Luotu:
10.6.2008 11:53
- Kuva: EPA / All Over Press
Toimittaja Erkki Toivasen mukaan todellinen syy Afrikan nälänhätään on hallitusten talouspolitiikka.
”Afrikan hallitukset ovat suunnanneet keskimäärin viisi prosenttia budjeteistaan maatalouteen ja sen kehittämiseen… Seurauksena on jatkuva kurjistuminen. Avustusmiljardeilla sitä ei pysäytetä. Valitettavasti se on ollut joidenkin avustusjärjestöjen mieleen. Ne romantisoivat luonnonvaraista ’luomuviljelyä’ ja torjuvat geeniviljan globalisaation ja agrobisneksen mörkönä. Näin ne ruokkivat kirjaimellisesti itse itseään ja pitävät Afrikan nälässä”, jyrisee 45 vuotta pääosin kotimaan rajojen ulkopuolella toimitustöitä tehnyt Toivanen blogissaan.
Henkilöt:
Paikat:
Kommentit
Onhan tämä "tiedetty" jo pitkään, mutta Toivanen
on ensimmäinen jolla on näkemystä/kokemusta/munaa sanoa koko kupletin juoni julkisesti ääneen.
Liian ilmeistä
Uskoisin, että Toivasen jatkokolumni koskee tai koskisi brittien menetyksiä Zimbabwessa. Zimbabwe puolestaan osoittaisi, ettei pienmaanviljelyskään - ainakaan afrikkalaisilta - onnistu, vaan tarvittaisiin Britannian tasoinen siirtomaavalta järjestämään mustien ja arabien asiat niin kuin 1800-luvulla.
Rutanen kirjoittaa viitteelisemmin. Toivaselle on uutistoimittajalle tyypillinen summaava johtopäätös tai tendenssi.
Jos nyt ajatellaan, että FAO:n johtajaksi valittaisiin joku valkoinen Veikko Vennamo, joka "karsisi mustien johtajien vuosien väärinkäytökset", ei silti maiden maatalouspolitiikka muuttuisi mihinkään. Afrikanmaiden politiikka perustuu kaupunkilaisten rauhoittelulle, ei millekään kansalliskokoomuslaiselle tai maalaisliittolaiselle maatalouspolitiikalla. Afrikan demokratia on sosialidemokraattien ja kaupunkiliberaalien politiikkaa, millä Iranin shaahikin hävisi.
Loppujen lopuksi Venäjän ja Afrikan kurjuus on länsimaiden ulkomaankaupan lyhyen ja keskipitkän aikavälin etu - tai näin ainakin uskotaan.