- Kuva: Goofball12 / Creative Commons
Eurooppalaiset tutkijat suunnittelevat valtavaa aurinkopaneelien farmia Saharaan. Brittilehtien mukaan Britannian pääministeri Gordon Brown ja Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy tukevat ajatusta ja siitä on keskusteltu taannoisessa Välimeren Unionin perustamistilaisuudessa.
Tieteilijöiden kunnianhimoinen visio on keskiössä 47 miljardin euron sähköverkon suunnitelmassa. Tarkoituksena on, että Euroopan maat jakaisivat ekologisista lähteistä saadun sähkön. Suunniteltu aurinkopaneelien alue Saharassa on suunnilleen Walesin kokoinen. Asiantuntijat uskovat, että Saharan ekosähkö riittäisi koko Euroopan tarpeisiin.
Saharan aurinkopaneelit tuottaisivat brittilehtien mukaan kolme kertaa enemmän sähköä kuin Pohjois-Euroopassa sijaitsevat aurinkopaneelit. Arnulf Jaeger-Walden Euroopan komission energiainstituutista sanoo, että paneelien tarvitsisi napata vain 0,3 prosenttia Saharaan laskeutuvasta auringonpaisteesta, jotta koko Euroopan sähkötarpeet saadaan katettua.
Sähkö olisi tarkoitus kuljettaa kaapeleissa, joiden rakentaminen maksaisi jopa reilut miljardi euroa vuodessa vuoteen 2050 asti. Kaapeleita voisi käyttää muunkin kuin Saharasta tulevan ekosähkön kuljettamiseen.
Kommentit
Aurinkopaneeleilla
Aurinkopaneeleilla kannattaa toki tuottaa sähköä Saharassa - auringon paisteesta ei juuri ole puutetta. Tosin hiekkamyrskyt saattavat välillä olla ongelmallisia.
Se on sitten ihan eri asia, että miten pitkälle sitä aurinkosähköä kannattaa "kuljettaa". Linjoihin jää merkittävät häviöt ja linjojen rakentaminenkin maksaa "maltaita".
Olen edelleen vakaasti sitä mieltä, että EU:n alueelle on rakennettava noin 100 uutta suurta ydinreaktoria seuraavan 20 vuoden kuluessa. Erittäin tärkeää on, että Saksaan saadaan rakennettua nopeasti ainakin 10 reaktoria lisää ja estetään rakentamasta Saksaan lisää hiilivoimaloita.
<a href="http://personal.inet.fi/koti/juhani.putkinen/energia.htm">Energia</a> on strateginen hyödyke. Suomen on saavutettava energiaomavaraisuus erikseen ja EU:n samoin.
Bauksiitista alumiinia
"Se on sitten ihan eri asia, että miten pitkälle sitä aurinkosähköä kannattaa "kuljettaa". Linjoihin jää merkittävät häviöt ja linjojen rakentaminenkin maksaa "maltaita"."
Kaukana oleva sähkö voidaan käyttää vaikka alumiinin valmistamiseen. Viiisaat saksalaiset tekivät Norjan vesisähköllä alumiinia.
Aurinkokennot (PV eli siis photovoltaic-sellaiset)
..ovat kalliita ja tehottomia, mutta asian voi tehdä toisinkin ja perinteisellä tekniikalla. Espanjassa on Sevillan lähellä tuotantokäytössä 300MW tehoinen aurinkosähkölaitos. Suunnattavilla peileillä kerätään auringonvaloa 130-metrisen tornin huipulla oleviin lämmönvaihtimiin, ja höryturbiinilla perinteiseen malliin varsinainen sähköntuotanto.
http://www.power-technology.com/projects/Seville-Solar-Tower/
elohopealla energiaa
Joskus varhaisissa tieteistarinoissa avaruusaluksissa oli auringonvaloa keräävä peili ja elohopea lämmönvaihtimena, elohopeahöyry pyöritti turbiinia. Onko tässä jotakin ideaa?
mikä ettei
Tuota Sevillan systeemiä vastaavan pienemmän koelaitoksen väsäsivät jenkit jo joskus 80-luvulla. Siinä lämpöenergia kuljetettiin lämmönvaihtimelta jollain suolalla joka virtasi nesteenä primäärikierrossa, ja muistin perukoilta nousee luku 600C. Päivänvalon aikana osa lämmöstä varastoitiin jotenkin jonnekin että laitoksesta saatiin kohtuullista tuotantoa myös yöllä.
kalliita ja tehottomia
Projekti voisi onnistua jos julkinen taho osaisi pysyttäytyä infrastruktuurin omistamisessa; rakentamisessa ja hallinnassa. Itse sähkön tuotanto jätetään markkinavoimien haltuun. Saharaan kannattaisi investoida erilaisia tuotantoyksiköitä ja tehdä valtavat voitot kun siirtokustannukset ovat maltilliset ja siirtoverkkio avoin jokaiselle yrittäjälle oli sitten iso tai pieni.
Ekologista sähköä työllistävästi siirtomaapolitiikalla?
Ajatus on ekologinen, myöskin mukavasti työllistävä, mutta olisimmeko valmiit maksamaan tuosta sähkönsaantopinta-alasta ao. maalle/ maille asianmukaiset maailmanmarkkinahinnat jokaisesta tuotetusta kilowattitunnista? Vai oletammeko saavamme tuon raakasähkön auringosta pelkillä investointikuluilla?---
...
[orig 16.9.2005]
Länsimaihin on iskenyt uusrenessanssi myöntää afrikkalaisten velkoja anteeksi, siis siirtää ostovoimaamme Afrikan maihin.
Vaade on inhimillinen ja maapalloistumista arvostava toimi. Onhan kaikilla maapallon ihmisillä oikeus tasaisempaan yhteisten resurssien jakamiseen luonnonvarojen ja työvoiman osalta. Työmentaliteettimme ja halumme edesauttaa itse elinkelpoisuuttamme on yksilö-, kansalaisryhmä- ja maanosakohtainen.
Maailmassa vaikuttaa monia kulttuureja, ja asenteemme elämän jatkumiseen ja itse elämään ovat vaihtelevia. Eurooppalainen individualistinen elämänkäsitys ei ole afrikkalainen näkemys eivätkä Kaukoidän perhekeskeiset kollektiiviset kulttuurit kopioita Yhdysvaltain kulutusmyönteisestä elämäntavasta.
Länsimaita innostaa aika-ajoin auttamisen pinnallinen mentaliteetti. Meillä länsimaalaisilla riittää puhetta ja alkuinnostusta, olemme markkina- ja mainosehtoista kansaa hyvää tarkoittavine banderolleinemme. Puheet eivät riitä eikä senttien jako muuta todellista tilannetta Afrikassa.
Ottamatta kantaa itse syihin, miksi Afrikassa menee huonosti, on meillä vain yksi vaihtoehto auttaa heitä. Me voisimme maksaa riittävän korvauksen niistä raaka-aineista, mitä se meille tuottaa.
Meidän ei pidä ostaa tuotannontekijöitä ja painaa alkutuotannon tulotasoa niin alhaiseksi, että se ei elätä afrikkalaisia työntekijöitä ja heidän perheitään.
Toinen vaihtoehto, joka olisikin asenteellisesti ratkaiseva liike, on jakaa kulutus- eli ostovoimaamme Afrikkaan reilusti eli 10-15 prosenttia. Tällä siirrämme oleellisesti omaamme yhteisen maapallomme sisällä, ja tämän jälkeen emme puuttuisi liiaksi Afrikan asioihin, vaan antaisimme sen toimia tavallaan niin hyvässä kuin pahassa. Afrikan heimo- ym. ristiriidat ovat sen sisäisiä asioita, jotka ratkaiskoot ne itse omilla tavoillaan ja mentaliteetillaan.
Emme voi länsimaista käsin aina puuttua maailmanpoliisin tavoin muiden tekemisiin. Jos joku maanosa hoitaa asiansa meidän mielestämme väärin, se ei välttämättä ole asukkaiden näkökulmastaan virhe, vaan historiallinen tapa hoitaa asioita.
Suurin virheemme oli aikoinaan ryöstää muun muassa Afrikan luonnonrikkauksia omiin itsekkäisiin tarpeisiimme. Muutimme jopa Amerikan väestöpohjaa siirtämällä meille aikoinaan niin tarpeellisia orjia työtehtäviin, joita emme itse halunneet tehdä.
Löytöretket aiheuttivat aikoinaan runsaasti pahaa niin Afrikassa, Amerikassa kuin Kaukoidässäkin. Me eurooppalaiset halusimme väkisin julistaa omaa autuaaksi tekevää sanaamme ja tapojamme siellä, missä niillä ei olisi ollut luonnollista kasvuntilaa.
Ilkka Luoma
http://ilkkaluoma.vuodatus.net
Kaikki risut kelpaavat
Kaikkia saasteettomia energiamuotoja toki tulee hyödyntää. Tästä jotenkin kuvastuu energiatilanteen lohduttomuus. Tuo ydinvoiman voimakas lisääminen on vain parinkymmenen vuoden ajan kestävä väliaikainen ilmiö. Uraanivarannot ovat myös ehtyvä luonnonvara, riskejä ja voimakkaasti vähäteltyjä pitkän aikavälin kustannuksia unohtamatta. Nyt tulisi miettiä mikä on energiapaletti vuonna 2050? Tuolloin öljyä ei enää ole ja hiilikin alkaa olla finiitto. Uraanivarat eivät niitä riitä korvaamaan. Joten mitä jää jäljelle?
Propagandaa
"Uraanivarannot ovat myös ehtyvä luonnonvara"
Se uraanivarantojen vähyys on puhtaasti viherhörhöjen propagandaa. Uraania riittää mainiosti vaikka rakennettaisiin 1000 uutta suurta ydinvoimalaa.
Uraania saadaan vaikka merivedestä, jos ei viitsitä kaivaa maan sisältä. Ydinvoimaloiden polttoainetta voidaan tehdä myös ydinaseista - vaikka se saattaa tietysti viherpiipertäjiä suututtaa suunnattomasti.
Ydinvoimaa on pakko (ja järkevää) rakentaa mahdollisimman nopeasti lisää ja paljon sittenkin. Eiköhän tulevaisuudessa tule uusia hyviä ratkaisuja, mutta niitä EI voi jäädä odottamaan. Ydinvoimalan käyttöikä on suuruusluokkaa 60 vuotta. Kun nyt rakennetaan runsaasti uutta ydinvoimaa ja 50 vuoden ajan kehitetään vaikka hyötöreaktoreita ja fuusiovoimalaa, niin eiköhän siten pärjätä.
Nyt on kerta kaikkiaan luovuttava hiilen, öljyn ja maakaasun polttamisesta.
Olis kai aika
Ihan jättää kerrankin ajattelematta taloudellista hyötyä pelkästään. Eiköhän se niin ole että jos ajatellaan sitä ympäristönäkökohtaan niin maksun aika alkaa olla käsillä kaikkien riiston vuosien jälkeen.
""Ajatus on ekologinen,
""Ajatus on ekologinen, myöskin mukavasti työllistävä, mutta olisimmeko valmiit maksamaan tuosta sähkönsaantopinta-alasta ao. maalle/ maille asianmukaiset maailmanmarkkinahinnat jokaisesta tuotetusta kilowattitunnista? Vai oletammeko saavamme tuon raakasähkön auringosta pelkillä investointikuluilla?---""
Saharassa ei ole ikinä tonttipulaa podettu, vaikka maan hinta on vain joitan dollareita hehtaarilta. Joten riittävän maa alan ostaminen tuskin on ongelma. Jos jostain kumman syystä maksaisimme maailmanmarkkinahintaa paikallisille valtioille siitä että hyödynnämme heidän auringonpaistettaan, olisi koko idea taloudellisesti kannattamaton.
Suurin ongelma on aurinkopaneelien puhdistaminen hiekasta, sillä jo pieni hiekkakerros estää paneelin toiminnan. Alueella ei ole vettä, joten millä tämä "Walesin kokoinen" alue pestään ?
Sahara
Von Dottirin kysymys on aiheellinen. Miten pestä hiekka pois? Ja miten estää hiekan tulon ylipäänsä? Ennen kuin näihin on vastattu
koko hanke on hyvin lähellä haihattelua.
Kirjoitusvirhe
pohois-eurooppa
Rakentamisen hinta laskee
Rakentamisen suhteellinen hinta tulee energian hintojen nousun myötä laskemaan, ja tietenkin riippuen sijainnista mihin tuollaiset isot farmit rakennettaisiin siirtoyhteydetkin ovat mahdollisuuksien rajoissa, jopa ihan nykyisellä teknologialla, ja itse asiassa tuollaisia eteläisestä Algeriasta euroopan eteläosiin ulottuvan yhteyden pituinen yhteys on ollut käytössä jo 80-luvun alkupuolelta.
Taas on löydetty
Taas on löydetty poliittisesti stabiili alue, josta Eurooppa voi hankkia energiansa ;-). Jotta tässä hankkeessa olisi mitään järkeä, pitäisi EU:n ensin miehittää saharan alue ja tyhjentää se alkuperäisasukkaistaan. Muussa tapauksessa on odotettavissa jatkuvia sähkökatkoja.