myös, ettei Venäjää kriittisesti tarkastelleita tekstejä kirjoittaneen toimittaja Anna Politkovskajan murhan tilaajien etsinnöissä ole edistytty.

Ihmisoikeusaktivistien, kansalaisjärjestöjen ja median toimintavapaus Venäjällä on viime vuosina jatkuvasti kaventunut. Niillä on nyt entistä huonommat mahdollisuudet avoimeen keskusteluun ja kriittisten näkökantojen ilmaisemiseen, toteaa ihmisoikeusjärjestö Amnesty International.

Maassa, jossa televisio ja monet muut mediat ovat valtion valvonnassa, itsenäiselle toimitustyölle on yhä vähemmän tilaa. Toimittajia, jotka pyrkivät itsenäiseen raportointiin, estetään tekemästä työtään. He saattavat joutua pelottelun ja jopa vainon kohteiksi.

Erityisen räikeästi sananvapautta ja kokoontumisvapautta on loukattu parlamentti- ja presidentinvaalikampanjoiden aikana. Viranomaiset ovat hajottaneet väkivalloin joitakin opposition mielenosoituksia, vaikka samanaikaisesti hallitukselle myötämielisten tapahtumien on annettu jatkua häiritsemättä. Poliisi on myös painostanut mielenosoituksia ja kokouksia tarkkailleita toimittajia ja ihmisoikeusaktivisteja

Esimerkiksi vaalitarkkailijoita kouluttava Golos-järjestö käy paraikaa oikeutta estääkseen osastonsa sulkemisen Samarassa. Homojen, lesbojen, biseksuaalien ja transsukupuolisten ihmisten oikeuksia ajavalta Rainbow House -järjestöltä on estetty rekisteröityminen kokonaan. Jo aiemmin on lakkautettu Venäläis-tšetšenialainen ystävyysseura, joka keräsi ja levitti tietoa Tšetšenian ja muiden Venäjän alueiden ihmisoikeustilanteesta.

”Sananvapaus sekä yhdistymis- ja kokoontumisvapaus ovat toimivan kansalaisyhteiskunnan kulmakiviä. Venäjän viranomaiset rajoittavat näitä oikeuksia vedoten ’läntisen vaikutuksen vastaiseen strategiaansa’. Näin he laiminlyövät kansainvälisiä ja kansallisia velvoitteitaan taata näiden ihmisoikeuksien toteutuminen kaikille”, toteaa Amnestyn Euroopan ja Keski-Aasian ohjelman johtaja Nicola Duckworth.

Raportissa Freedom limited. The right to freedom of expression in the Russian Federation Amnesty tarkastelee, miten Venäjän lainsäädäntö, lakien sattumanvaraiset tulkinnat sekä viranomaisten yhä useammin harjoittama häirintä ovat vaikuttaneet sananvapauteen ja ihmisten mahdollisuuteen puolustaa oikeuksiaan.

Amnesty International paheksuu myös, ettei toimittaja Anna Politkovskajan murhan tilaajien etsinnöissä ole edistytty.

“Sananvapaus merkitsee ennen kaikkea oikeutta ilmaista vaihtoehtoisia näkemyksiä. Jatkuva hyökkääminen sananvapautta vastaan sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden rajoitukset lamauttavat koko yhteiskuntaa”, Nicola Duckworth korostaa.

Paikat: 
Jaa artikkeli: 

Kommentit

M Eiramaa - tutkija - KNFIJV

Täyttä asiaa, mutta miksi sitä vieläkin silotellaan? Jopa Viron presidentti Toomas Hendrik Ilves on tyylilleen uskollisena todella diplomaattinen - ehkä tällä kertaa liiankin diplomaattinen verratessaan nykyistä Putinstanin tyranno-satrapiaattia Weimarin tasavaltaan eli Hitlerin kautta edeltävään saksaan, joka sentään oli tasavalta:
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/200802267303520_ul.shtml

Tällä kikalla Ilves välttää suoranaista selkokritiikkiä putinisteja kohtaan ja siirtää odotuspaineen ikäänkuin seuraajan harteille, missä vastakaiku on tietysti toivottavampaa kuin väistyvän hallinnon puolelta. Mutta totuus kai on, ettei johto tosiasialliseti vaihdu Putinin kauden jälkeen.

Itse kyllä luonnehtisin nyky-Venäjää Kolmanneksi derzhavaksi, eli käyttäisin KNFIJV:n Jenni Suuntimon lanseeraamaa termiä. Sitähän se on ollut jo vuoden 1999 loppupuolelta alkaen, KGB-everstin noustua kesällä pääministeriksi ja sitten Jeltsinin syrjäyttäväksi perintöprinssiksi.

M. Eiramaa, tutkija, KNFIJV
http://rescordis.net/knfijv-carsfi.html

vara-apulainen

Mikä tuossa nyt sitten eroaa Suomesta?

Sensuuri toimii täälläkin, media on valtaosaltaan vahvasti politisoitunutta, ja se näkyy tiedotuksessa. Erimielisyyden äänetkin vaiennetaan monesti hyvin tehokkaasti. Lapsipornon nimissä vaiennettiin myös poliisin toimintaan kohdistunutta kritiikkiä internet-maailmassa, kritiikkiä joka ei kiellettyä aineistoa sisältänyt.

Tulee mieleen eräs lääkäri, joka passitettiin mielipiteidensä vuoksi takavuosina tahdonvastaiseen hoitoon. Myöhemmin tosin taisi osoittautua hänen olleen oikeassa...

Suomettuminen ei ole lopussa, eikä tilinpäätöstä aikaisemmastakaan vaikenemisesta tehty. Jopa poliittinen johto vaatii keskustelun lopettamista ponnekkaasti, kun liian läheltä liippaa.